Etelä-Karjalassa on noin 135 000 ihmistä. Eurooppalaisessa katsannossa perin pienen kaupungin verran, globaalimmassa katsannossa ihan olemattoman vähän. Mutta eteläkarjalaisittain se on sitten kaikki.
Tämän maakunnan keskusta on Lappeenranta. Ja Lappeenrannan keskusta on Cityllä. Yhteen kortteliin mahtuu tämän kaupungin, tämän maakunnan ydinkeskusta.
Ei ole mitenkään mitätöntä, mitä siinä maakunnan ja kaupungin ydinkeskuksessa on. Siitä on Lappeenrannassa kiistelty jokunen vuosikymmen. Nyt alkaa olla ratkaisujen aika. Lähiaikoina päätetään vuosikymmeniksi, yli sadaksikin vuodeksi, millainen Etelä-Karjalan keskuksen keskusta on. Onko siellä ihmisiä, viihdytäänkö siellä, vai mennäänkö sen ohi.
Ei hyvältä näytä.
Mitä sanoo Wikipedia, tuo kollektiivisen tajunnan ilmentymä: ”Kaupungin keskusta on kaupan, hallinnon, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka.”
Tämä on sangen hyvä määritelmä.
Nykyinen City-kortteli on toki kaupan, mutta myös asumisen kohtauspaikka.
Korttelin muutamassa rakennuksessa toimii lähinnä katutasossa optikkoja, kioski, kirjakauppa, tekstiilimyymälä, kultaseppä, pari ravintolaa, grilli. Jonkin verran toimistoja, ja jonkin verran asuntoja.
Mutta missä on kulttuuri, vapaa-aika, seurustelu? Ne kuuluvat ydinkeskustaan, ne kuuluvat City-kortteliin. Ei niitä ole.
Jotta Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan keskusta olisi keskusta, pitää City-korttelin rakennukset purkaa, kaikki. Ja rakentaa uutta tilalle.
Joskus kehitys ja tulevaisuus vaatii revoluutiota. Joskus pelkkä evoluutio ei riitä. Nyt on Lappeenrannassa revoluution aika, ja paikka.
Pahin virhe, mikä Lappeenrannassa voidaan tehdä ja luultavasti tehdään, on lähteä kehittämään City-korttelia tontti kerrallaan. Se johtaa siihen, että mitään yhtenäistä, mitään modernia, mitään käyttäjäystävällistä, mitään viihtymistä ei saada aikaan.
Tässä kauhuskenario: Otetaan yksi tontti. Sille pitää suunnitella rakennus. Tehdään katutasoon kauppoja, sellaisia pieniä. Entäs ylemmät kerrokset? No ei sinne oikein kauppoja, ei kulttuuria, ei seurustelua, ei vapaa-aikaa. Tehdään asuntoja! Kyllä ne kaupaksi käyvät! Ja käyväthän ne.
Kauhuskenarion toinen osa: Otetaan toinen tontti. Sille rakennus. Katutasoon jokunen kauppa. Ylempiin kerroksiin asuntoja.
Kolmas osa: otetaan kolmas tontti. Asuintalo siihen, alakertaan joku kauppa.
Ja näin saadaan rakennusyhtiölle ihan tuottava hanke, ja samalla tuhottua ydinkeskusta lopullisesti, tontti kerrallaan pilataan koko kortteli, koko keskusta. Ei kulttuuria, ei vapaa-aikaa, ei viihtymistä, ei sosiaalista elämää. Ja kaupat kiinni klo 18.
Jotta näin ei kävisi, pitää koko kortteli, ehkä Vaahdon omistamaa Sampopankin-taloa lukuunottamatta, pistää matalaksi. Purkaa. Tuhota.
Pysäköintipaikat maan alle. Sinne sujuva liikenne niin Lauritsalan, Voisalmen, Skinnarilan kuin Kuutostienkin suunnasta. Riittävästi riittävän väljiä pysäköintipaikkoja.
