Kuukausiarkisto marraskuu, 2009

Väärin ymmärretty

maanantai 30. marraskuuta 2009

Sofi Oksasen löysistä puheista nousi kova kohu.

Ihan väärin ymmärretty, sekä Oksasen jutut ja niiden yhteiskunnallinen merkitys. Ja ennen kaikkea Oksanen on ymmärtänyt ihan väärin suomalaisen yhteiskunnan.

Oksanen esiintyi Tanskan television Deadline-ohjelmassa. Tässä linkki. Toki ohjelma kannattaa katsoa, ennen kuin siitä jyrkän mielipiteen muodostaa.

Ei anna Oksanen kovin fiksua kuvaa Suomesta, mutta ei myöskään – ja ennen kaikkea – itsestään.

Kova kohuhan noista puheista tuli. Ihan syyttä.

Onhan tällaisia ohjelmia televisiot täynnänsä. TV-ryhmä menee johonkin maahan tai kaupunkiin tekemään reportaasia todellisuudesta. Helpoiten todellisuuden saa selville, kun etsii jonkun räväkän, sanavalmiin, julkisuushakuisen puoli- tai kokojulkisen ihmisen, joka tykkää olla televisiossa. Sitten kierrellään, ja jutustellaan. Haastateltavalta tulee tekstiä, joka ei ole erityisen harkittua, ei tilastoihin tai muuhun oikeaan tietoon perustuvaa, ohjelma leikataan mukavan mittaisiksi pätkiksi ja lähetetään ulos.

Hyvää journalismia? Ei. Helpolla tehty, kiva keikka Helsinkiin oli tanskalaisilla ollut.

Jos tarkoitus oli kertoa tiivis ja totuudenmukainen kuva Suomesta, niin pieleen meni.

Mutta ei siitä pidä välittää suomalaisen. Eivät tanskalaisetkaan näitä tv-reportaaseja totuutena katso. Viihde on television genre, ja pysyy.

Eikä noista Sofi Oksasen puheitakaan sen kummempaan arvoon pidä nostaa. Televisio-ohjelman täytettä siinä missä kuvatkin.

Kuten Noam Chomsky sanoi, kielen rajat ovat maailman rajat. Siksi äidinkieli on niin tärkeä. Ja siksi ei vieraalla kielellä pitäisi kovin syvällisiä lähteä puhumaan. Litteä kieli litistää maailman. Eikä tuo Sofin englanti muuta ole kuin litteää maailmankuvaa. Ei edes kahta ulottuvuutta, yksiulotteinen Suomi. Vieras kieli ei ole mielipide, saati tieto. Sen este se usein onn.

Kun kielestä puuttuvat sävyt ja aivoista syvällinen yhteiskunnan ymmärrys, on tuloksena kärjistyksiä, vääristynyttä kuvaa todellisuudesta – toden irvikuva. Fiktio.

Ei sitä faktana pidä ottaakaan. Kuten ei sitäkään, että kaikki suomalaiset söisivät Atrian sinistä ja joisivat olutta saunan päälle. Tai että kaikki haaveilevat omakotitalosta keskellä kaupunkia järven rannalta, ja kultaisesta noutajasta. Tai että tyypillisellä suomalaisella miehellä ei ole kieltä tunteiden ilmaisemiseen. Tai että koti on ainoa paikka jossa mies voi valtaa näyttää. Tai että suomalaiset ovat perimmältään rehellisiä ja ujoja. Tai että suomesta ja Suomesta puuttuu small talk. Tai että meillä on paljon itsemurhia, kun emme kestä kasvojen menettämistä. Tai että meillä miehet voivat piestä vaimojaan, kun lainsäädäntö ei ole riittävän tiukka.

Näin Sofi väitti.

Ihan höpö-höpö-puhetta.

Mutta kiva ohjelmahan se, silti.

Ihmisten puolue on kyllä minusta parempi.

Ei senkään Suomi-kuva niin siloiteltu ole, mutta ei siitä lehdet kirjoittele.

