Journalisti-lehden päätoimittaja Markku Lappalainen on rohkea mies. Suomalaisuuteen ei ole kuulunut omien etujen kyseenalaistaminen. Maan tapana on ollut noudattaa maan tapaa.
Maan tapa oli muun muassa vaalirahoitus, jota toimittajat ovat innolla ja kirkasotsaisesti moittineet.
Maan tapa on monen muun ammattiryhmän hiljaiset edut. Lääkäreillä on niin sanottu seminaarimatkoja, joiden kuluista vastaavat lääkefirmat. Ammattiyhdistysväellä on monenlaista alennusta, halpoja kesämökkejä. Yritysjohtajilla on kovat palkat ja usein ilmaiset ruuat ja juomat. Jääkiekonpelailijoilla käsittämättömät palkat.
Toimittajilla on omansa. Niistä ei ole uutisia tehty. Kun on se maan tapa.
Toimittajien edut ovat eettinen ongelma, josta on syytäkin keskustella. Hyvä, että keskustelu avataan journalistien omassa ammattilehdessä. Ja hyvä, että se tehdään pääkirjoituksessa. Sekin on hyvä, että Journalistiliitto sanoutuu irti näistä eduista. Se ei neuvottele eduista eikä suosittele jäsenilleen perusteettomien etujen kerjäämistä.
Pressikortti avaa monet ovet. Esimerkiksi Linnanmäki – ja Tykkimäki myös – antaa toimittajille tuhansia ilmaisia rannekkeita ja satoja aluelippuja. Edun arvo on noin puoli miljoonaa euroa. Kuudesosa Linnanmäen lastensuojelutyöhön lahjoittamista rahoista.
Kuten ei ole ilmaista lounasta, ei ole ilmaista rannekettakaan. Linnanmäki kertoo, että toimittajien eduilla se pyrkii välttämään kielteistä julkisuutta.
Suomen Hiihtokeskusyhdistys on tarkistanut yhteistyötään toimittajien kanssa. Yhdistyksen mukaan toimittajien yleinen harhaluulo on saada ilmaiset hissiliput pressikortilla.
Lappalainen kysyykin, miksi ihmeessä toimittajan pitäisi päästä ilmaiseksi rinteeseen.
Pressikortilla saa alennusta VR:ltä ja Matkahuollosta. Juna- ja bussimatkat ovat toimittajille 30 prosenttia halvempia. Museoihin ja moniin urheilukilpailuihin kortilla pääsee ilmaiseksi, vaikka ei töissä olisikaan.
Toki työ ja vapaa-aika on pidettävä erillään. Kun toimittaja käy urheilukilpailussa töissä, tekee siis jutun tai ottaa kuvaa, niin ei silloin pidäkään omasta pussista lippuja maksaa.
Mutta, kuten Lappalainen kirjoittaa, ilmaispalvelut ja alennukset synnyttävät tilanteita, jotka asettavat journalistin riippumattomuuden kyseenalaiseksi.
Journalismin välttämätön edellytys on luotettavuus. Jos journalistin riippumattomuuteen ei voi luottaa, ei voi luottaa myöskään journalistin edustamaan tiedotusvälineeseen, eikä journalismiin. Tästä on syytä puhua myös tiedotusvälineissä – vaikka maan tapa onkin ollut, ettei korppi korpin silmää noki.
Tags: etiikka, journalismi, luotettavuus, pressikortti
Kyllä minulla on monesti mennyt luottamus tiedottajaan ja luonnollisesti hänen edustamaansa mediaan. Jos ”huonon” toimittajan etikka on tietynlainen on edustamansa media oltava samanlainen. Siellä viihtyy missä kotonaan on.
Tällaisia ala-arvoisia, huonosti tehtäväänsä paneutuvia tiedottaja on paljonkin, erityisesti täällä periferiassa. Toimittajille annetaan tietoa monessa muotoa ennen tiedotustilaisuutta ja silti toimittaja vääristä saamaansa tietoa, ilmeisen tahallisesti, provosoiden itse päivän lehteen. On erittän työlästä lähteä oikomaan yksityiskohtia joilla on tehty suurtakin hallaa; asiavirhein, tahallisin virhein.
Tässä toimittajien hyysäminen saa päätepisteensä.