Kuukausiarkisto maaliskuu, 2010

Ihan sekaisin

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Ylen teksti-tv:n mukaan lumimyräkkä sekoitti Barcelonan. Kouluja on suljettu ja liikenne on mennyt pahasti sekaisin, kertoo uutinen. Oppitunnit peruttiin 142 000 oppilaalta 476 koulussa. Bussit eivät kulkeneet, ja paikkallisjunienkin vuoroja peruttiin.

Mahtaa olla Barcelonassa rajusti lunta.

Vai onko?

Nettikameroillahan sen näkee. Barcelonan kameroita löytyy vaikka tästä linkistä.

Las Ramblasin nettikamera on tässä, liikennekameroita tässä.

No, onhan siellä lunta, mutta kameroiden mukaan ei kyllä kovin paljon. Liikennekameroiden tuoreen kuvan mukaan ajokaistat ovat sulina, aurinko paistaa, ihan kaunis päivä näyttäisi olevan. AccuWeatherin mukaan tosin kylmää, vain kaksi astetta lämmintä, mutta päivällä nousee yhdeksään asteeseen. Fallingrain-sääpalvelun mukaan ainakaan viikkoon ei sada enää yhtään.

Kansalainen menee ihan sekaisin: onko Barcelona sekaisin, kuten uutinen kertoo. Vai eikö, kuten kameroista voisi päätellä. Mihin voi uskoa? Ei kai internet ole luotettavampi kuin luotettava tiedotusväline ja luotettava uutisten välitys?

Viatonta, mutta tympeää

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Sosiaalinen media ei tee ihmisestä yhtään sen parempaa kuin ihminen itsessään on. Ei se toisaalta tee huonommaksikaan. Antaapahan vain oivat keinot jakaa omia ajatuksiaan. Jotkut ihmisen ajatuksen ovat perin tympeitä, mutta ei ole sosiaalisen median, vaikkapa Facebookin vika, että ihmisellä on tympeitä ajatuksia.

Suomessa Facebookissa on näitä tympeitä ajatuksia esitelty muun muassa Astrid Thorsista ja Joel Hallikaisesta. Molempia on uhkailtu.

Kaakkois-Suomessa Karjalassa ollaan sentään vähän viattomampia, vaikka varmaan täältäkin on noissa tympeissä ryhmissä jäseniä.

Viattomuus näkyy vaikkapa siinä, että Kymen vaalipiirin kansanedustajat – joita on jostain syystä nykyisin lupa halveksia – ovat saaneet olla perin rauhassa. Vastustavia, uhkaavia ryhmiä ei ole juuri perustettu.

Yksi pieni poikkeus on: Sinikka Hurskainen. Facebookissa on ryhmä nimeltään Sinikka Hurskainen-aivoinvalidi.

Mikä ihme saa ihmisen perustamaan tällaisia ryhmiä? Onko se hauskaa, hupaisaa, kivaa? Onko ihminen katkeroitunut, väärinkohdeltu?

Anti-Hurskainen ryhmä ei paljon suosiota ole saanut. Jäseniä on tasan yksi, ryhmän perustaja Sini-Claudia Rollke. Facebookin tietojen  mukaan kyseessä on nainen Imatralta. Facebookin mukaan hän on kiinnostunut mm. Aku Ankasta, Saimaasta, villasukista, saunasta, Barack Obamasta, Frasierista, Lady Gagasta.

Muttei näköjään Sinikka Hurskaisesta.

Viatonta on vielä poliitikkojen tölväily. Mutta ehkä sekin kaakossa yleistyy, kunhan poliitikot itse alkavat käyttää sosiaalista mediaa enemmän.

Sinikka Hurskaisella on Facebookissa 155 kaveria. Vertailun vuoksi: internetiä ja sosiaalista media ahkerasti käyttävällä kansanedustaja Jyrki Kasvilla kavereita on 1350.

Mutta ehkä politiikka ja sosiaalinen media eivät oikein sovi yhteen. Sosiaalisessa mediassa ollaan ihmisiä, useimmiten myös ihmisiksi. Paitsi tietysti nämä kaiken vastustajat, joilla on lupa vittuilla.

