Saimaan rannalla

Tänä jouluna on Etelä-Karjalassa ollut harvinaisen paljon vihaa. Vihan kohde on ollut välillinen, SPR. Oikea vihan kohde ovat venäläiset.

SPR teki eteläkarjalaisten mielestä hirveän virheen, kun meni – kuljettajien kirjeen takia, viranomaisen pyynnöstä - jakamaan jouluaattona rekkakuskeille ruokaa ja juomaa. Kuljettajat olivat olleet rekkajonoissa jo päiväkausia.

Etelä-Saimaan Estarit ovat päiväkausia olleet tulvillaan vihaisia, katkeroituneita, inhoa pursuavia mielipiteitä siitä, että venäläisille ei pidä SPR:n apuaan antaa. Lukuisat ihmiset uhkaavat lopettaa SPR:n avustamisen – mistäänhän ei tosin tiedä, ovatko nämä uhkailijat ikinä mitään antaneetkaan.

Myös Etelä-Saimaan verkkokeskustelun suositummat aiheet koskevat tätä samaa aihetta. Suosituimpia keskusteluja on luettu yli 850 kertaa – lähes yhtä paljon kuin jo kestoaiheeksi muodostunutta Tali-Ihantalaa. Kuski-avusta on käynnissä useita keskusteluja.Keskustelussa mielipiteet ovat maltillisempia kuin kännykällä toimivien Estareiden. Välineellä näyttää olevan väliä: kännykän tekstiviestillä on helpompi olla nopea, äkkipikainen, äkkiväärempi, jyrkempi, rasistisempi.  Toki Estareiden ilmapiirikin on ylipäätään suvaitsemattomuutta ruokkiva, ryssävihaa – rasismia – pursuava. Eivätkä pahimmat törkeydet edes julkisuuteen pääse.

Sääliksi käy SPR:n väkeä. He ovat toimineet viranomaisen pyynnöstä nopeasti ja tehokkaasti, vaikeuksissa olevia ihmisiä auttaen. Ja paskaa niskaa sataa.
Eikä syyttää voi myöskään pyynnön esittänyttä poliisia. Tarkoituksena oli estää kuljettajien mahdollisesti suunnittelema Kuutostien tukkiminen vastalauseena vuorokausien jonottamiselle. Poliisi turvasi yhteiskunnan toiminnan, ja haukut siitäkin tulevat, enimmäkseen.

Mutta mikä vimma ihmisessä on vihata, tuomita, olla rasisti? Varsinkin jouluna, kristittyjen – joita lähes kaikki eteläkarjalaisetkin ovat – suurimpana juhlana, armon aikana? Syvällä on viha.

Mikähän siinäkin on, että joskus viranomaisen täytyy osoittaa erinomaista typeryyttä.  Ihminenhän se siellä viranomaisessakin on järjettömyyksiä toteuttamassa. Mitä tapahtuu ihmisen päässä, kun järjettömyyksiä tehdään?

Viimeaikaisten järjettömyyksien kärkipaikkaa hallitsee Etelä-Suomen lääninhallitus

Eteläkarjalaiset anoivat lupaa pitää kaupat auki tammikuun 4. päivä, sunnuntaina.  Peruste oli perin järkevä: silloin täällä on venäläisiä pilvin pimein. Asiakkaita pitää palvella silloin kun asiakas haluaa. Anomuksen takana olivat Lappeenrannan ja Imatran kaupungit, Etelä-Karjalan kauppakamari, Etelä-Karjalan yrittäjät sekä keskustojen kehittämisyhdistykset. Se olisi koskenut noin 50 kauppaa.

Mutta mitä teki lääninhallitus? Hylkäsi anomuksen!

Peruste oli perinjuurin virkamiesmäinen, todellisuudelle ja järjelle vieras. Viranomaisen mielestä luvan hyväksyminen olisi johtanut ”kilpailullisiin ongelmiin maakuntien välillä”. Päätöksen tekijä istuu Hämeenlinnassa, ylitarkastaja Marja Pietilä.

