Etelä-Karjalassa on noin 135 000 ihmistä. Eurooppalaisessa katsannossa perin pienen kaupungin verran, globaalimmassa katsannossa ihan olemattoman vähän. Mutta eteläkarjalaisittain se on sitten kaikki.
Tämän maakunnan keskusta on Lappeenranta. Ja Lappeenrannan keskusta on Cityllä. Yhteen kortteliin mahtuu tämän kaupungin, tämän maakunnan ydinkeskusta.
Ei ole mitenkään mitätöntä, mitä siinä maakunnan ja kaupungin ydinkeskuksessa on. Siitä on Lappeenrannassa kiistelty jokunen vuosikymmen. Nyt alkaa olla ratkaisujen aika. Lähiaikoina päätetään vuosikymmeniksi, yli sadaksikin vuodeksi, millainen Etelä-Karjalan keskuksen keskusta on. Onko siellä ihmisiä, viihdytäänkö siellä, vai mennäänkö sen ohi.
Ei hyvältä näytä.
Mitä sanoo Wikipedia, tuo kollektiivisen tajunnan ilmentymä: ”Kaupungin keskusta on kaupan, hallinnon, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka.”
Tämä on sangen hyvä määritelmä.
Nykyinen City-kortteli on toki kaupan, mutta myös asumisen kohtauspaikka.
Korttelin muutamassa rakennuksessa toimii lähinnä katutasossa optikkoja, kioski, kirjakauppa, tekstiilimyymälä, kultaseppä, pari ravintolaa, grilli. Jonkin verran toimistoja, ja jonkin verran asuntoja.
Mutta missä on kulttuuri, vapaa-aika, seurustelu? Ne kuuluvat ydinkeskustaan, ne kuuluvat City-kortteliin. Ei niitä ole.
Jotta Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan keskusta olisi keskusta, pitää City-korttelin rakennukset purkaa, kaikki. Ja rakentaa uutta tilalle.
Joskus kehitys ja tulevaisuus vaatii revoluutiota. Joskus pelkkä evoluutio ei riitä. Nyt on Lappeenrannassa revoluution aika, ja paikka.
Pahin virhe, mikä Lappeenrannassa voidaan tehdä ja luultavasti tehdään, on lähteä kehittämään City-korttelia tontti kerrallaan. Se johtaa siihen, että mitään yhtenäistä, mitään modernia, mitään käyttäjäystävällistä, mitään viihtymistä ei saada aikaan.
Tässä kauhuskenario: Otetaan yksi tontti. Sille pitää suunnitella rakennus. Tehdään katutasoon kauppoja, sellaisia pieniä. Entäs ylemmät kerrokset? No ei sinne oikein kauppoja, ei kulttuuria, ei seurustelua, ei vapaa-aikaa. Tehdään asuntoja! Kyllä ne kaupaksi käyvät! Ja käyväthän ne.
Kauhuskenarion toinen osa: Otetaan toinen tontti. Sille rakennus. Katutasoon jokunen kauppa. Ylempiin kerroksiin asuntoja.
Kolmas osa: otetaan kolmas tontti. Asuintalo siihen, alakertaan joku kauppa.
Ja näin saadaan rakennusyhtiölle ihan tuottava hanke, ja samalla tuhottua ydinkeskusta lopullisesti, tontti kerrallaan pilataan koko kortteli, koko keskusta. Ei kulttuuria, ei vapaa-aikaa, ei viihtymistä, ei sosiaalista elämää. Ja kaupat kiinni klo 18.
Jotta näin ei kävisi, pitää koko kortteli, ehkä Vaahdon omistamaa Sampopankin-taloa lukuunottamatta, pistää matalaksi. Purkaa. Tuhota.
Pysäköintipaikat maan alle. Sinne sujuva liikenne niin Lauritsalan, Voisalmen, Skinnarilan kuin Kuutostienkin suunnasta. Riittävästi riittävän väljiä pysäköintipaikkoja.
Maan päälle vähintään viisikerroksinen suuri, korttelin kokoinen rakennus – ei toki korttelia täyteen, kirkon eteen tarvitaan aukeaa tilaa. Rakennukseen paljon myymälöitä, isoja ja pieniä. Vaatteita, kenkiä, urheilu- ja keittiötarvikkeita, kosmetiikkaa. Kahviloita, ravintoloita, monenlaisia. Oleskelutiloja. Sohvaryhmiä. Kulttuuritiloja, vaikka elokuvateatteri nykyaikaisine tykötarpeineen. Herkkukauppa, juustokauppa. Kunnollinen ruokakauppa. Eksoten palvelupiste, verenpaineen mittauksineen, sairaanhoitajan pienimuotoisine palveluineen. Kelan, työvoimatoimiston, verotoimiston yksi yhteinen luukku. Kaupungin ja maakunnan palvelujen infopiste, omalle väelle ja turisteille. Ilmainen wlan.
Palvelut, jotka houkuttelevat ihmisiä aamulla, päivällä ja illalla.
Yhdistetään tämä kortteli viereisiin pieniin kauppakeskuksiin kattamalla. Saamme Oleksinkin ympärivuotiseen käyttöön, keskustan elämään.
Eikö ole rahaa?
Ei ole eteläkarjalaisilla. Mutta ei näitä rahoitetakaan omin voimin. Suomalaiset eläkeyhtiöt, koti- ja ulkomaiset kiinteistösijoittajat on saatava kiinnostumaan. Ja mikseivät kiinnostuisi. Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan kauppa on kasvanut, ja näyttää vain kasvavan. Ostopotentiaalia täällä riittää – ei omasta takaa, mutta muuten. Kaupan puolella tulijoita on ollut, ja miksei olisi tulevaisuudessakin. Sijoitetulle pääomalla voisi hyvinkin löytyä riittävä tuotto.
Mikä tämän sitten estää?
Se, että nykyisen City-korttelin omistajat eivät halua. Heille riittävät nykyiset tulot, ja joillekin asuminen ydinkeskustassa. Ja toki se Suomessa oikein onkin – ei yhteiskunta, ei sosiaalinen paine, ei mikään voi eikä saa pakottaa ihmistä luopumaan omaisuutensa määräämisoikeudesta. Surullistahan se on, mutta tämä on niin merkittävä arvo, että siitä ei voida luopa.
Elleivät sitten nykyiset kiinteistönomistajat muuta mieltään, ja katso yli oman elinikänsä, ja halua kehittää kaupunkia, sen keskustaa.
Se olisi hyvä juttu. Että olisi Lappeenrannalla keskusta.
