Ei ollut 1960-luvun kansankoululaitoksella paljon koululaisille antaa: muovinen muki, jossa luki teksti: Harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu.
Niillä eväillä tässä on sinnitelty, kuka paremmin, kuka kehnommin.
Toki kansanhammasterveys on huikeasti kohonnut noista ajoista, jolloin SaiPa mitalin otti. Nyttemminhän hammasterveyttä, eritoten nuoremman väestön, ajetaan taas kovaa vauhtia alas. Ei siinä oikein järkeä ole.
Sen verran läheiset hampaat olivat kansakoululaisille, että niistä tehtiin oikein laulukin. ”Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan, siellä hampaat revitään, ikenet vain jätetään.”
Ei ole helppoa ollut hampaiden kanssa. Niistä ei ole kansankoulun jälkeen paljon puhuttu, ei oppia annettu. Ei oppikoulussa, ei lukiossa, eikä yliopistossakaan – jossa sentään monenlaista tarinaa oli tarjolla. Tuossahan nuo ovat kuitenkin kulkeneet, matkassa.
Itse on pitänyt opetella, ja se tie on kivinen.
Jopa hammaskivinen. Eihän sitä hammaskiveä saa omin voimin pois. Itsestään se sinne tulee. Tai ehkä joku keino on, mutta ei sitä ole opetettu.
Niinkin perustava asia kuin hammasharja on suuri mysteeri. Yksi hammaslääkäri sanoi käyttävänsä itse ja suosittelevansa lämpimästi lasten hammasharjaa. Sillä saa kuulemma hampaiden välit parhaiten harjuttua. Ja juuri se on hampaiden harjaamisen kovinta ydintä. Ja riittävän pehmeät harjakset.
Lasten harja! Mikäs järki sitten on tehdä aikuisille harjoja ollenkaan? Liian isoja. Hammasharjatehtaiden salajuoni?
Tälle lääkärille – jota on kai näin dentistipuolen harrastelijana uskominen – ei sähköhammasharjalla ollut käyttöä eikä järkeä. Sanoi, että ihan yhtä hyvin pärjää manuaalisella, kunhan se on riittävän pieni.
Entäs sitten toinen hampaiden hoidon perusjuttu: tahna. Yksi toinen asiantuntija taas ilkkui hammastahnamainoksille – joita en kyllä ole vuosiin tainnut nähdä. Niissä kun laitetaan tahnaa koko harjaosan pituudelta. Kuulemma paljon, paljon vähempi riittää hoitamaan homman, eli täyttämään funktion. On kuulemma vain hammastahnayritysten keino saada kulutusta lisättyä.
Voihan se olla niinkin.
Se nyt lienee yleisesti tiedossa, että tahna levitetään ehdottomasti kuivaan harjaan.
Ja aamulla on hampaat harjattava ennen aamiaista.
Mutta sittenhän ne vaikeudet alkavat, jos on onnistunut oikean kokoisen harjan hankinnassa, ja saanut oikean määrän tahnaa puristettua.
Mikä on oikea harjaamistekniikka? Kultaisella 60-luvulla harjattiin ylähampaita ylhäältä alas, ja alahampaita vastaavasti alhaalta ylös. Harja hampaan tyveen, ja voimakkaat liikkeet purupintaan päin. Kovalla harjalla, syvään hammasväliin painaen. Kyllä tiesi harjaavansa.
Kestäväksi ratkaisuksi siitä ei sitten lopulta ollut, vaan 70-luvulla tuli nykytys. Samalla harjat vaihtuivat pehmeämmiksi. Eivätpähän ikenet niin verta valuneet, ainakin sen verran hyötyä, nykytyksestä.
Ei ollut 70-luvulla nettiä. Itse oli päätettävä, nykyttääkö vai luottaako perinteiseeen.
Nyt hampaiden harjaamisen tekniikka on tietysti helppoa, kun netistä löytyy. Haku Hampaiden puhdistus tuottaa 57 500 tulosta. Siitä vain valitsemaan. Hampaiden harjaus -haku tuo 55 800 hittiä. Mutta onko nyt sitten helpompaa? Paul Simonin laulun mukaan on 50 tapaa jättää rakastettu. Monimutkaisempaa, paljon monimutkaisempaa on hampaiden puhdistus.
Ei ehkä ihan heti tule mieleen, että kulmalla on väliä. Harjan on oltava 45 asteen kulmassa ienrajaan ja hampaisiin nähden. Manuaaliharjalla siis. Sähköharjalla on vähän eri kulmat. Näin neuvoo Nettineuvo.
Helpompaa on, jos valtaväestön sijasta kuuluu erillisryhmään. Ohjeistuksia on tehty erilaisille kohderyhmille. Ihan äkkiä ei uskoisi, että yhden oppaan nimi on Suun ja hampaiden hoito. Ohjeita maahanmuuttajille. Tekijänä Työministeriö. No, kai se työstä käy, maahanmuuttajien suuhygienian ohjeistus. HIV-positiivisille on omat ohjeet, ja monille muillekin.
Pitäisikö siirtyä soodapuhdistkseen, jotta saisi parhaimman lopputuloksen? Sitä suosittelee Gloss-firma.
Lisää viisautta Helsingistä: Hammashoitola Bocca taas toteaa, että ”vastoin hyvin yleistä luuloa pelkkä hampaiden puhdistus ei riitä raikastamaan hengitystä”. Tämäkin vielä. Tarpeen on kokonaisvaltainen suun hygieniahuolto.
Mikään ei riitä. Ei edes se, että hampaat harjaa tukevasti kahdella jalalla seisoen. Tuttu fysioterapeutti suositteli varsinkin vanhenevalle väestönosalle – ja kukapa ei siihen kuuluisi – yhdellä jalalla harjaamista. Siis kun harjaa ylähampaat, seisoo oikealla jalalla. Vasemman jalan varassa harjataan sitten alahampaat. Tämä edesauttaa tasapainoaistin säilymistä, ja aikaansaa osaltaan onnellisen vanhuuden.
Vaikeaa, perin vaikeaa on kokonaisvaltainen ihmiselämä.
