Julkisen sanan neuvosto JSN on hyvä keksintö. Se valvoo hyvää journalistista tapaa. Mukana on niin kustantajien, journalistien kuin yleisönkin edustajia. Tuomioistuimia ei useimmissa journalismin ongelmissa tarvita, vaan pulmat ratkotaan nopeasti, edullisesti ja uskottavasti. Sanktiotkin toteutuvat, kun hyvää tapaa rikkoneet tiedotusvälineet joutuvat julkaisemaan langettavat päätökset.
Kuten kaiken muunkin, myös JSN:n toiminnan perustana on uskottavuus ja luotettavuus. Ne täytyy tietenkin lunastaa uudestaan ja uudestaan. Hölmöillä ei saa.
Ja hyvin JSN tehtävänsä hoitanut.
Mutta nyt vähän lipsuu.
Toki internet, verkko ja verkot, on vaikea asia, niin paperille viestinsä painaville kuin sähköisillekin tiedotusvälineille. Ja näköjään myös JSN:lle.
Netissä on eri säännöt, tai pikemminkin niin, ettei sääntöjä oikein ole. Eikä sääntöjä voi päätöksillä luoda. Joka sitä yrittää, tällää kätensä pahemman kerran niin sanotusti nettiin.
Joulukuussa JSN uusi journalistin ohjeita. Yhtenä uutuutena yritetään määritellä verkkojulkaisemista. Hyvä on yritys, hyvä on tarkoitus, mutta muuta hyvää on vaikea löytää.
Uusissa Journalistin ohjeissa sanotaan näin:
”Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut.”
Äkkiseltään vaikuttaa ihan selvältä. Jos sanomalehti, radio tai televisio tekee olennaisen virheen, se on korjattava paitsi vanhaan tapaan siinä välineessä missä virhe on ollut, nyt myös netissä.
Mutta muutama kysymys tästä herää.
Mitä JSN tarkoittaa tiedotusvälineen toimituksellilla verkkosivuilla? Sanomalehdellä on verkkopalvelu. Verkkopalvelussa on vähintään kymmeniä, pikemminkin satoja sivuja. Millä niistä oikaisu on tehtävä?
Mikä on verkkopalvelussa toimituksellinen verkkosivu? Sellainen, jossa on toimituksellista aineistoa? Voiko sivulla olla mainontaa ja markkinointia? Onko määrillä väliä, jotta kyse olisi vielä toimituksellisesta verkkosivusta? Yli puolet? Pitäisikö olla verkkosivu, jossa on yksinomaan toimituksellista aineistoa? Pitääkö olla muutakin toimituksellista aineistoa kuin itse oikaisu? Jos sanomalehti tekee oikaisuille oman sivun, niin kuuluuko se JSN:n tarkoittamiin toimituksellisiin verkkosivuihin?
Pikkuisen jää tulkinnanvaraa siinäkin, mikä on virhe on niin olennainen, että se on korjattava heti verkossa. Toki oikaisuja ovat lehdet tehneet iät ajat, ja osaavat kyllä määritellä, milloin on oikaisun paikka. Hyvin on toiminut. Mutta miten käy oikaisuille, kun ne pitäisi julkaista myös verkkosivuilla? Vähenevätkö? Tulkitaanko olennainen toisin?
Vähän – tai paljonkin – epäselväksi jää myös JSN:n näkemys verkkosivuista. Mitä ne oikein ovat? Arkikielessä www-sivuja. Mutta onhan niitä muitakin verkkoja. Useimmilla lehdillä – myös Etelä-Saimaalla, Kouvolan Sanomilla ja Kymen Sanomilla – on myös erilliset mobiilisivut, kännykällä katsottavat sivut. Sisällöt ovat paljon, paljon suppeammat kuin www-sivuilla. Verkossahan nekin silti ovat.
Kun JSN käyttää verkkosivuista monikkoa, niin voinee tulkita, että JSN tarkoittaa useampia verkkoja. Siis virheen korjaukset myös mobiilisivuille?
Entäs nämä uudet tabletit, iPadit, Galaxy tabit ja tulossa olevat kymmenet muut? Verkon kauttahan nekin toimivat, ja niille tehdään ihan omia sovelluksia, ihan omanlaisia verkkosivuja. Sinnekinkö, tabletti-sivuille?
Onkohan JSN pohtinut sitä, että tiedotusvälineen, vaikkapa sanomalehden, eri palveluilla on hyvin erilaiset yleisöt. Printin ja verkon asiakkaat eivät ole samoja ihmisiä kuin pieneltä osin. Miksi verkkoasiakkaiden pitää lukea oikaisuja asiasta, josta eivät tiedä?
Selkeästi sanottu on selkeästi ajateltu. Siihen ei JSN yltänyt tällä kertaa.
Hyvä oli JSN:n yritys ja hyvä tarkoitus. Tavoitteen ymmärtää hyvin, ja voi sen kanssa olla osittain samaa mieltäkin. Mutta sen verran epämääräisesti ajatus on muotoiltu, että ei tällainen JSN:n arvovaltaa ja arvostusta kyllä nosta. Päinvastoin, valitettavasti.