Yksi asia keskusteluun

torstai 26. marraskuuta 2009

Sitä väitetään, että Suomessa julkiseen keskusteluun mahtuu vain yksi asia kerrallaan.

Väite sinänsä on totuudenvastainen, järjetön ja yksisilmäinen, ja perustuu vakavaan väärintulkintaan julkisesta keskustelusta, rajoittuneeseen kykyyn seurata monipuolista mediaa ja kyvyttömyyteen nähdä suomalaisen keskustelun moninaisuus.

Nyt olisi kuitenkin syytä keskittyä ainakin joksikin aikaa yhteen aiheeseen: suomalaisen tietoyhteiskunnan tilaan.

Asiasta julkistettiin eilen raportti. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Nykyaikaa etsimässä  -raportin on tehnyt Teppo Turkki, ja asiantuntijaryhmässä ovat olleet Risto Siilasmaa, Pekka Ala-Pietilä, Sari Baldauf ja Matti Lehti. Aika kovan luokan ajattelijoita, jotka tietävät mistä puhuvat.

63-sivuisen raportin voi ladata Evan sivuilta.

Kuten johdannossa todetaan, tietotekniikan kehitys on Suomessa jämähtänyt paikoilleen. Ja kuten siinä myös todetaan, kaikki valmiudet seuraavaan vaiheeseen siirtymiseen ovat olemassa.

Suomessahan on jotenkin ajateltu, että olemme tietotekniikan käytössä maailman huippua. Niin oltiinkin, kymmenkunta vuotta sitten. Mutta vieläkin kärsimme 2000-luvun alun ns. ITC-kuplasta.

Mistään kuplastahan ei ollut kysymys. Oli muutama ITC-firma, jotka menivät pörssiin, joiden osakkeista maksettiin järjettömiä hintoja, ja joiden arvo romahti. Pieni osakkkeiden kanssa tehty kollektiivinen hölmöily johti suureen kollektiiviseen hölmöilyyn, hölmöyteen. ITC-alan kehittäminen hylättiin, firmat vetivät rahansa pois, innovaatiot hiipuivat, kehittäminen pysäytettiin,  usko digimaailmaan loppui.

Kollektiivisesti olemme olleet sokeita sille, että jo vuosia kutakuinkin kaikki on ollut digitaalista. Digitaalainen tuo kustannussäästöjä, parempaa palvelua, parempaa tehokkuutta, hyödyttää kansalaista, yritystä, julkista toimijaa, koko yhteiskuntaa. Auttaa luomaan, jakamaan, etsimään ja löytämään tietoa tehokkaasti, nopeasti, demokraattisesti.

Elämme digiaikaa, mutta vieläkin monen takaraivossa jyskyttää harhainen käsitys ITC-kuplasta. Sille on ollut vara naureskella, kun talous kehittyi vuosikausia myönteisesti. Vanhaan, väistyvään, analogiseen on ollut helppo turvautua, kun katteet ovat riittäneet.

Nyt on toisin.

Maan hallituksen elvyttäminen on pitkälti teiden rakentamista. Mikäs siinä, tarpeenhan nekin ovat. Mutta uuteen teknologiaan investoitu euro poikii paremmin, sekä lyhyellä että varsinkin pitkällä tähtäimellä.

Digitaalisen teknologian hyödyntäminen hyödyttää kaikkia. Siitä kannattaisi nyt keskustella. Eikä vain antaa huulen heilua, vaan ryhtyä toimiin.

Nasta juttu

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Ei ole enää kuin kuusi yötä, ja sitten se alkaa: talvirengaspakko.

Ei uskoisi. Sellainen rapina on käynyt Karjalan teillä jo viikkoja. Nastathan ne siellä pitävät iloista ääntänsä, ja syövät asfalttia. Ja asfaltti nastaa.

Ajokeli on ollut jo pitkään niin sanotusti normaali. Ei mikään normaali talvikeli, vaan lähinnä normaali kesäkeli. Märkää tosin, mutta ei tietoakaan lumesta, ei jäästä, ei liukkaasta.

