Ei piittaa Keskuskauppakamari demokratiasta.
Ei välitä Risto E.J. Penttilä kansalaisten tahdosta.
Ei kunnioita kokoomus kansanvaltaa.
Ei, kova kolmikko asettaa oman edun demokratian edelle. Kova kolmikko määrittelee itse, mikä on demokraattisessa Suomessa hyväksi. Kova kolmikko nostaa itsensä kansanvallan yläpuolelle. Kova kolmikko päättää itse, mikä on isänmaan etu.
Kun itselleen kumartaa, pyllistää kaikille muille.
Eurovaaleissa Risto E.J. Penttilä oli kokoomuksen ehdokkaana. Tavanomaista massiivisempi kampanja toi varapaikan.
Kokoomuksen valittu euroedustaja Ville Itälä valittiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimeen, ja tästä aukeni Penttilälle paikka europarlamenttiin.
Lain, järjen, kohtuullisuuden, demokratian kunnioituksen ja isänmaan edun kannalta vaihtoehtoja on vain yksi: Penttilä lähtee europarlamenttiin. Lainsäädännössä ei itse asiassa ole edes pohdittu vaihtoehtoa, että Suomesta löytyisi ehdolla ollut ihminen, joka antaisikin piutpaut parlamentille – vaikka on sinne tieten tahtoen pyrkinyt.
Vaan löytyipä.
Perin hupaisia – myös surkuhupaisia – ovat uutisten otsikot: Penttilä ei saa lupaa lähteä europarlamenttiin.
Kyllä demokratiassa lupa tulee kansalta. Jos joku kävelee sen luvan yli, kävelee kansanvallan yli.
Penttilä mietti tosissaan, että voisi hoitaa sekä Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan ja europarlamentaarikon tehtäviä yhtäaikaa. Ei sellainen ole mahdollista – ellei sitten kumpikin työ hoidu ihan puolipäiväpohjalta. Vaikea on sitä uskoa. Ja vaikea on ymmärtää, että joku tällaista edes pohtisi. Ettei haluaisi sitoutua kumpaankaan tehtävään tosissaan.
Kaksi vasenta kättäkö on Penttilällä? Niilläkö tehtäviä hoidetaan?
Entäs tämä Keskuskauppakamarin hallitus? STT:n uutisen mukaan ”Penttilä ei saa lupaa lähteä europarlamenttiin”. Miten KKK:n hallitus voi asettaa itsensä määrittelemään, saako vaaleilla valittu, kansan luottamusta nauttiva ihminen luvan lähteä edustamaan isänmaataan?
Periaatteessa asia on päivänselvä: jos ihminen valitaan parlamenttiin, työnantaja antaa edustajan työn ajaksi vapautta siviilitehtävistä. Jos on niin pöljä, että ei anna, niin sitten valitun on itse tehtävä ns. johtopäätös: kun parlamentti kutsuu isänmaan asialle, sinne mennään. Siviilityö on sitten jätettävä. Ei kelvannut Penttilälle tämä, vaan verhoutui työnantajansa selän taakse: en mene, kun en kerran saa lupaa.
KKK:n hallitus tosin taisi kyllä ajatella niin (kuin asia on), että näitä kahta tehtävää ei voi hoitaa yhtä aikaa. Että Penttilän on tehtävä ratkaisu. Ehkä STT:n otsikointi ei kerro ihan totuutta.
Aikamoista venkoilua on Penttilän parlamentaarikon ura ollut. Syyskuun hän kertoi Ylelle, että lähtee Europarlamenttiin, jos valitaan. Seuraavana päivän hän ilmoitti Ylelle, että käy vain kääntymässä ja eroaa saman tien. Välillä hän siis aikoi hoitaa molempia tehtäviä, ja nyt on sitten päättänyt, että hoitaa vain nykyisen tehtävänsä.
Toki Penttilän tapaus on yksittäinen, eikä sitä voi varmaan laajentaa muihin tapauksiin. Mutta kun lainsäädännössä kerran tällainen aukko on, että kieltäytymistä, katumista ei ole otettu huomioon, niin ehkä lakia voisi täsmentää.
Vaalilaki 94§ sanoo nyt näin: ”Euroopan parlamentin jäseneksi valitun varajäsenen määräämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä kansanedustajan varaedustajasta 92 §:ssä säädetään”.
Ja kansanedustajan varaedustajasta laki sanoo näin: ”Kansanedustajan varaedustaja määrätään siten, että varaedustajaksi tulee ensimmäinen valitsematta jäänyt ehdokas siitä puolueesta tai yhteislistasta taikka, jos on muodostettu vaaliliitto, ensimmäinen valitsematta jäänyt ehdokas siitä vaaliliitosta, johon valittu kuului”.
Ehkä tarvitaan Lex Penttilä: ”Jollei varaedustajaa huvita tai kiinnosta ottaa vastaan edustajan tehtäviä yleisistä, yksilöllisistä, yksityisistä, palkkauksellisista tai mistä tahansa syistä, hänellä on oikeus ilman minkäänlaisia perusteluja kieltäytyä tehtävästä. Tässä tapauksessa varaedustajan varaedustajaksi tulee toinen tai kolmas tai niin mones kuin sattuu suostumaan valitsematta jäänyt ehdokas siitä puolueesta tai yhteislistasta taikka, jos on muodostettu vaaliliitto, toinen tai kolmas tai niin mones kuin sattuu suostumaan valitsematta jäänyt ehdokas siitä vaaliliitosta, johon valittu kuului. Ellei varaehdokasta saada näistä valittua, ensimmäisellä varasijalla oleva valitsee tehtävänään hyväksi katsomansa henkilön”.
