Viimeksi kun blogia kirjoitin, kyyhötin peloissani kotona. Karhu tallusteli ihan naapurissa, poliiseja, metsästäjiä, koiria ja varsinkin uteliaita ihmisiä pyöri lähikaduilla. Ihmisiä niin pelännyt, mutta sitä karhua.
Ei löytynyt Lappeenrannan Kanavansuulta karhua. Mutta useampi päivä meni metsän ääniä ja kahinoita säpsähdellessä, pakosuuntia pohtiessa.
Ja ihan turhaan. Karhua ei Kanavansuulla ollut.
Karhusta oli yksi, yhden ihmisen havainto. Poliisin mukaan luotettava. Eikä nytkään ole syytä sitä epäillä.

Onhan newfoundlandin koira pää vähän kuin karhulla. Ja paha on varsinkin uivasta koirasta – nimeltään Nana – mennä sanomaan, etteikö se olisi karhu.
Nana oli lähtenyt isäntäväkensä ja toisen newfoundlandin koiran kanssa veneellä Lauritsalasta vanhan Vapon telakan rannasta kohti Puumalaa. Koirat uitettiin kanavan suulla. Veneilijät toki kuulivat radiosta Lappeenrannan karhuhavainnosta, mutta eivät tienneet missä päin ”karhu” oli nähty uimassa. Olivat vielä naureskelleet, että omista koirista on kyse.
Mutta hyvä näin. Mukavampi ajatella, että uiskentelija oli Nana.