Mutta ei se auta: kalenterin mukaan mennään. Järki sikseen!

Lain mukaanhan talvirenkaiden pitokausi alkoi jo marraskuun 1. päivä. Laki sanoo myös, että ei pidä pelkkää kalenteria tuijottaa, vaan ”kulloisetkin käytännön sää- ja keliolosuhteet” määräävät, kuten viestintä- ja liikenneministeriö leikkisästi sanoo.

Jos joku nihilisti tuota tekstiä lukee, niin voisi kai sen niinkin päin tulkita, että nykyinen, kulloinen käytännön sääolosuhde sallisi ajamisen kesärenkailla. Myös ensi viikolla, jos ja kun silloinen ja kulloinen, käytännön sääolosuhde jatkuu nykyisenkaltaisena, kuten Ilmatieteen laitoksemme ennakoi.

Ministeriö antaa sentään vähän päätäntävaltaa tänne maakuntiin. Täällä voinee ottaa huomioon täkäläisen, meikäläisen kulloisenkin käytännön sääolosuhteen. Eikä tarvitse nöyrän alamaisesti ajatella sikäläistä, siis heikäläistä (helsinkiläistä) käytännön keliolosuhdetta. Tietysti eri asia, jos täkäläisestä olosuhteesta lähtee pohjoiseen, täkäläisittäin myös heikäläiseen olosuhteeseen. Silloin voi – jos ministeriötä oikein tulkitsen – ihan itse päätellä ensisijaisesti kulloisenkin sikäläisen tai heikäläisen kulloisenkin sää- ja keliolosuhteen.

Paitsi jos lähtee ensi viikolla, jolloin jo kalenterikin – ei sää- ja keliolosuhde -  sekä lain yleissääntö määrää, että tiistaina alkaa varsinainen talvirengaspakko.

Vähemmän olisi meteliä, kulloisesti, jos ajeltaisiin säiden mukaan.

Voi kun olis norjalainen

tiistai 24. marraskuuta 2009

Norjalaiset ovat meitä fiksumpia. Norjalaiseen voi luottaa meitä enemmän. Norjalaisella on tolkku.

Voi kun olis norjalainen.

Norjassa norjalaiset saavat hakea sikainfluenssaansa lääkkeet, Tamiflunsa, ilman reseptiä. Siellä terveydenhoitojärjestelmä, lääkärit ja hallintoväki, luottavat ihmisen omaan arviointikykyyn. Kuulostaa aika järkevältä.

Toisin on Suomessa. Täälläkin toki ihminen saa influenssaan saman lääkkeen, mutta se vaatii yhteydenoton lääkäriin ja reseptin.

Suomalainen malli on toki varmaankin lääketieteellisesti perusteltu. Ja ainakin hallinnollisesti siisti ja hallittu hallinnollinen kokonaisuus. Ohjeistusta on  SMT:n, THL:n ja Kelan sivuilla.

Eihän sitä lääkkeitä nyt noin vain. Mitä siitä tulisi, jos ihminen itse arvioisi, tarvitseeko lääkettä. Varsinkin tällainen Tamiflu, josta ei ole hirveästi kokemuksia, ei varsinkaan  käyttäjäpuolella. Ja joka on nimenomaan influensan hoitoon tarkoitettu – mistä sitä kansalainen tietää, onko sairastunut juuri influenssaan.

Voihan kyseessä olla nuhakuume, johon on toiset lääkkeet. Mutta eihän sitä ihminen voi tietää.

Paitsi norjalainen, joka osaa itse arvioida.

Mutta meillä näitä resursseja on, näinä aikoina. Sinne vain nopeasti nousseessa kuumeessa, lihakset särkien, silmiä aristaen jonottamaan lääkärin vastaanotolle. Mitäpäs niillä lääkäreilläkään parempaa tekemistä. Hallinnolla ainakin on ollut aikaa ja mahdollisuuksia pohtia asioita monesta näkökulmasta.

