Saimaan rannalla

Suomen kieli taipuu moneen sellaiseen, mihin moni muu maailman kieli ei taivu. Meillä kielessä – ja samalla maailmassa – on paljon enemmän sävyjä, vivahteita ja hienovaraisuutta kuin monilla muilla kansoilla.

Ihan kaikkeen ei suomikaan ehdi.

Maailma muuttuu niin nopeasti, että aina ei uusia sanoja ehditä keksiä. eReader ja eReading ovat sanoja, jotka pitäisi suomentaa. Ja aika pikaisesti, sillä niiden aika voi olla piankin.

eReader on mainio kapistus. Se on sähköinen lukulaite, johon voi langattomasti ladata lähes mitä vain luettavaa: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, kirjoja, tieteellisiä tekstejä.

Tekniikka, varsinkin näytöissä, on kehittynyt niin, että laite ei enää juuri paperille häviä. Tekstin lukeminen on miellyttävää, kirjaimet erottuvat, kuvat näkyvät, kirkas valokaan ei haittaa.

Muutoinkin tekninen kehitys alkaa olla pitkällä. Laitteet ovat kevyitä, jotkut jopa väänneltäviä ja käänneltäviä, pudottamisen kestäviä. Virta riittää yhdellä latauksella viikoksi. Eivätkä ne enää ole hirvittävän kalliitakaan. Nykyiset eReaderit maksavat parista sadasta eurosta ylöspäin Ne painavat parisataa grammaa.

Junamatkalle ei tarvitse ottaa erikseen aamun lehteä, jotain aikakauslehteä, työhön liittyvää kirjallisuutta ja viihdyttävää romaania. Kaikki – ja hirveän paljon muuta – kulkee mukana yhdessä laitteessa, vaikka mökille tai rannalle.

Mutta ei se tietenkään paperia korvaa, vaikka kotikirjasto menisikin yhteen laitteeseen. Siihen mahtuu jopa 3 500 kirjaa.

Mutta miksei niitä ole Suomessa?

Tässä – myös tässä – asiassa olemme vähän tippuneet maailman kehityksessä.

Laitteita on suurilla markkinoilla, Kauko-Idässä, Yhdysvalloissa, Euroopassakin, jo useita, Sonylta, Amazonilta, Bookeenilta. Ja lisää tulee.

eReader, kuten kaikki tekniikan uutuudet, vaativat riittävän suuren yleisön, jotta touhu kannattaa. Suomessa hidasteita on ollut muitakin. Kustantajat – kirjojen, aikakauslehtien ja sanomalehtien – eivät ole vielä lähteneet kunnolla liikkeelle. Niiden pitäisi sopia yhteisistä standardeista, jakelutavoista, hinnoittelusta, maksutavoista. Ja saada operaattorit ja laitteiden valmistajat mukaan samaan tahtiin.

Pitäisi myös selvittää, mitä kuluttajat haluavat. Nyt vielä odotetaan, luoko tarjonta kysynnän vai kysyntä tarjonnan.

Kuluttajien haluja selvitetään ympäri maailman.

Suomessa eReadingiä selvitetään suuressa Next Media -hankkeessa, jossa mukana on kustantajien lisäksi yliopistoja, oppilaitoksia ja tutkimuslaitoksia.

Kansainvälisesti odotetaan, että eReaderit lyövät itsensä läpi ehkä parissa, ehkä viidessä vuodessa. Lehdenkustantajien näkemyksiä voi etsiä Ifran sivuilta.

Kuluttaja on lopulta kuningas sähköisissä lukulaitteissakin.

Jos kysyntää ei riittävästi synny, ei synny myöskään markkinoita. Ei laitteille, ei kirjoille, ei lehdille.

Kuluttajalle parisataa euroa voi olla iso raha, varsinkin kun jokainen perheenjäsen tarvitsee oman laitteen. Yksi este voi olla sekin, että laitteita alkaa jo olla muutenkin, kännykkää, läppäriä, miniläppäriä, pelikoneita. Ja ovathan lisäksi painetut lehdet ja kirjat.

Sisältö on kuitenkin tärkein.

Mutta olisi se hieno peli, eReader.