Saimaan rannalla

Vapaus se on vain lisääntynyt viime aikoina. Varsinkin sananvapaus. Se on hyvä asia; onhan sananvapaus ja sen käyttäminen demokraattisen yhteiskunnan vankkaa perustaa.

Suuri ansio kansalaisten vapauden lisääntymisestä kuuluu internetille. Kiitosta pitää antaa myös niille, jotka mahdollistavat mielipiteiden esiin tulemisen – keskustelupalstojen ylläpitäjille, tekstiviestin julkaisijoille. Ja ennenkaikkea tietysti kansalaisille, jotka perusoikeuttaan käyttävät ja demokratiaa lujittavat.
Suomalaiset käyttävät sananvapauttaan enemmän kuin koskaan. Siitä en ole ihan varma, onko ajattelulle ja harkinnalle käynyt samoin.

Sananvapaus sinänsähän ei sisällä minkäänlaisia laadullisia vaatimuksia.

Sananvapauden lisääntymisen huono puoli on, että ärtymys on kasvanut.

Kun lehden tekstiviestipalstalta lukee muiden mielipiteitä, niin harvassa on suomalainen, joka ei ainakin joskus ärsyynny. Toisaalta, tämänkin voi tulkita myönteisesti: monen itsetunto on parantunut, kun huomaa niiden muiden olevan tyhmiä.

Verkkokeskusteluista suosituin on varmaankin Suomi24-sivusto. Sinne suomalaiset ovat kirjoittaneet yli 43 miljoonaa viestiä. Sanomalehtien verkkokeskusteluissa on satojatuhansia viestejä niissäkin. Ilman internetiä näillä mietteillä ei olisi ollut mahdollisuutta tulla julki.

Moni syyttää internetiä siitä, että maailmassa on pahoja, ilkeämielisiä, inhottavia ajatuksia.

Mutta ei se niin ole.

Kyllä ne inhottavat ajatukset ovat ihan ihmisten päässä. Ovat olleet jo ennen internetiä, ja ovat internetistä riippumatta.

Välinettä ei pidä syyttää, jos ajatus on vino.

Sellainen käsitys tuntuu monella olevan, että sananvapauden nimissä voisi kirjoittaa mitä tahansa, ja että verkkopalvelun ylläpitäjän velvollisuus olisi julkaista mitä tahansa.

Ei se niin mene.

Sananvapaus ei ole vapautta vastuusta.

Toki julkaisijalla on vastuunsa sisällöstä. Laki määrittelee monia asioita, eikä lainvastaisia viestejä tietenkään julkaista. Moni sekoittaa kaksi ihan eri asiaa: moderoinnin ja sensuurin. Moderointi on lainvastaisten, asiattomien, hyvän tavan vastaisten viestien joko stilisointia tai poistamista. Se on ihan normaalia tiedotusvälineen toimintaa.

Sensuuri on taas ihan muuta. Se on valtion pakkovaltaa, jossa valtio ottaa oikeuden ennalta estää tietojen julkaiseminen. Suomessa ei ole sensuuria, eikä tule, ei missään oloissa.

Yksikään tiedotusväline ei sensuroi, vaan vastaa sisällöstä. Ero on iso.

Uudenlainen vapaus on hämmentänyt monia. Siinä mielessä on hyvä, että tuomioistuimetkin ovat ottaneet kantaa verkkokeskusteluihin, ja määränneet rangaistuksia. Kun Susan Ruususen kunniaa loukattiin verkkokeskustelussa, Ruusunen sai pienen vahingonkorvauksen ja kirjoittajat sakkoja.

Vaikka sana on vapaa, äly ei.

Ei tule vaivatta vapaus, verkossakaan. Sitä pitää opetella. Ja ymmärtää, että vastuu on yksi osa vapautta.

Ylempi toimihenkilö on työelämän parhaimpia keksintöjä.

Työnantaja saa käyttöönsä hyvin koulutetun, hyvin motivoituneen ammattaitaitoisen työvoiman. Työvoiman, joka ei työtunteja laske, ei vaadi ylityökorvauksia, ei korotettua tuntipalkkaa pitkiltä päiviltä, ei aina päivärahojakaan. Jonka ammattitaitoa voi käyttää iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikana. Työvoimaa, joka kouluttautuu, seuraa kehitystä, ottaa selvää – ja tekee sen useimmiten omalla ajalla, ilman kalliita koulutuksia. Työvoimaa, joka pyrkii kehittämään yhtiötä, toimintoja, bisnestä kaikin keinoin. Etsii uutta, innovoi, soveltaa muualla tehtyä.

