Mitä meillä oli ennen kuin oli Floraa? Mainoksen kysymys helkyttelee ihmisen syvää olemusta – kaipuuta turvalliseen, luottamusta olevaan, nostalgian nälkää.
Mitä meillä oli ennen kuin oli Facebook, YouTube, digi-TV, mobiililaajakaista? Mitä huikeaa tekniikkaa oli tällä vuosikymmenellä, joka jo vanhentui?
The Business Insider listasi parikymmentä kadonnutta. Lista on riemukas ja surullinenkin, nostalginen.
Muistatko kämmentietokoneet, PDA:t? Tulevaisuus oli huikea. Mutta eipä ole enää.
Kämmentietokone
Ei tästä niin monta vuotta ole kun sähköpostitilit yrittivät olla maksullisia. Kuka nyt maksaisi siitä, että voi perustaa uuden sähköpostiosoitteen? Ei kukaan. Sinne meni, bisnesmalli.
Puhelinnumeron valitseminen. Kuka muistaa vielä? Ensin odotetaan valintaääntä, sitten kaivellaan jostain lapulta (tai omasta muistista) suuntanumero ja seitsemän numeron sarja.
Valokuvien kehittäminen. Filmi kelattiin alkuun, avattiin kameran kansi, otettiin rulla ja vietiin se kehitettäväksi. Muutaman päivän päästä kuvat haettiin liikkeestä. Jos halusi lisäkuvia, piti filmiä tuijotella valoa tai valopöytää vasten.
Elokuvavuokraamot. No, niitä nyt vielä on, mutta bisnes ei hyvältä näytä. Kohta Suomessakin on joku kansainvälinen tai nykyinen ketju, joka tarjoaa elokuvat netin kautta, video-on-demand. VHS on mennyttä maailmaa, ja kohta myös DVD.
Näitä vielä on, mutta kuinka kauan.
Entäs GT-kartat? Mukavan nostalginen olohan se on autossa käännellä tolkuttoman suurta paperia, jossa tärkeät risteykset tuppaavat olemaan saumassa. Tuntemattomaksi jää se perheriitojen määrä, joka autoissa on karttojen lukemisesta käyty. Navigaattorin kanssa on paha riidellä. Ja kohta kartat saa tavalliseen kännykkäänkin. Koordinaatit vain koneeseen.
Yksi iso ero Yhdysvalloilla ja Suomella, Pohjoismailla ja Euroopalla vielä on. Täällä sivistyneessä maailmassa luokiteltuja ilmoituksia on vielä lehdissä. USAssa niistä suuren osan vei yksi maan suosituimmista nettipalveluista, Craig’s List. Karmean näköinen nettipalvelu, jonka suosio on hillitön. Siellä myydään ruokapöydät ja etsitään työpaikat. Vikapää on nimeltää Craig Newmark.
Puhelinlangat laulaa, laulaa Katri-Helena. Ei laula enää, paitsi Katri-Helena. Lankaliittymien määrä on romahtanut. Suomessa kännykkäliittymiä on yli yksi jokaista ihmistä kohti. Lankaliittymiä vielä jollain on.
Kuka käyttää?
Kaukopuhelumaksut. Vielä minun lapsuudessani kaukopuhelut tilattiin erikseen, Valtion vastasi täti, kun halusi soittaa Lappeenrannan ulkopuolelle. Nuoruudessa piti miettiä mihin aikaan soittaa, kun illalla oli halvempaa. Oli isompi uutinen, jos joku soitti ulkomaille. Mitä kauemmas, sen kalliimpaa. Eipä ole enää. Skypet ja VoIP:t hoitavat puhumisen ilmaiseksi.
Puhelinkioskitkin ovat katoavaa kansanperinnettä. Kauniitahan ne eivät olleet enää vuosikymmeniin. Olisivat voineet olla.