Hänen mukaansa luvan myöntäminen olisi johtanut siihen, että pian naapurimaakunta ja pian myös pääkaupunki olisivat halunneet poikkeusluvan.

Entäs sitten?

Voihan sen tietysti noinkin nähdä, todellisuuden. Yhdenvertaisuuttahan se on sekin, että missään ei saa yrittää tehdä bisnestä silloin kun olisi bisneksen aika. Ja bisneksen määrittelee viranomainen. Kun yhdeltä kieltää, paitsi voi, myös pitää kieltää kaikilta. Oivaa yhdenvertaisuutta, erinomaista ajattelua, yhteiskunnan rakentamista.

Samaan aikaan toisaalla: Itä-Suomen lääninhallitus hyväksyi samanlaisen anomuksen. Joensuussa ja Kuopiossa kauppakeskukset saavat olla auki. Lupa myönnetään kaikille hakijoille. Itä-Suomen lääninhallituksen Minna Karppinen sanoo, että lääninhallituksen ei pidä käyttää valtaansa elinkeinonharjoittajien työn vaikeuttamiseen.

Tänä vuonna lääninhallitusten järki löytyi Itä-Suomesta ja ajoittui joulukuulle.

No, Etelä-Suomen maaherra Anneli Taina sentää lupaa, että eteläkarjalaisten anomus käsitellään uudelleen. Pientä toivoa järjen käytöstä pilkahtelee.

Toinen järjen jättiläinen on Kuluttajavirasto. Se kielsi syksyllä DNA:n mainosten esittämisen, ne kun olivat muka seksistisiä, niissä näki viitteitä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ne sisälsivät stereotyyppisiä  mielikuvia, jotka ovat ihmisarvoa alentavia.

Rankkoja syytöksiä. Ja kun mainoksia katsoo, niin aika järjenvastaisia.

Mainokset löytyvät YouTubesta, ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Perin viatonta, vähän naiivia, pikkuisen hauskaa. Jos näissä näkee ihmisarvon alentamista, niin täytyy olla virkamies tai muuten elämästä vieraantunut.

No, onneksi tässäkin tapauksessa järki voitti. Mainonnan eettinen neuvosto vapautti mainokset pannasta, ja piti niitä lähinnä humoristisina.

No nyt maailman kriisit ovat kokeneet uuden kauheuden. Nyt kriisissä on rallin MM-sarja!

Kriisi-sanaa käyttää jopa verovaroin ylläpidetty, arvovaltainen Yleisradio teksti-tv:nsä etusivulla.

Ja kriisi vain syvenee. Vain vuorokautta aiemmin oli maineikas rallimerkki Suzuki ilmoittanut vetäytymisestään.

Siis mitä? Suzuki ei enää aja MM-rallia? Onkos se ajanut?

Rallin MM-sarja – nykysuuntauksen mukaisesti merkilliseksi WRC:ksi nimetty – on ollut jo pitkään harvinaisen tylsä urheilumuoto. Käytännössä autot on rakennettu niin, että vain kahdella, ehkä joskus kolmella kuljettajalla ja autolla on mahdollisuus voittaa. Ja tätä kahden miehen, Sebastien Loebin ja Mikko Hirvosen, autolla-ajoa on seurattu ikään kuin kyseessä olisi oikeasti iso asia. Ja ihan oikea kilpailu, jossa voittaja ratkeaa tiukan kamppailun jälkeen.

Mitä kilpailua se sellainen on, että jos autot toimivat, niin voittaja on ihan päivänselvä (Loeb). Ja kakkossija on kristallinkirkas (Hirvonen). Ja vasta kolmannesta sijasta eteenpäin on oikeasti kilpailtu, vaikka niillä sijoilla ei merkitystä olekaan. Ja podiumille – oi, miten kauhea sana – nousijaksi on vain pari vaihtoehtoa sittenkään.

Ja nyt tämä urheilumuoto olisi muka kriisissä. Ei ole oikeaa urheilua tämä.

Onhan näitä, rattijuoppoja, ja niistä pikku-uutisia.