Kansalaisenhan pitää mennä vastaanotolle juuri kun influnessa on puhjennut ja tauti rankimmillaan. Tamiflu-kuuri pitää nimittäin aloittaa nopeasti, kahden vuorokauden kuluessa taudin alkamisesta.

Oslon sairaat käyvät apteekissa.

Asiakkaasta ei tarvitse välittää

maanantai 23. marraskuuta 2009

Se, että asiakas olisi aina oikeassa, on jotain merkillistä vanhan ajan jargonia.

Ei, laskuttaja on aina oikeassa.

Ainakin jos toimii kutakuinkin monopoliasemassa ja asiakkaina on yksityisiä kansalaisia. Ja varsinkin jos yrityksen tuote on sellainen, että sitä ilman ei asiakas tule toimeen.

Sellaisessa asemassa on hyvä olla.

Lappeenrannan Energia uusi laskutusjärjestelmiään. Ja kuten yleensä tietotekniikan hankkeissa, homma ei mennyt ollenkaan niin kuin piti.

Syys-lokakuun energialaskut lähtivät asiakkaille myöhässä.

Kuluttajan kannalta olennaista oli, että lasku tuli suunnilleen ajoissa. Ihan pienellä kyllä laskussa luki, että tämä on vähän myöhässä. Eräpäivä on lokakuun lopulla.

Seuraavaan laskutuskauteen, marras-joulukuulle, ajoitukset saatiin jo kuntoon. Kahden kuukauden välein tulevien laskujen eräpäivien väliä onkin nyt tosin vain reilu kaksi viikkoa. Mutta mitäpäs energiayhtiö siitä välittämään, ei tietoa, eikä asiakkaan asemaa.

Isompi ongelma maksajan kannalta on se, että energiayhtiö siirtyikin uudenlaiseen hinnoitteluun. Laskut eivät enää olekaan samansuuruisia, kuten ne ovat iät ajat olleet. Ei, nyt energiayhtiö nappaa rahansa aiempaa tehokkaammin. Lasku perustuu arvioon todellisesta kulutuksesta. Sähkölämmitystaloissa ero uuden laskun ja oletetun laskun välillä voi olla satoja euroja.

Mikähän esti reilun, avoimen tiedottamisen? Muutos on  monen kuluttajan kannalta ihan olennainen.

Energiayhtiön kannalta muutos on tietysti hyvin perusteltu. Rahat saadaan heti käyttöön. Mutta olisihan se mukava, jos jonkinlaista välittämistä asiakkaistakin olisi, eikä vain bisneksestä.

Tympeä, perin tympeä maku jäi Lappeenrannan Energian toiminnasta.

Kielteistä ja myönteistä

perjantai 20. marraskuuta 2009

Ei se journalismi muuta elämää kummempaa ole. Siinäkin maailmaan suhtaudutaan asenteella. Asenne voi toki olla hajuttoman ja mauttoman neutraali, mutta hyvän elämän ja hyvän journalismin kuuluu olla muuta kuin mitätöntä nolluutta. Pitää olla joko kielteinen tai myönteinen – siitä ne elämykset kumpuavat. Kielteisestä asenteesta kielteiset, myönteisestä myönteiset.

Esimerkki kielteisestä:

Ruotsi vei vitsikullan Suomen nenän edestä

Esimerkki myönteisestä:

Maailman parhaimmat vitsit – Suomi voitti hopeaa
Ensin mainittu on Helsingin Sanomista, jälkimmäinen Ilta-Sanomista.

Ilta-Sanomien uutisten perässä on nykyisin Haku aihepiiristä -toiminto. Ohjelma tarjoaa vitsikkääksi jutuksi otsikkoa Kannattaako uusi suhde heti eron jälkeen. Hesarilla vitsien aihepiiriin kuuluu uutinen Hitchcockin Linnuista uusintaversio. Digihuumoria, varmaan.

