Kuukausiarkisto toukokuu, 2010

Poriin löytyi rahaa

maanantai 31. toukokuuta 2010

Porin ydinkeskustaan investoidaan lähivuosina yli 100 miljoonaa euroa, kertoo Satakunnan Kansa.

Rahoilla tehdään vanhasta puuvillatehtaasta tieteen, taiteen, kaupan ja hallinnon keskus. Vanhat rakennukset säilytetään, mutta uuttakin rakennetaan. Vuokrattavaa pinta-alaa tulee lähes 100 000 neliötä, yrityksiä lähes 100 ja työpaikkoja 700-800. Rakennuksiin tulee hypermarket, vaate- ja vapaa-ajan kauppoja, terveyspalveluja, ravintoloita ja kahviloita.

Hankkeen rahoittavat Kiinteistösijoitusyhtiö Renor Oy ja Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen.

Näin se pitäisi Lappeenrannassakin mennä, jos keskustaa halutaan kehittää.

City-korttelin ainoa järkevä kehittämistapa on tehdä kerralla kunnolla. Kortteliin tarvitaan pysäköintitilaa maan alle ja riittävän suuri rakennus. Se edellyttää ainakin osittain nykyisten rakennusten purkamista. Ja se edellyttää, että koko korttelia päästään kehittämään kerralla, suunnittelemaan koko korttelin käyttö. Tontti kerrallaan ei kaupungin tärkeintä korttelia ja kauppapaikkaa voi kehittää. Tarvitaan siis nykyisten kiinteistöjen omistajien yhteisymmärrys, yhteinen tahto.

Ja kaupungilta myös aktiivisuutta.

Jotta korttelista tulisi kaupungin keskus – mikä Lappeenrannassa olisi syvästi tarpeen – joku Porin tapainen rakennus on tarpeen. Monenlaisia kauppoja, monia ravintoloita ja kahviloita. Mainio ajatus on tuoda terveyspalvelut sinne missä ihmiset ovat. Mallia ja ideoita voisi käydä katsomassa myös Lahden Trion kauppakeskuksessa. Sielläkin on muuten terveyskioski, ja asiakkaita riittää.

Ja varmaan tarvitaan myös joku ulkopuolinen rahoittaja, joka uskoo Lappeenrannan seudun tulevaisuuteen.

Ei tuo Pori nyt niin paljon ihmeellisempi paikka ole, ilman yliopistoakin siellä joudutaan selviämään. Väkeä Porissa on 82 000, Lappeenrannassa 72 000.

Varmaan Renor ja Ilmarinen ovat selvittäneet muitakin kaupunkeja kuin Poria, kun ovat päättäneet 100 miljoonan euron investoinnista. Ehkä Lappeenranta hävisi tällä kertaa, mutta toivottavasti lähiaikoina rahoitus löytyy.

Mutta mitä tekee Katla

torstai 27. toukokuuta 2010

Nyt se on pelkona, että Islannissa purkautuu toinenkin tulivuori, Eyjafjöllia suurempi Katla.

Seuraukset voisivat olla vallan hirmuiset, pelotellaan meitä.

Se on nykyaikana hyvä, että ei kenenkään tarvitse olla toisen, toisen käden tietojen varassa. Katlaa voi seurata reaaliajassa nettikameralla, joka löytyy  tästä.

Norpalle käy huonosti

tiistai 25. toukokuuta 2010

Saimaannorppahan on sympaattinen eläin, ja kaikki voitava on tietysti syytä tehdä, että se voisi  mahdollisimman hyvin. Ja onhan sympaattisuuden lisäksi jokaiselle eläimellä ja lajilla oikeus elää siinä missä muillakin, moraalisessa mielessä. Eiväthän eläimet ihmistä varten ole, ei edes norppa.

Mutta norpan tulevaisuus ei hyvältä näytä.

Verkkokielloilla saadaan ehkä jokunen kuutti pelastettua. Mutta ei niillä pitkällä tähtäimellä norppaa pelasteta. Biologialle ei Helsingin määräyksilläkään mitään voida.

Norpan suurin ongelma on kannan pieni koko, ja rajoitettu elinalue. Se johtaa – jos yhtään biologiaa, Darwinia ja evoluutiota  olen ymmärtänyt – väistämättä siihen, että geneettinen monimuotoisuus hupenee, sisäsiittoisen lajin geeniperimä kapenee, virheet yleistyvät, laji taantuu.

Norpalle käy kuin huippuunsa jalostetuille koirille.

Ei ehkä heti, välttämättä. Mutta vääjäämättä.