Ja yhdellä, samalla palkalla tämä. Ilman rästivapaita, ilman ylityökorvauksia, ilman neuvotteluja. Joustavasti.

Työntekijän kannalta ylempitoimihenkilöys tarkoittaa mahdollisuutta tehdä kiinnostavaa työtä, etsiä haasteita, kehittyä, ottaa selvää, perehtyä. Elää työelämää, joka motivoi. Pistää riman vähän korkeammalle, antaa haasteita. Kehittää omaa ja muiden työtä, firman bisnestä. Innovatiisuutta. Oikeuden tehdä kiinnostavia asioita kelloon ja työaikaan katsomatta. Olla vapaasti kiinnostunut omasta työstään. Tehdä isojakin työaikoja, jos siltä tuntuu. Joskus ehkä pikkuisen parempaa palkkaa, mutta tuntihinnalla laskien ehkä pienemmälläkin.

Paljon esiintyy maassamme mielipidettä, että työajan täytyy olla sopimuksissa määrätty, yhtään yli ei sovi tehdä. Että työaikana tehdään mitä työnantaja käskee, yhtään yli ei sovi tehdä. Että työ on ihmiselle riesa, josta täytyy kärsiä. Ja vapaa-ajasta nauttia.

Mutta onkos siinä jotain pahaa, että työnsä tekemisestä tykkää, jopa nauttii?

Kirjoittaja on ns. ylempi toimihenkilö

Kova on meteli noussut, kun Lappeenranta suostui ottamaan Ylämaan osakseen. Hälinää ei tullut kuntaliitoksesta, vaan siitä, että kaupunginvaltuustoon tulevat ylämaalaiset valtuutetut lupasivat, että eivät horjuta Lappeenrannan poliittisia voimasuhteita.

Kaikki kunnia näille viidelle ylämaalaiselle. He ovat ymmärtäneet demokratian ytimen. He ovat oikeita kansanvallan ystäviä.

Lappeenrannan valtuuston kokoonpanossa toteutuu kansalaisten tahto.

Ylämaalla valtuuston kokoonpano on toinen kuin Lappeenrannassa.

Kun Ylämaa tulee osaksi Lappeenrantaa, tulee Lappeenrannan jo ennestään tolkuttoman suureen valtuustoon viisi uutta jäsentä, neljä kepulaista ja yksi kokoomuslainen. Kuntaliitoksen jälkeen valtuuston voimasuhteet eivät enää noudata kansan tahtoa. Nyt demareilla on 20 sekä keskustalla ja kokoomuksella 16 paikkaa.

Kun Ylämaasta tulee kaupunginosa, demarit ja keskusta saavat 20 valtuutettua ja kokoomus 17. Ei tällainen valtuusto ole lappeenrantalaisten mielen mukainen. Kun Ylämaalta tulevat valtuutetut eivät horjuta voimasuhteita, voi kansan tahto toteuta valtuustossa niin kuin kansa sen on halunnut.

Ja tästä pitäisi nyt sitten olla tuohtunut.

Järki ja juristeria ovat eri asioita. Nyt ylämaalaiset käyttävät järkeä, ja rutkuttajat juristeriaa.

Kuntaliitoksen peruste on täysin selvä: sitä tarvitsee Ylämaa, ei Lappeenranta. Jos kaivatun juristerian mukaan olisi menty, niin ylämaalaisille ei olisi annettu viittä valtuustopaikkaa, vaan oikeudenmukainen kaksi.

Lappeenrantalaisena alkaa jo vähän tympiä nämä kuntaliitokset. Joutsenolle luvattiin tolkuttomat rahat, Ylämaalle yliedustus valtuustoon. – etuja sinne missä hyöty oli kiistaton. Mitä lappeenrantalainen kansalainen liitoksista hyötyy?

Herra varjelkoon uusilta kuntaliitoksilta. Jos ei niiltä, niin edes tolkuttomuuksilta.