Vaikka tuloerot Suomessa ovat kasvaneet ja kasvavat yhä, niin jotain tasa-arvoistumistakin on yhteiskunnassa nähtävissä.
Sellaista moralismia on ilmassa, että etuja – saavutettuja, ansaittuja, ansaitsemattomia – käydään näköjään läpi, ja jos ei löydy erityisiä perusteita säilyttämiselle, niistä luovutaan.
Tällaisia uhattuja etuja on mitä erilaisimmilla ryhmillä. Kansanedustajilla on ollut niitä paljon, yritysjohtajilla on vieläkin paljon. Mutta myös monella ammattiliitolla on jäsenilleen vaikka minkälaista etua: alennuksia bensan hinnasta, vakuutusmaksuista ja vaikka mistä. Monella yrityksellä on lomanviettopaikkoja henkilöstölle.
Näinä kirkassilmäisen moraalin ja keskinäisen kytistelyn aikana nämä perataan tarkasti.
Yritykset tutkailevat, onko niiden ydinliiketoimintaa lomakylän ylläpitäminen (ei).
Bensayhtiöt miettivät, mitä ne voittavat antamalla alennuksia vaikka opettajille (ei mitään).
Ammattiliitot varmaan pohtivat, onko järkeä ylläpitää Lapissa kelomajaa (rehellisesti sanoen, ei ole).
Ja mikäs, niin pitääkin. Pitää tehdä sitä, mikä on tarpeellista ja välttämätöntä.
Etujen antaminen ei sitä välttämättä ole.
Yksi aika vähälle julkiselle huomiolle jäänyt etu on ollut Linnanmäellä. Linnanmäkeä ja muita huvipuistoja ylläpitävä Lasten Päivän Säätiö on antanut Suomen Journalistiliiton jäsenille maksuttomat rannekkeet iät ajat. Nyt se on loppu. Aika ajoi käytännön ohi, perustelee säätiö.
Lisäksi säätiö on joutunut maksamaan myöntämistään eduista vähennyskelvotonta arvonlisäveroa.
Säätiö on ihan oikeassa. Tänä vuonna se jakaa noin 3,2 miljoonaa euroa lastensuojelun hyväksi. Journalistien saama etu on ollut säätiön mukaan satoja tuhansia euroja vuodessa. On toki oikein ja kohtuullista, että nekin rahat menevät lasten, ei journalistien hyväksi.
Sitä tässä vain ihmetellyt, että kovin vähällä julkisuudella on tämä satojen tuhansien eurojen tulonsiirto mennyt. Eivät ole journalistit kyselleet säätiöltä, miksi ei toiminnassa keskitytä oikeasti lastensuojelun hyväksi, vaan annetaan yhdelle ammattiryhmälle tällainen etu.
Eduskunnan torkkupeitteistäkin nousi pirullinen äläkkä.
No, pikkurahojahan nuo. Eikä kyseessä ole ehkä mikään yhteiskunnallinen, olennainen epäkohta. Eikä asia, josta jokaisella olisi välttämättä oikeus vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.
Eikä sekään, että VR ja Matkahuolto antavat journalisteille matkoista alennusta neljänneksen. Työmatkoilla etuhan valuu tietysti journalistin työnantajalle.
Olisikohan ihan hassua kysyä, miksi VR ja bussiyhtiöt tukevat vaikka Yleisradiota? Tai jotain muuta isoa mediafirmaa.
Mutta hyvä, että näitä käydään läpi ja asioista keskustellaan. Monenlaiset edut vääristävät kilpailua, ja johtavat mitä omituisimpiin tukimuotoihin, joiden perusteet on aikaa sitten unohdettu. On vain ns. maan tapa – ja sitä tässä ajassa nyt kyseenalaistetaan. Keskustelun on syytä ulottua muihinkin kuin poliitikkoihin.
Se täytyy vielä mainita, että Journalistiliitto ei näitä etuja ole kinunnut, eikä niistä neuvotellut. Liitto ei suosittele ”perusteettomien etuuksien kerjäämistä ammatin varjolla”.
Onhan journalistien eduissa sekin näkökulma, minkä Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen nosti esille alkuvuodesta: ilmaisrannekkeet saattavat heittää varjoa uskottavuuden ylle.
Niinpä. Eivätkä matka-alennukset poikkea eettisesti rannekkeista.