Vaikka tällainen, Etelä-Saimaan online-uutinen  marraskuulta.

Eihän tuossa mitään ihmeellistä. Vai mitä?

Tuossakaan kolarissa ei sen kummempaa sinänsä käynyt. Mitä nyt auto saattoi mennä lunastuskuntoon. Kohtalaisen uusi iso Nissan, olisikohan vaikka 20 000 euron arvoinen. Ei siitä vakuutusyhtiö mitään korvaa, kun kännissä ajelee.

Törmäyksen jälkeen autolla ei voinut ajaa, ja olihan se korttikin kuivumassa. Hinausautolla se piti viedä pois. Kuluja siitäkin, varmaan jokunen satanen. Pientä on tämä, kokonaisuuden kannalta.

Ja valaisinpylvääseen törmääminen aiheutti sen, että kaupunginosasta katkesivat sähköt lauantaina aamuyöstä. No mitäs, energiayhtiön äijät – olisikohan ollut neljä miestä – hälytetään paikalle. Noin kahdeksan tuntia tekivät töitä. Ehkä Lappeenrannan energia perii maksetut palkat, katkenneen valaisinpylvään ja kaikki muut kulut rattijuopolta. Miksei perisi? Jokunen tonnihan se siinä.

Ehkä kahdeksan sähkökatkostunnin aikana muutamalta kymmeneltä, parilta sadalta taloudelta ehtivät pakastimet sulaa. Jos vakuutusyhtiöltä korvausta peritään, niin tottahan vakuutusyhtiö perii rahat ongelman aiheuttajalta. Varmaan näin joulun alla monella oli pakastamisessa mädit ja sisäfileet odottamassa. Muutaman tonnin saattaa maksaa se.

Voi olla, että rattijuopon työnantaja ei hyvällä tällaista törttöilyä katso. Ehkä monen mielestä tässä on perusteita jo työsuhteen irtisanomiseen, jopa purkuun, vähän töistä riippuen.

Jos rattijuoppo on vaikka itsenäisessä palveluammatissa, niin äkkiäkös Lappeenrannan kokoisessa kaupungissa sana leviää, ja saattavat asiakkaat lähteä. Minkä hinnan ammatin menettämiselle voi laskea? Kymmeniä, satojatuhansia euroja? Jos 49-vuotiaalla olisi työvuosia vaikka 16 ja tulot 30 000 euroa, niin 480 000 euroa. Eihän se ihan kaikki jää saamatta, mutta paljon kuitenkin.

Sosiaalisten suhteiden menettämiselle on paha laskea hintaa. Mutta korpeaahan se, kun kaverit ja naapurit alkavat vältellä. Eikä se niin suuri ihme olisi, jos mahdollinen perhe vetäisi asiasta johtopäätökset, ja näyttäisi entiselle autoilijalle ovea.

Pieni juttu. Lehdessä. Elämän kokoinen. Elämässä.

Eduskunta puuhastelee vaihteeksi järjettömyyksien parissa, suuren huolen vallassa, kansalaisten holhoamisen hengessä, kirkas järki unohtaen.

Tällä kertaa kansanedustajien erityisenä huolena on alkoholin mainostaminen. Totta on, että alkoholi uhkaa kansanterveyttä, ja kulutukseen hillitsemiseen on täysi syy. Ja siinä eduskunta on toki avainasemassa. Mutta nyt on kyllä tolkku karannut tärkeän aiheen käsittelystä.

Sellaista on eduskunnassa ilmaa, että alkoholimainoksista pitää poistaa iskulauseet ja ihmiset, kertoo Helsingin Sanomain uutinen. Ja heidän, kansanedustajien, mielestä tämä olisi merkittävä tiukennus.

Sillä kai kulutus laskee ja kansanterveys nousee, että alkolimainoksessa on vain pakkauksen kuva ja tuotetiedot.

Käsittelypaikkakin on outo. Mainonnan mielikuvia käsitellään lakivaliokunnassa. Sen agendalla on alkoholirikokset. Näyttäisi siltä, että eduskunnan mielestä ihminen ja iskulause viinimainoksessa on rikos. Niin on, jos siltä näyttää, sanoi Kekkonen.

