Saimaan rannalla

AKT se aloittaa lakkonsa kello 18. Pistää satojentuhansien ihmisten elämän sekaisin. Bussit eivät kulje, ruoka ei liiku, raaka-aineet seisovat, polttoaineet hupenevat, jätteet seisovat.

Mikäs siinä, toki lakko-oikeus on demokratian perusoikeuksia.

Mutta oikeudella on toki vastuunsakin.

Taloudessa ei ole erityisen helppoa muutenkaan. Viime vuonna bkt romahti 7,8 prosenttia. Se on järkyttävän paljon.

Lama on liipannut monen elämää. Irtisanomiset, lomautukset, myös maltilliset palkankorotukset ovat olleet osa kansalaisten sopeutumista.

Mutta mitä tekee AKT?

Autoliikenteen sopimuskorotukset ovat olleet kolmen viime vuoden aikana liki 16 prosenttia, sanoo työnantajien EK. Nousu on selvästi suurempi kuin teollisuuden toimialoilla keskimäärin, EK jatkaa.

Viime vuonna kuorma-autoalalta hävisi 1500 työpaikkaa. Nämä ihmiset ovat AKT:n väestä niitä, jotka joustavat.

Töihin jääneille pitäisi sitten saada muita aloja enemmän, ja irtisanottuja omia jäseniä enemmän. Erikoinen on AKT:n käsitys solidaarisuudesta.

Röyhkettä taas hipovat AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn eiliset kommentit. Kun valtakunnansovittelija oli jättänyt sovintoesityksen, työnantaja sen hyväksynyt ja AKT hylännyt, AKT ja Räty vaativat sovittelun jatkamista heti.

Siis heti! Heti kun itse on sovittelun tyrmännyt.

AKT näyttää haistattavan paitsi kansalaisille ja kansantaloudelle, myös valtakunnansovittelijalle – ja ylipäätään suiomalaisella, hyvin toimivalla työmarkkinajärjestelmällä.

AKT:n käyttäytyminen on vaikea pala demokratialle ja työmarkkinoille. Miten pitkälle voidaan sietää yhden, kohtalaisen pienen, mutta keskeisen alan öykkäröintiä ja oman edun tavoittelua? – Hyvin  pitkälle, tietysti, mutta jossainhan yhteiskunnan sietokyky tulee vastaan. Onhan näitä toki nähty, vaikeita työsopimusneuvotteluja ja avainalojen ahneutta. Ja nähdään varmaan vastakin, mutta tällaisessa, vuosikymmenten vaikeimmassa lamassa toivoisi vähän yhteiskunnallisen kokonaisvastuunkin kantamista. Solidaarisesti yhdessä.