Maan päälle vähintään viisikerroksinen suuri, korttelin kokoinen rakennus – ei toki korttelia täyteen, kirkon eteen tarvitaan aukeaa tilaa. Rakennukseen paljon myymälöitä, isoja ja pieniä. Vaatteita, kenkiä, urheilu- ja keittiötarvikkeita, kosmetiikkaa. Kahviloita, ravintoloita, monenlaisia. Oleskelutiloja. Sohvaryhmiä. Kulttuuritiloja, vaikka elokuvateatteri nykyaikaisine tykötarpeineen. Herkkukauppa, juustokauppa. Kunnollinen ruokakauppa. Eksoten palvelupiste, verenpaineen mittauksineen, sairaanhoitajan pienimuotoisine palveluineen. Kelan, työvoimatoimiston, verotoimiston yksi yhteinen luukku. Kaupungin ja maakunnan palvelujen infopiste, omalle väelle ja turisteille. Ilmainen wlan.
Palvelut, jotka houkuttelevat ihmisiä aamulla, päivällä ja illalla.
Yhdistetään tämä kortteli viereisiin pieniin kauppakeskuksiin kattamalla. Saamme Oleksinkin ympärivuotiseen käyttöön, keskustan elämään.
Eikö ole rahaa?
Ei ole eteläkarjalaisilla. Mutta ei näitä rahoitetakaan omin voimin. Suomalaiset eläkeyhtiöt, koti- ja ulkomaiset kiinteistösijoittajat on saatava kiinnostumaan. Ja mikseivät kiinnostuisi. Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan kauppa on kasvanut, ja näyttää vain kasvavan. Ostopotentiaalia täällä riittää – ei omasta takaa, mutta muuten. Kaupan puolella tulijoita on ollut, ja miksei olisi tulevaisuudessakin. Sijoitetulle pääomalla voisi hyvinkin löytyä riittävä tuotto.
Mikä tämän sitten estää?
Se, että nykyisen City-korttelin omistajat eivät halua. Heille riittävät nykyiset tulot, ja joillekin asuminen ydinkeskustassa. Ja toki se Suomessa oikein onkin – ei yhteiskunta, ei sosiaalinen paine, ei mikään voi eikä saa pakottaa ihmistä luopumaan omaisuutensa määräämisoikeudesta. Surullistahan se on, mutta tämä on niin merkittävä arvo, että siitä ei voida luopa.
Elleivät sitten nykyiset kiinteistönomistajat muuta mieltään, ja katso yli oman elinikänsä, ja halua kehittää kaupunkia, sen keskustaa.
Se olisi hyvä juttu. Että olisi Lappeenrannalla keskusta.
Tags: asukas, Citykortteli, Etelä-Karjala, kaupunki, keskusta, keskustan palvelut, kulttuuri, Lappeenranta, rakentaminen, viihtyminen
Täyttä asiaa! Kiinteistönomistajien pitäisi nähdä pidemmälle kuin nenänsä päähän. Ja unohtaa keskinäinen kyräily ja kateus. Oikein toimimalla kaikki voittaisivat.
Ja miten siihen päästäsiin? Yksinkertaista. Määritellään kullekin nykyiselle kiinteistölle sen nykyarvo ja tuottoarvo. Näin saatujen kiinteistöjen arvojen perusteella muodostetaan koko korttelista yksi kiinteistöyhtiö. Silloin ei olisi väliä sillä, mihin kohtaan korttelia tulisi vähemmän tuottavia neliöitä, kuten käytäviä jne.
Sitten hakemaan rakennusoikeutta, jota kaupungin pitäisi antaa, jotta toivottu tulos saavutettaisiin, rutkasti nykyistä enemmän, ylöspäin tietenkin. Sen jälkeen arkkitehtikilpailu käyntiin. Suunnitelmat pitäisi tehdä siten, että kortteli olisi toimiva niin kesällä kuin talvellakin – siis säistä riippumaton.
Lopputuloksella olisi tietenkin vaikutusta myös siihen, millaiseksi keskustan lähialueet muodostuvat. Suunnitelmissa pitäisi ehdottomasti olla mm. nykyistä väljemmät katuväylät.
Uskaltaisikohan sitä toivoa, että tämän vielä kokisi?