Kaakkoissuomalaisittain ilahduttaa, että maailman toiseksi parhaan vitsin on Valittujen Palojen kilpailuun lähettänyt kotkalainen Marika Koski. Kotkalaisethan tunnetaan vitseistä.

Verot valtion maksettaviksi

maanantai 16. marraskuuta 2009

Nyt kansakunnan ikiaikainen haave – verot valtion maksettaviksi – on toteutumassa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettunut pohtimaan, voisiko Yle-maksun korvata pienituloisille kansalaisille julkisista varoista.

Yle-maksu on tosiasiallisesti vero. Se koskee kaikkia. Se on pakko maksaa – vaikka ei televisiota omistaisikaan.

Kun asia on saatu päätettyä, huomataan, että ei se oikein onnistu. Pienituloisilla ei ole varaa.

Hienoa päätöksentekoa.

Pakollinen, samansuuruinen maksu koskee kaikkia asuntokuntia, päätetään.

Pakollinen, samansuuruinen maksu ei koske kaikki asuntokuntia, selvitetään heti perään.

STM:n työryhmän pohtii, maksettaisiinko kaikkia koskeva maksu verovaroista esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläisellä ja toimeentulotuen varassa eläville.

Ei kovin hyvää kuvaa anna tämä valmistelun ja päätöksenteon tasosta.

Aprillipäivänä tämä selviää. Siihen asti työryhmällä on aikaa soutaa ja huovata.

Facebook.fi

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Maailman toiseksi suosituimman verkkosaitin Facebookin pääte on .com. Myös Suomessa.

Joskus sormi on ajatusta nopeampi, ja päätteeksi tulee .fi. Mikäs, toimiihan se niinkin.

Ei sillä osoitteella tosin mihinkään Facebookin pääse, vaan Vippivertailuun. Ovelan ohjauksen ovat rakennelleet, Vippivertailun reippaat pojat ja tytöt. Ovelasti on facebook.fi -osoite varattu ihan outoon käyttöön. Ja ovelasti saavat kävijöitä käymään. Ja epäovelasti pilaavat maineensa ja rehellisyytensä.

Hyvä palveluhan se varmaan, lainojen vertailu.

Mutta voisi sitä olla kyllä rehellinenkin, myös verkko-osoitteissa.

Facebook.fi -osoite on varattu Öppet Bolag Spix -nimiselle firmalle. Toimii Högbacka-nimisellä paikkakunnalla, Tammisaaren kupeessa. Näin kertoo verkkotunnuksia hallinnoiva Viestintävirasto nettisivuillaan domain.ficora.fi

Tunnus on myönnetty jo vuoden 2007 kesällä, ja on voimassa ensi vuoden elokuuhun.

Voisihan sitä tolkkua ja netin käyttäjien kunnioittamista toivoa paitsi Spixiltä, myös Viestintävirastolta. Kyllä Facebook on sen verran tunnettu, että päätteellä ei pitäisi olla väliä, kun palveluun haluaa. Ja voisihan sitä tietysti Facebookiakin hämmästellä, että miksi eivät ole varanneet .fi -päätettä.

Digiasiakaskin on aina oikeassa.

Hakee, viestii ja vaikuttaa

tiistai 10. marraskuuta 2009

Netissä suomalainen hakee, viestii ja vaikuttaa.

Ihan kuten ihmiset ympäri maailman.

Maasta, maanosasta ja kulttuurista riippumatta netin käyttö on hyvin samanlaista.

Suosituimpia ovat hakukoneet, Google ylivoimaisena. Toiseksi ovat nopeasti nousseet sosiaalisen median palvelut, Facebook etunenässä. Useissa maissa kolmanneksi suosituin on YouTube. Top-kymppiin mahtuu useimmiten myös Wikipedia, joku tiedotusväline ja joku blogipalvelu.

Koko maailman mitassa suosituimmat ovat Google, Facebook, Yahoo, YouTube, Windows Live, Wikipedia, Blogger, MSN, kiinalainen hakukone Baidu ja japanilainen Yahoo.

Tiedot perustuvat alexa.com -sivuston lukuihin.