Vaikein tilanne on alueilla, joilla norppia on vähän. Siis vaikkapa Etelä-Saimaalla. Täällä syntyi tänä vuonna Metsähallituksen laskennan mukaan 6 kuuttia. Määrä on paljon, ja siitä on syytä olla iloinen. Kyläniemen eteläpuolella syntyi yksi kuutti. Mutta millaisethan ovat näiden kuuttien suvut? Onkohan siellä isä lisääntynyt tyttärensä kanssa, äiti poikansa, serkku serkun, sisar veljen?

Meneeköhän veikkaus pahasti pieleen, että eteläisen Saimaan norpat eivät lähde etsimään suvunjatkamiseen mahdollisimman erilaisia geenejä vaikka Haukivedeltä? Että pienillä alueilla norpat lisääntyvät keskenään.

Miten Koloveden kaksi syntynyttä kuuttia? Neljä on vanhempaa – lienevätkö hyvin läheistä sukua? Tai Enonveden ainoan löytyneen kuutin vanhemmat?

Keinoja saimaannorpan geeniperimän monipuolistamiseksi ei taida olla. Ei tänne varmaan voi tuoda jonkun lähisukulaisen geenejä, vaikka Laatokalta. Eikä tietenkään mereltä voi makeaan veteen hylkeitä tuoda. Villieläimen jalostaminen ylipäätään on eettisesti väärin, vaikka ajatus houkuttelisikin.

Syömällä keuhkopöhöä vastaan

perjantai 14. toukokuuta 2010

Se nyt on ihan lööperiä, että ihminen olisi sitä mitä hän syö. Ei parsaa syömällä parsaksi muutu, mutta hyvä mieli siitä tulee. Keväinen olo.

Suomessa parsa ei ole kuulunut kansallisruokiin, mutta suosio on kasvussa. Lämpimissä maissa sitä on syötä iät ajat, se mainitaan jo maailman vanhimmassa tunnetussa keittokirjassa, Apiciuksen teoksessa De re coquinaria. Sitä on viljelty 5000 vuotta, ensin Välimeren seuduilla. Nykyisin suurimmat tuottajat ovat Kiina, Peru, Meksiko ja Yhdysvallat.

Ja onhan parsalla hyvän maun ja mielen lisäksi terveydellisiä vaikutuksia. Jos kärsii vaikka keuhkopöhöstä, kohonneesta verenpaineesta tai erilaisista turvotustiloista, kannattaa syödä parsaa. Sillä on nimittäin diureettisia, nestettä poistavia, vaikutuksia.

Parsassa on monia hyviä ravinteita, kaliumia, kuituja, foolihappoa ja rutiinia.

Kaloreita sen sijaan ei ole juuri lainkaan,  eikä lainkaan rasvaa eikä kolesterolia.

Hyviä syitä olla syömättä parsaa on vaikea keksiä.

Eikä sen valmistaminen ole kovin vaikeaa. Siihen voi yhdistää monenlaisia aineksia, lihaa, kalaa, kastikkeita.

Parsaa tarvitaan puolenkymmentä per syöjä. Ne kuoritaan varovasti reilusti nupun alapuolelta. Kuorimiseen on ihan oman veitsensä, mutta perunankuorimisveitsi käy ihan yhtä hyvin.

Vihreitä parsoja ei aina tarvitse edes kuoria.

Kannasta kannattaa pätkäistä muutaman sentin puumainen osa pois – veitsen kärjellä tökkimällä selviää hyvä kohta.

Paras tapa on keittää parsat pystyssä niin, että varret ovat vedessä ja nuput juuri ilmassa. Jos ei omista parsakattilaa, ne voi keittää hyvin myös tavallisessa kattilassa. Hyvä olisi sitoa nipuksi, mutta ei se välttämätöntä ole. Keitinveteen suolaa ja hivenen sokeria. Aikaa 5-10 minuttia. Vihreä kypsyy nopeammin kuin valkoinen. Kypsyyttä kannattaa kokeilla usein – liian vetiset ovat liian vetisiä. Valutetaan ja pöytään. Sormisuolaa voi ripotella päälle.

Parsat voi myös grillata. Kymmenisen minuuttia menee.

Parsojen viereen kelpaa moni lisuke.

Hollandaise-kastike on perusjuttu. Sen voi tehdä pussista tai tetrasta. Sekaan vaikka pieni purkki ranskankermaa, muutama minuutti vatkattuna.

Parmesaanilastuja voi vuolla oheen.

Tai pari desiä majoneesia, pari valkosipulin kynttä silputtuna ja pari ruokalusikallista sitruunamehua.

Ilmakuivattua kinkkua ja melonia.

Kylmäsavustettua kalaa. Kastikkeeksi vaikka ranskankermaa. Sitä vatkataan minuutti, pari, lisätään kuohuviiniä vajaa desi, vähän suolaa ja silputtua ruohusipulia.

Löysäksi keitettyjä munia. Parsaa dipataan keltuaiseen.