Oi jospa oisin saanut olla mukana

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Kaikenlaista teettää ihmispololla sosiaalinen media.

Facebookissa pyörii ryhmäkilpailu Olen varma, että kaupunki X saavuttaa 20 000 fania ennen muita kaupunkeja.

Hupaisahan se on, kisa. Kun ensimmäisen kerran törmää. Toisellakin hymyilyttää. Viidestoista kerta alkaa jo maistua vähän tylsältä. Kolmannensadannenneljännenkymmenennenkahdennen kohdalla alkaa jo tympiä.

Näitä nimittäin riittää.

Erityisesti kollektiivista fanihölmäyttä näyttää esiintyvän Jyväskylässä. Se johtaa – faneja liki 16 000. Liki saman verran sitä ihtiään on Turussa ja Oulusa, eikä Tampere jää paljon jälkeen, eikä Kuopio.

Nurkkapatrioottista ylpeyttä voi tuntea siitä, että Lappeenrannalla ja Kouvolalla on faneja vain noin 2 500. Kaakkois-Suomen kaupungeissa tätä pingviinit jäälautan reunalla -ilmiötä on niukimmin Kotkassa. Ei ole ryhmää! Satamakaupungissa sietää olla itseylpeitä. Absoluuttisena lukuna samaan yltää  Imatra, mutta onhan siellä toki vähemmän potentiaaliakin. Määrällisesti.

Toki tälle huumori-ilmiölle ovat armoitetut humoristit keksineet paljonkin vastahuumoria. Olen varma että -faniryhmiä riittää: muumilaakso ennen muita laaksoja, maaseutua kaupunkia, nämä ryhmät ovat turhia. Hupaisaa, ne kolme ensimmäistä vastafaniryhmää.

Ja tokihan varmuuden kieltäjiäkin riittää: Naantali ei saavuta, kukaan ei uskalla liittyä.

Sosiaalinen huumori on vähän kuin Putte-possun nimipäivät: siellä kaikilla oli niiin mukavaa.

Vielä enemmän otsaa

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

AKT uhkaa jo koko suomalaista työmarkkinajärjestelmää, ja varsinkin työsopimuskiistojen sovittelua.

Valtakunnansovittelija on ollut erinomainen riitojen ratkaisuissa. Menestyksellinen toiminta perustuu tietenkin keskeisesti siihen, että kaikki osapuolet arvostavat sovittelijaa. Puolueettomuus on toiminnan ehdoton edellytys.

Nyt tämä on uhattuna.

AKT:n hallituksen jäsen, lappeenrantalainen Ali Pensasmäki sanoo Etelä-Saimaan haastattelussa AKT:n hylkäämästä sovintoesityksestä näin:

”Valtakunnansovittelijan esitys oli tehty aivan työnantajan sanelemana. Meidän mielestämme sovittelija ei ole täyspainoisesti hoitanut neuvotteluja.”

Jos näin on, niin koko järjestelmä on vakavasti uhattuna. Ja näinhän on, kun AKT:n hallitus näin näkee.

AKT:n mukaan valtakunnansovittelija on siis työnantajan asialla.

Väite, syyte, on erittäin vakava, ja saattaa sovittelijan toiminnan perin kyseenalaiseksi.

Erittäin vakava on syyte siitäkin, ettei Esa Lonka ole hoitanut neuvotteluja täysipainoisesti.

Jos kiistan osapuoli kokee Lonkan olevan muuta kuin puolueeton, niin edellytykset sovittelun jatkamiselle ovat perin ohuet.

Ja vaikka Pensasmäen kommentti olisikin pelkkää lakon aikaista työmarkkinapolitiikkaa ja huulenheilutusta, niin sen se kuitenkin osoittaa, että AKT ei paljon painoa anna valtakunnansovittelijalle. Sen verran raju hyökkäys, kesken sovittelun.