Alexa kerää tietoa ympäri maailmaa. Sen informaatio perustuu siihen, että käyttäjät ovat ladanneet selaimeensa tietoja keräävän Alexan työkalun. Aika monella tämä toolbar on. Ehdoton totuus Alexakaan ei tietysti ole, mutta kohtalaisen luotettava kumminkin. Ehkä se painottuu netin suurkäyttäjiin, ehkä enemmän nuoriin.

Maakohtaiset tilastot löytyvät valitsemalla yläreunan vaakapalkista Top Sites, ja siten By Country.

Suomessa Googlen sivustoja on kymmenen kärjessä kaksi, .fi ja .com. Suomalaiset suosivat myös Facebookia, YouTubea ja Iltalehteä. Kymmenen joukossa ovat vielä Wikipedia, Windows Live, Ilta-Sanomat, MTV3 ja Suomi24.

Entäs rakkaat naapurit?

Ruotsalaiset ovat ihan kuin suomalaiset, paitsi yksi ilmoitus- ja yksi blogipalvelu ovat kympin kärjessä.

Norjalaiset ovat lehtikansaa, myös netissä. Kymmenen kärkeen mahtuu kaksi lehteä, Verdens Gang ja Dagbladet, sekä kolmaskin norjalainen palvelu, markkinapaikka Finn. Suosituimmat ovat toki tutut hakukoneet ja sosiaaliset mediat.

Veli ja sisko venäläisellä on Google, YouTube, Wikipedia, mutta myös muutama venäjänkielinen palvelu, mm. vanhojen koulukavereiden etsimiseen, sähköpostiin ja sosiaaliseen mediaan.

Eestissä Googlella on kaksoisjohto, YouTuben jälkeen tuleekin kaksi maan omaa palvelua, linkkikokoelma ja uutisportaali. Kuudentena on Googlen sosiaalinen media Orkut.

Suomessa Orkut ei jostain syystä ole erityisen suosittu. Nimi tulee ohjelman kehittäjästä, Orkut Büyükköktenistä. Palvelu on erityisen suosittu Brasiliassa ja Intiassa.

Brasilian viiden kärki on kaksi Googlea, Orkut, Windows Live ja monia palveluja kokoava portaali Universo Online; Japanissa Yahoo, Google, nettipalvelu, ostopalvelu ja YouTube.

USA:n suosituimmat ovat Google, Yahoo, Facebook, YouTube ja Myspace.

Omaperäistä kulttuuria noudattavat kiinalaiset, useista tunnetuista syistä. Kärkikymmenikössä on vain yksi länsimaalainen sivusto, Google.

Maapallon toisella puolella asuu samanlaisia ihmisiä kuin Suomessa. Australian suosikit ovat Google, Facebook, YouTube, Yahoo ja Windows Live.

Entä vietnamilaiset? Kärkipäässä Google, Yahoo, Facebook ja YouTube.

Moldova? Ykkösenä Google. Samoin Algeriassa, Iranissa, Liettuassa, Omanissa ja Turkissa.

Facebook on suosituin Indonesiassa, Filippiineillä, Malesiassa, Singaporessa ja Bangladeshissa.

YouTube on kakkosena Saudi-Arabiassa ja Portugalissa

Porno? Suosituin alan sivusto on maailman tilastossa sijalla 36, Suomessa 21, Ruotsissa 31.

Julkinen, nainen, loma

perjantai 6. marraskuuta 2009

Näyttääpä tämä yhteisesti omistettu Yleisradio tehneen ison satsauksen, ja pistäneen veteliläisen Räyringin kylän kaikki naiset viikoksi kylpylään. Ukot jätetään tulemaan toimeen omin nokkineen, lasten, tiskikoneiden ja arjen keskelle. Tarkoitus on katsoa, miten käy.