Parsa taipuu  myös keittoihin, salaatteihin, munakkaisiin, piirakoihin. Kypsät parsat voi kääriä prosciuttoviipaleisiin, laittaa uunivuokaan, ripotella päälle desin verran parmesaariraastetta ja voinokareita ja paistaa 200 asteen lämmössä kymmenisen minuuttia. Patonkia seuraksi.

Juomaksi valko- tai kuohuviiniä, Alkon sivuilla on suosituksia.

Opposition oppositiossa

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Demareiden piti saada opposotiopolitiikkansa kuntoon, kun Eero Heinäluoma valittiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

Puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei roolissa onnistunut, osaaminen ja esiintyminen ei riittänyt. Heinäluomalla piti olla sitä mitä Urpilaiselta puuttui, lisäksi tietoa, sanan- ja asianhallintaa sekä räväkkyyttä.

Mutta ei ole Sdp onnistunut oppositiopolitiikassa. Äänestäjänä olen ajautunut opposition oppositioon.

Demareilla olisi ollut mainio mahdollisuus tarjota hallituksen politiikalle vaihtoehtoja. Talouden tilanne antaisi erinomaiset eväät tarjota demokratialle ja parlamentarismille, äänestäjille, vaihtoehtojen mahdollisuus, luoda toisenlaista poliittista näkymää, antaa äänestäjille tilaisuus valita erilaisten linjojen, erilaisen politiikan välillä.

Mutta ei ole onnistunut. Heinäluoman, demareiden oppositiopolitiikka on jäänyt räksytykseksi, näköalattomaksi jurputukseksi, vastustamiseksi vastustamisen vuoksi. Äänestäjälle ei ole tarjolla hyvin harkittuja, oikeita vaihtoehtoja. Ei vaihtoehtoista politiikkaa, ei toisenlaista arvomaailmaa.

Voihan se olla, että politiikka on niin talouden hoitamista, että vaihtoehtoja ei ole, välttämättömyys ja makrotalous ovat politiikan ainoaa sisältöä. Toivottavasti ei. Toivottavasti politiikassa on myös arvoja, strategioita, visioita, näkemyksiä, vaihtoehtoja. Opposition merkitys niiden esittelyssä on tärkeä.

Sdp:n kommentit Kreikan tukipaketista ovat toki looginen jatko räksytykselle. Oppositio-politiikaksi sitä ei voi sanoa, vaan vastustamiseksi vastustamisen vuoksi.

Nyt pedetaan jo vuoden päästä käytäviä hallitusneuvotteluja. Räksytyksellään Heinäluoma ajaa Sdp:n jo nyt asemaan, jossa hallitukseen pääsy alkaa olla tukossa. Kokoomuksen ja keskustan välejä heinäluomalainen politiikka lähentää, ja vahvasti. Jotta Sdp voisi edes haaveilla seuraavaan hallitukseen pääsystä – mikä on jokaisen vastuullisen puolueen tavoitee- on puolueiden kannatuksessa tapahduttava valtavia muutoksia. Demareiden täytyy nousta kiistattomaksi ykköseksi, tai sitten joko kokoomuksen tai keskustan kannatuksen on romahdettava vallan perusteellisesti. Jos kolme suurinta ovat edes suunnilleen samalla hehtaarilla, nykypohja jatkaa.

Vanhanen ja Katainen kiittävät Heinäluomaa.

Perusahteri

tiistai 11. toukokuuta 2010

On oivallista nähdä ihmisten innovaatioita.

Yksi merkittävä suomalainen innovaattori on Antero Mertaranta, sähköisen tiedonvälityksen ajan Eino Leino ja Mikael Agricola.  Luova ihminen, jonka kielen kehittäminen leviää television ja internetin kautta yhdessä hujauksessa.

Eilinen toi kansankunnan kollektiiviseen tajuntaan uuden ilmaisun: saksalainen perusahteri.

Ei löytänyt eilen illalla hakukone saksalaista perusahteria. Nyt löytää.

Viitisen minuuttia sitten Googlessa oli 48, nyt 56.

Oiva hetki myös vertailla hakukoneita.

Bing on hitaampi. Ei vielä (klo 9.43) yhtään. Ask löysi seitsemän, Exalead yhden, Lexxe ei yhtään, Mamma kolme,  Metacrawler kuusi, Finn ei yhtään, Fonecta.fi seitsemän, suomalainen Yahoo kaksi ja Nopea selaimen haku kaksi.

Useimmille hakukoneille perusahteri on outo ilmaisu. Ne tarjoavat sanaa persahteri. Onpahan siinä koneen oivallusta, innovaatiota, luovuutta, siinäkin. Ruotsalainen sanoisi, että tårta på tårta, persahteri.

Facebookissa Saksalainen perusahteri -ryhmässä on jo 40 jäsentä.

Meissä jokaisessa elää pieni perusahteri.