Etelä-Karjalaa ja Etelä-Savoa kannattaa verrata. Lappeenranta on hieman Mikkeliä pienempi kaupunki, vaikka Lappeenrannalla on enemmän väkeä, yliopisto jne.
Miksi Mikkeli kukoistaa ja Lappeenranta riutuu?
Voisiko syy olla siinä, että savolainen kun tekee uutta ja hienoa tekee hän sen kaupungin paraatipaikalle. Karjalainen kun tekee hienoa niin se torpataan kaikin mahdollisin keinoin ja lopulta syntyy jotain korvaavaa niin kauas kaupungista, että se ei mitenkään tue keskustaa?
Mikkelin edelliset suuret projektit ovat olleet toriparkki, aleksi ja stella. Kaikki ydinkeskustassa. Lappeenrannan keskustan edelliset projektit ovat olleet lähiömäiset talot lähellä liikenneympyrää.
Ihan hyvä kirjoitus, mutta muutama huomio. On hieman liioiteltua sanoa, että ”ydinkeskusta” olisi ainoastaan yhden korttelin eli city-korttelin kokoinen. Kyllä se vähän suurempi on. Sen sijaan muilta osin se on jo suurimmaksi osaksi pilattu Antin kuvaamilla yksittäisillä pikkukerrostaloilla. Näitähän on Valta- ja Koulukaduille noussut viime vuosina lukuisia, ja viimeisimpänä nousi Kauppakadulle kehujakin kerännyt Wilhunkulma. Ihan pikkunätti talohan se on, mutta ei pelkästään tuollaisilla eväillä ydinkeskustan vetovoimaa erityisemmin kohenneta. Joten citykortteli alkaa olla ydinkeskustan ”viimeinen toivo”.
Citykortteliin pitäisikin nyt antaa rakentaa vaihteeksi niin suurta ja korkeaa kuin ilmailusäädökset sallii, eli huomattavan paljon korkeampaa kuin tämänhetkinen kaava sallii. Viisi kerrosta ei riitä mihinkään. Sellaisilla eväillä ”ydinkeskusta” ei erotu ympäröivästä kaupungista mitenkään.
Koko korttelin paneminen uusiksi taitaa harmi kyllä olla toiveajattelua. Esimerkiksi sitä keskeisintä taloa keskellä citykorttelia ei näillä näkymin haluta purkaa.
Vaarana tosiaan on, että jokainen tekee yksinään pientä näpräilyä, ja kokonaisuudesta tulee torso. Kokonaisuutta voi silti ehkä paikkailla tietyillä luovilla ratkaisuilla, kuten talojen yhdistäminen katetuilla (kauppa-)käytävillä. Painoarvo sanalla ”katettu”. Kolkkojen ”citykäytävien” aika on ohi. Viihtyvyyden pitää parantua huomattavasti.
Ahti, muuten puhut asiaa, mutta sana ”arkkitehtikilpailu” vähän kyllä huvitti… Aiheesta järjestettiin jo arkkitehtikilpailu, ja se epäonnistui aika pahasti. Ei tässä enää uuteen arkkitehtikilpailuun kannata aikaa ja rahaa tuhlata, etenkin kun ulkonäölliset seikat ovat pitkälti subjektiivisia makuasioita.
Viimekertaisen kilpailunkin olisi voinut voittaa periaatteessa mikä tahansa ehdotuksista. Ei yksikään ollut selkeästi parempi kuin muut, vaan aika tasaisen huonoja ne oli kaikki… Ja epärealistisia, koska ei vanhoja rakennuksia purkamaan käydä, jos tilalle ei saa rakentaa kuin marginaalisesti enemmän kerrosneliöitä. Korttelin keskeiset rakennukset ovat nykyään 4-kerroksisia, eikä niitä varmaankaan kannata käydä purkamaan, jos tilalle saa rakentaa vain 5-kerroksisen talon… Rakennusoikeutta tarvitaan huomattavasti lisää, ja mielestäni tuohon pitäisi rakentaa keskustan korkeimmat rakennukset eli yli 8 kerrosta. Torin laidassa olevassa ”säästöpankkitalossa” on 8 kerrosta. Se valmistui vuonna 1959.