Satsaus on torstaisen, toisen jakson perusteella iso. On hankittu lentokone tai helikopteri, ja otettu oikein ilmakuvaa kylästä, muutama sekuntin muiden otosten väliin. Kuvausryhmiä on liikkeellä ollut useita. Naisia kuvataan kylpylässä ja samaan aikaan näytetään Räyringin ukkojen elämää kotioloissa. Yksi ottaa isänsä kanssa viskit, toinen tekee lapselleen puuroa, yhdessä suunnitellaan tanssilavan remonttia.

Jaksoja on yhteensä yhdeksän.

Julkista palvelua varmaan tämäkin. Toteuttaa varmaan Yleisradion lakisääteistä tehtävää kansanvallan tukemisesta. Varmaan luo kotimaista taidetta ja virikkeellistä viihdettä, ja ohessa ottaa huomioon sivistysnäkökohdat. Tukee epäilemättä suvaitsevaisuutta ja edistää kulttuurien vuorovaikutusta, kuten laki Yleisradio Oy:stä sanoo.

Ehkä se joitain näistä oikeasti toteuttaakin.

Ohjelman ideahan on sinänsä uusi, stereotyyppisyydessään hauskakin, omaperäinen ja aidosti suomalainen.

Vai onko?

Vielä mitä. Kyseessä onkin kansainvälinen formaatti, alunperin brittien BBC:n tekemä. Suomeen se tuli Belgian kautta, kun kanavapäällikkö Riitta Pihlajamäki oli pari vuotta sitten ”paperinmakuisessa EU-kokouksessa”.

Pihlajamäki perustelee sarjaa Ylen nettisivujen tekstissään kyllä hyvin. Onhan sarjassa varmaan sellainenkin ulottuvuus, että se ”tallentaa kansankunnan muistiin palan katoavaa Suomea”, kuten Pihlajamäki kirjoittaa.

Mutta on sarjalla myös vähän sellainenkin ulottuvuus, että Yleisradion julkisen palvelun tehtävän rajoja koetellaan, taas kerran, ja kovin massiivisella panostuksella.

Selkeästi Yle yrittää työntää rajojaan kauemmas, väljentää laintulkintaa, ja näyttää onnistuvankin, kun vastavoimaa, lain valvojaa ei oikein ole.  Rahoituskin on järjestymässä, isoillekin tuotannoille.

Silmiinpistävää Ylen toiminnassa on viime aikoina ollut – samalla kun Mikael Jungner valittaa talouden tiukkuutta – lukuisat matkareportaasit, kaukaakin, vaikka jääkiekkoilijoista Kaliforniassa. Perin mitättömistä aiheista, vaikka kivääriampujan pyssyn hakumatkasta Italiaan. Katsojasta tuntuu, että yleläisten matkat ovat lisääntyneet. Ja, kuten Kekkonen sanoi, niin on, jos siltä tuntuu.

Elokuun lopulla Edinburghissa Skotlannissa pidettiin kansainvälinen televisiofestivaali. MTV3:sta paikalli oli yksi johtaja, Yleisradiosta 12 hengen seurue. Lokakuun lopulla Yleisradion johtoryhmä, 10 henkeä, kävi  Japanissa viikon reissulla, bisnesluokassa. Kulut ehkä 50 000 euroa. Tottahan ajan tasalla pitää pysyä, ja viisas yritysjohtaja vähän ajan edelläkin, mutta ei ihan pienesti Yle elele.

Ulkomaan matkaltahan se tämänkin sarjan ajatus tuli.

Varmaan on kaikille kansalaisille onneksi, että Suomessa on mediayhtiö, jolla on resursseja tehdä isosti, kuljetella kymmeniä ihmisiä viikoksi kylpylään, ohjailla kokonaisen 300 talouden kylän elämää useiden viikkojen ajan, päättää ihmisten elämästä ja tuoda se kaikkien nähtäväksi. Varmaan tällaisen voi toteuttaa journalistisesti korkeatasoisesti, ilman tirkistelyä. Varmaan olisi kaikille kansalaisille onneksi, että tällaisen rahoittamisen voisi kansalainen valita itse, eikä veromaisen pakkomaksuna.