Pihkasta hyvää tulee

perjantai 7. toukokuuta 2010

Outo on kreikkalaisten tapa maustaa valkoviini pihkalla. Mutta outoa on oudoksua outoa.

Outoa on kreikkalaisten tapa elää yli varojensa. Kreikkalais-euroopaalaisen säälin vallassa voi vaikka syödä, jos mieli kohenisi.

Ostetaan siis pullo, tai kaksi, retsinaa, ja laitetaan ne kylmään. Vaikka edellisenä päivänä, samaan aikaan voi laittaa jääkaappiin sulamaan noin 400 grammaa katkarapuja. Viini saa olla kylmää, ei siinä syvällisiä makuvivahteita kuitenkaan ole.

Sipuli pilkotaan, muutama valkosipulin kynsi  myös. Pannulle reilu loraus oliiviöljyä, sipulit kuullotetaan. Sekaan purkillinen tomaattimurskaa, suolaa ja pippuria. Yrttejä, vaikka basilikaa – tuore on parempi, mutta voi kuivattuakin käyttää. Pieni kupillinen, puoli desiä, desi, retsinaa. Sitruunan mehua voi laittaa ruokalusikallisen, kaksi, jos haluaa kirpeyttä. Ja hivenen sokeria. Annetaan kiehua hissukseen 10 minuuttia. Fetaa pilkotaan pikkusormen pään kokoisiksi paloiksi, pari sataa grammaa. Heitetään liemeen, annetaan porista 5-10 minuuttia. Katkaravut sekaan, kuumennetaan, vaan ei keitetä. Pinnalle pilkotaan persiljaa.

Riisiä lisäksi, ja patonkia. Ja sitä retsinaa.

No nyt se on ehdolla

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Ei ole julkisuus tasapuolista. Joillekin se lankeaa, kun he itse haluavat. Toiset saavat pinnistellä eikä onnistu sittenkään.

Julkisuutta voi yrittää hallita. Jotkut onnistuvat siinä jonkin aikaa, jotkut eivät koskaan, mutta kukaan ei kaiken aikaa.

Mikael Jungner on median tämän kevään suosikkipoika. Jos lento kestää ensi talveen, niin Mikael se menee eduskuntaan että heilahtaa.

Ainakin kampanjan alku on perin näyttävä. Työtön mies järjesti tiedotustilaisuuden, paikalla on ollut toimittajia ja tiedotusvälineitä pilvin pimein.

Tämän hetken (torstai 5.5. klo 15) tärkeimmät asiat maailmassa:

Ilta-Sanomilla Kreikan mellakoissa kuolleet, ja kakkosena Jungrenin pyrkimys eduskuntaan.

Iltalehdellä Kreikan kuolleet, Ulvilan surma ja Jungrerin pyrkimys eduskuntaan.

Ylellä Kreikka, Ville Peltosen työnantaja ja Jungnerin pyrkimys Sdp:n puoluesihteeriksi.

Hesarilla Kreikka, elintarvikelakko, bussilakko, Tehyn työtaistelu, saimaannorppa, Elisan hinnoittelu ja vasta sitten Jungner.

Aamulehdelle maailman tärkein asia on Jungner. Tampereella.

Outoa on julkisuus, journalismi.

Jungner ehti vielä Ylen toimitusjohtajana ollessaan antaa viime töikseen varmaaan kymmeniä haastatteluja. Jotenkin niistä monista huokuu se, että Mikael on nyt hyvä jätkä. Mikael pääsi aika kritiikittömästi kehumaan itseään ja saavutuksiaan. Tosiahan kuitenkin on, että viiden vuoden työsuhteen aikana oli paljon, paljon sotkuja. Jos joku vielä muistaa vaikka digitelevision tulon Suomeen. Ja Ylen tökeröt irtisanomiset. Ja epäonnistuneen rahoitusmallin hakemisen. Ja YouTube-esiintymiset.

Mutta mitäpä niitä muistelemaan.

Eikä sitäkään kannata hämmästellä, kun Jungner yhdessä haastattelussa itsekin ihmetteli, että hänet – alaa tuntematon, nuori äijä – nimitettiin Ylen toimitusjohtajaksi. Selväksi tuli monessa yhteydessä, että Jungner ei Ylen hallitusta eikä varsinkaan Ylen asioista vastaavaa ministeriä pidä missään arvossa, eikä työnantajaansa. Harva oman pesän paskaaja on selvinnyt kiitoksilla.

Julkisuus se on semmoista, että kun myönteinen kierre lähtee käyntiin, niin sitä kestää, kestää ja kestää. Näkemykset menevät journalismin seulan läpi sujuvasti.

Aikansa.

Joillakin pitempään, joillakin hyvin lyhyesti.

Ehkä Mikaelista on kansakunnalle enemmän iloa lööppimiehenä kuin suuren mediayhtiön toimitusjohtajana.