Suomessa on vielä satojatuhansia videonauhureita. Kuinka moni on käytössä? Kuinka moni joutavana jätteenä kaapinnurkassa. Maailmalla DVD-soittimet ohittivat videonauhurit vuonna 2002.
Ja onhan niitä faxejakin. Suuri osa yrityksistä ilmoittaa yhteystiedoissaan faxin numeron. Mutta milloin viimeksi lähetit tai sait faxin? Vuosia, vuosia sitten. Ehkä. Onhan niitä voinut tulla, mutta kukaan ei käy faxia enää katsomassa.
Norjassa luovutaan puhelinluetteloista. Ei se aika ole kaukana Suomessakaan. Samalla häipyvät keltaiset sivut, sanakirjat ja tietosanakirjat. Kaikki olennainen tieto on digitaalista, wikipediassa, palveluhakemistoissa, netissä. Yritys, joka ei tätä oivalla, hukkaa tulevaisuutensa.
Digitalisoituminen on viemässä myös CD-levyt. Tokihan se kuluttajaa risoo, kun C-kaseteilla, vinyyleillä ja videonauhoilla ei ole vuosiin tehnyt mitään. Kohta ei tee CD:eilläkään. Musiikkikin menee nettiin ja MP3:siin. CD:n tulevasta kohtalosta kertoo se, miten kävi levykkeille, rompuille ja lerpuille. Ennen niin olennaisen tärkeät tallennusvälineet ovat häipyneet. Varmuuskopiotkin tehdään nyt ja tuotapikaa nettiin. Tai ei niitä tehdä, kun automatiikka hoitaa senkin.
Paperilaskuille on käymässä ihan samalla tavalla. Jo nyt monet firmat perivät lisähintaa, jos kuluttaja haluaa laskun postin kautta kirjekuoressa ja paperilla. Ihan oikein – ylimääräisiä kuluja ei ole mitään syytä maksaa. Sähköinen lasku jyrää.
1980-, 1990- ja 2000-luku olivat painikkeiden kukoistusta. Jokaisessa kodissa on tältä ajalta vielä jäljellä satoja, tuhansia painikkeita. Stereoissa, kaukosäätimissä, kännyköissä. iPhone ja muut kosketusnäytöllä toimivat laitteet hävittävät nämä. Ikävä ei tule.
Kavereiden katoaminen. Tuskin kukaan on pitänyt yhteyttä opiskeluajan, nuoruuden saati lapsuuden kavereihin, korkeintaan ihan muutamaan. Menneet kaverisuhteet häipyivät. Mutta nyt ne tulevat takaisin. Sosiaalinen media, Facebookit ja muut, tuo koko elämän ajan kaveruudet takaisin. Facebookissa on pitkälti yli miljoona suomalaista. Vielä ei ole pohdittu sitä, onko nuoruuden rakkauksien löytäminen siunaukseksi.
Sitäkään ei ole vielä pohdittu, onko rajojen ja rajoitusten – vaikka vanhempien asettamien – hiipuminen hyväksi. Kun ennen järjesti kotibileet, paikalle tulivat suunnilleen ne jotka oli kutsuttu. Nyt tieto leviää tekstiviestien, IRCin, Facebookin kautta laajalle. Paha siinä on rajoja pitää.
Huono uutinen Suomelle ja erityisesti Itä-Suomelle on se, että paperille saattaa käydä kehnosti. Suuri ja yhä suurempi osa tiedon välittämisestä on digitaalista, netissä, kännyköillä ja eReadereilla. Työelämässä ei asioita panna paperille, vaan sähköisiin dokumentteihin. Kuten Business Insider kirjoittaa, paperi hallitsi 2000 vuotta ja sen valtakausi päättyi tällä vuosikymmenellä (englanniksi hauskasti naughties).
Vinyylilevyt ovat palaamassa. Mutta se ei tarkoita, että mukavat levykaupat tulisivat takaisin. Levyt hankitaan netin kautta.
