Saimaan rannalla

Kännyköistä on tullut niin jokapäiväisiä esineitä, että niiden olemus, tarkoitus ja käyttö alkavat muuttua.

Pitkäänhän kännykässä pointti on ollut se itse laite. Tärkeää on ollut akun kestävyys, laitteen paino, erilaiset kännykkään liitettävät ominaisuudet. Yhdessä vaiheessa soittoäänet – milloin mikäkin, mutta laite edellä me olemme mobiiliin maailmaan menneet.

Operaattorit ovat tehneet omaa bisnestään, ja jo muutaman vuoden yrittäneet saada ihmiset oivaltamaan, että tärkeintä on käytön hinta, tai oikeammin mielikuva hinnasta. On ollut monenlaista puhe- ja tekstiviestipakettia, kytkykauppaa, halpisoperaattoreita. Samalla on saatu laitekanta pidettyä kohtalaisen nuorena. Tästä ovat hyötyneet operaattoreiden lisäksi puhelimen valmistajat, ja toki myös käyttäjät, joilla on ollut uusi, kevyt ja monipuolinen laite.

Nyt tämä kännykkäbisneksen selkeä – ja monille hyvin, hyvin tuottoisa -toimintamalli on muuttumassa.

Vielä jonkin aikaa on tärkeää, minkälaiset käyttöjärjestelmät kännykässä ovat. Käytetäänkö Symbiania, Androidia, Linuxia vai mitä.

Mutta näköpiirissä on jo tulevaisuus, jossa kuluttajalle on yksi ja sama, onko laite nimeltään kännykkä vai joku muu. Ja ihan sama, onko sen sisällä Symbian vai joku muu. Tärkeimmäksi tulee, mitä laitteella tehdään, ja miten laite kuluttajan tarpeen pystyy hoitamaan.  Ja ennen kaikkea, miten helposti.

Selvää on, että maailma muuttuu nopeaa vauhtia entistä mobiilimmaksi, että tietokoneen ja kännykän ero häviää, että kuluttaja haluaa päästä nettiin mukana kannettavalla laitteella. Ja netti tarkoittaa tässä yhteydessä kaikenlaista tietoa, hupia, sovellusta, pelejä, sosiaalista mediaa, uutista, musiikkia, elokuvaa. Kaikkea mitä maailman verkoissa liikkuu, ja vielä paljon enemmän.

Henkilökohtaista tämä on siinä mielessä, että kännykästä on tulossa ensimmäinen todella henkilökohtainen laite. Ei mikään laite, josta käytettiin joskus nimeä personal computer, joka oli kuitenkin perheen yhteisessä käytössä, tai firmassa kytketty johonkin serveriin ehkä satojen kilometrien päässä.

Tässä mielessä Nokian toimitusjohtajan vaihto saattaa ennakoida Nokialle hyvää. Jos ihmisten suurelle enemmistölle tuttu Windowsin logiikka tulee Nokian kännyköihin, käyttö helpottuu, kynnys hankkia uudenaikainen laite alenee. Se tietäisi hyvää sekä Nokialle että Microsoftille.

Jos taas iPhonet, -Podit ja -Padit säilyttävät suuren etumatkansa käytön helppoudessa, voi Nokia ajautua nykyistä suurempiin vaikeuksiin. Ja onhan niitä helppokäyttöisiä laitteita muiltakin kuin Applelta. Onkos Nokialta? Ja milloin?

Tässä mielessä Vanjoen lähtö saattaa ennakoida Nokialle huonoa.

Laite ei ole enää pääasia. Tärkeintä on helppokäyttöisyys. Ja siihen liittyy tietysti nopeus. Palvelut tulevat kyllä helppokäyttöisen ja kuluttajien valitseman laitteen luo. Siellä ne käyttäjätkin ovat.

Urheilu houkuttelee ihmisestä esiin tunteet, suuret tunteet. Järjellä ei ole urheilun kanssa tekemistä.

Urheilun olennaisin asia on sitoutuminen. Urheilussa pitää olla suosikki, jota kannattaa. Muuten ei urheiluun tule tunnetta. Muuten ihminen on kuin ison urheilukilpailun VIP-katsomossa – ihan ulkona. Lohtuna voi sitten syödä ja juoda.

Minulle tärkeitä suosikkeja ovat SaiPa, FC Lahti ja Suomen jalkapallomaajoukkue.

Kuten helposti huomaa, järki on näistä tosiaan kaukana.

SaiPaa olen seurannut jostain vuodesta 1962. Välillä aktiivisemmin, välillä vähän niukemmin, mutta koko ajatteluikäni.

FC Lahtea on kannustanut niin kauan kuin seura on ollut olemassa.

Lahtelaisen jalkapalloilun, ja Reippaan, kautta myös jalkapallomaajoukkue on tullut tärkeäksi.

Suosikin kautta tulee seurattua lajia ylipäätään, ja mikä tärkeintä – saatua oppia elävästä elämästä, joka koostuu pettymyksistä.

Toki pari hyvää hetkeäkin on ollut. Mielessä on erityisesti kevättalvi vuonna 1966, kun SaiPa voitti pronssia. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.

FC Lahti voitti pronssia 2008. Nyt näyttää tippuvan futisliigasta.

Jalkapallomaajoukkueen tuomat ilonaiheet ovat olleet hiukan niukempia vaikka rima on toki ollut alemapana.

Ei kannattaisi kannattaa.