On otsaa

tiistai 2. maaliskuuta 2010

AKT se aloittaa lakkonsa kello 18. Pistää satojentuhansien ihmisten elämän sekaisin. Bussit eivät kulje, ruoka ei liiku, raaka-aineet seisovat, polttoaineet hupenevat, jätteet seisovat.

Mikäs siinä, toki lakko-oikeus on demokratian perusoikeuksia.

Mutta oikeudella on toki vastuunsakin.

Taloudessa ei ole erityisen helppoa muutenkaan. Viime vuonna bkt romahti 7,8 prosenttia. Se on järkyttävän paljon.

Lama on liipannut monen elämää. Irtisanomiset, lomautukset, myös maltilliset palkankorotukset ovat olleet osa kansalaisten sopeutumista.

Mutta mitä tekee AKT?

Autoliikenteen sopimuskorotukset ovat olleet kolmen viime vuoden aikana liki 16 prosenttia, sanoo työnantajien EK. Nousu on selvästi suurempi kuin teollisuuden toimialoilla keskimäärin, EK jatkaa.

Viime vuonna kuorma-autoalalta hävisi 1500 työpaikkaa. Nämä ihmiset ovat AKT:n väestä niitä, jotka joustavat.

Töihin jääneille pitäisi sitten saada muita aloja enemmän, ja irtisanottuja omia jäseniä enemmän. Erikoinen on AKT:n käsitys solidaarisuudesta.

Röyhkettä taas hipovat AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn eiliset kommentit. Kun valtakunnansovittelija oli jättänyt sovintoesityksen, työnantaja sen hyväksynyt ja AKT hylännyt, AKT ja Räty vaativat sovittelun jatkamista heti.

Siis heti! Heti kun itse on sovittelun tyrmännyt.

AKT näyttää haistattavan paitsi kansalaisille ja kansantaloudelle, myös valtakunnansovittelijalle – ja ylipäätään suiomalaisella, hyvin toimivalla työmarkkinajärjestelmällä.

AKT:n käyttäytyminen on vaikea pala demokratialle ja työmarkkinoille. Miten pitkälle voidaan sietää yhden, kohtalaisen pienen, mutta keskeisen alan öykkäröintiä ja oman edun tavoittelua? – Hyvin  pitkälle, tietysti, mutta jossainhan yhteiskunnan sietokyky tulee vastaan. Onhan näitä toki nähty, vaikeita työsopimusneuvotteluja ja avainalojen ahneutta. Ja nähdään varmaan vastakin, mutta tällaisessa, vuosikymmenten vaikeimmassa lamassa toivoisi vähän yhteiskunnallisen kokonaisvastuunkin kantamista. Solidaarisesti yhdessä.

Onhan sitä hyvääkin

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Useampi lauantai-iltana meni tuskaillessa suomalaisen tv-viihteen tasoa.

Nyt on vähän helpottanut.

Ihmisten puolue on palannut! Televisioon (tuorein jakso nähtävillä loppuviikon), radioon ja nettiinkin.

Ihmisten puolue on parasta suomalaista viihdettä aikoihin. Ainakin jos viihteen kriteerinä pitää naurun määrää. Eikä se mittareista huonoimpia ole.

Mainioita hahmoja, hienoja näyttelijöitä, hulppeaa käsikirjoitusta, oivaltavaa mielipiteiden tykitystä. Taneli Mäkelän loistavin työ aikohin, eivätkä muutkaan ole yhtään sen huonompia.

Onhan se kyllä vähän niinkin, että hyvää ei tunnista hyväksi, ellei ole huonoa mihin verrata. Ja Ylen lauantai-illan viihdeohjelmat ovat kyllä tarjonneet sen huonon vertailukohdan.

Uutisvuoto on saavuttanut elinkaarensa pään jo monta pari vuotta sitten. Make up!:ssa myötähäpeän määrä ylittää inhimillisen sietokyvyn.

Mutta onneksi viihdeohjelman genressä, sketsiohjelmien formaatissa, viihdeohjelmien ohjelmaryhmässä (määritelmät Ylen verkkosivuilta) on Ihmisten puolue.