Ei ole enää kuin kuusi yötä, ja sitten se alkaa: talvirengaspakko.
Ei uskoisi. Sellainen rapina on käynyt Karjalan teillä jo viikkoja. Nastathan ne siellä pitävät iloista ääntänsä, ja syövät asfalttia. Ja asfaltti nastaa.
Ajokeli on ollut jo pitkään niin sanotusti normaali. Ei mikään normaali talvikeli, vaan lähinnä normaali kesäkeli. Märkää tosin, mutta ei tietoakaan lumesta, ei jäästä, ei liukkaasta.
Mutta ei se auta: kalenterin mukaan mennään. Järki sikseen!
Lain mukaanhan talvirenkaiden pitokausi alkoi jo marraskuun 1. päivä. Laki sanoo myös, että ei pidä pelkkää kalenteria tuijottaa, vaan ”kulloisetkin käytännön sää- ja keliolosuhteet” määräävät, kuten viestintä- ja liikenneministeriö leikkisästi sanoo.
Jos joku nihilisti tuota tekstiä lukee, niin voisi kai sen niinkin päin tulkita, että nykyinen, kulloinen käytännön sääolosuhde sallisi ajamisen kesärenkailla. Myös ensi viikolla, jos ja kun silloinen ja kulloinen, käytännön sääolosuhde jatkuu nykyisenkaltaisena, kuten Ilmatieteen laitoksemme ennakoi.
Ministeriö antaa sentään vähän päätäntävaltaa tänne maakuntiin. Täällä voinee ottaa huomioon täkäläisen, meikäläisen kulloisenkin käytännön sääolosuhteen. Eikä tarvitse nöyrän alamaisesti ajatella sikäläistä, siis heikäläistä (helsinkiläistä) käytännön keliolosuhdetta. Tietysti eri asia, jos täkäläisestä olosuhteesta lähtee pohjoiseen, täkäläisittäin myös heikäläiseen olosuhteeseen. Silloin voi – jos ministeriötä oikein tulkitsen – ihan itse päätellä ensisijaisesti kulloisenkin sikäläisen tai heikäläisen kulloisenkin sää- ja keliolosuhteen.
Paitsi jos lähtee ensi viikolla, jolloin jo kalenterikin – ei sää- ja keliolosuhde - sekä lain yleissääntö määrää, että tiistaina alkaa varsinainen talvirengaspakko.
Vähemmän olisi meteliä, kulloisesti, jos ajeltaisiin säiden mukaan.