Haloo! Kuuleeko eduskunta?

Nyt kansanedustajat ovat kyllä pahasti jääneet kiviseiniensä sisään. Ei maailma näin toimi. Kontrollilla on rajat, ja rajojen on oltava uskottavia ja järkeviä, eivät ne muuten saa kansalaisten ymmärtämystä ja hyväksyntää. Ja jos kansanedustajien säätämät lait herättävät kansalaisissa lähinnä hilpeyttä, niin sen pahempi kansanvallalle.

Toki lakiesityksessä on monenlaista muutakin. Sekin, että poliisi voisi hävittää alle 18-vuotiaiden alkolijuomat – 18-20 -vuotiailta väkevät – jos niiden arvo on vähäinen. Mitäs tämä sitten on? Jos on alaikäisellä isukin XO, niin eipä sovi viranomaisen hävitellä. Entäs köyhemmiltä vanhemmilta varastetut Liebraumilchit – viemäriin vain?

Ja poliisikin saisi ”tarkastaa alle kahdeksantoistavuotiaan mukana olevat tavarat laittomasti hallussa pidetyn alkoholijuoman löytämiseksi ja poisottamiseksi”, noin vain. Olisikohan tässä moralismin ja jeesustelun paikka, tässäkin?

No, ihan helppo ei ole olla kansanedustaja. On toki totta, että ”etyylialkoholi on akuutisti myrkyllinen aine, joka aiheuttaa käyttäjässään tajunnan muutoksia ja riippuvuutta”, kuten lain perusteluissa sanotaan. Ja totta on sekin, että  ”merkittäviä sosiaalisia haittoja seuraa myös lähiympäristölle ja täysin sivullisille ihmisille”.

Sen surkeampaa, että alkoholin haitat ovat oikeasti vakava ja kasvava ongelma. Jos kansanedustajat näkevät keskeisenä alkoholiongelmana ihmisen ja iskulauseen esiintymisen viinimainoksessa, niin  on ehkä vähän pallo hakusessa, lainsäätäjillä.

Kun tietoa eivät tuota ja välitä enää vain toimitukset vaan periaatteessa kuka tahansa, niin tiedon määrä moninkertaistuu. Kansalaiset saavat tietoa yhteiskunnan tapahtumista netistä nopeasti ja runsaasti. Mihin tarvitaan lehdistöä, kyselevät jotkut.

Näin kävi Jokelassa. Ampujan henkilöllisyys oli netissä tiedossa ennen kuin yksikään toimitus sitä kertoi tai edes tiesi.

Näin kävi Kauhajoella.

Ja näin kävi Mumbaissa.

Tietoa oli netissä tarjolla keskustelupalstoilla ja monilla muilla sivuilla – sosiaalisessa mediassa – nopeasti ja paljon.

Mutta hetkinen.

Olikohan sittenkään tarjolla tietoa?

Jos tiedoksi luetaan huhut ja kenen tahansa omat arviot, niin sitten oli tietoa tarjolla.

Mutta jos tiedolle asettaa edes jonkinlaisia laadullisia vaatimuksia, vaikkapa luotettavuuden, niin eipä se kansalaisten harjoittama viestien välittäminen oikein vaatimuksia kestä.

Mumbain terrori-iskussa sosiaalinen media näytti mahtinsa, niin hyvässä kuin pahassa. Epäilemättä näin käy tulevaisuudessa kaikissa suurissa uutistapahtumissa, onnettomuuksissa ja terrori-iskuissa.

Mumbain tapahtumista kerrottiin esimerkiksi www.twitter.com- ja www.ireport.com-sivuilla. Kun iskut alkoivat, Twitteriin tuli viestejä yli kymmenen joka sekunti. Kaikenlaisia viestejä: Silminnäkijöiden kuvauksia. Vetoomuksia verenluottajista. Tietoja kuolleiden määristä, jopa nimistä. Kuvia. Videoita. Karttoja. Huhuja. Mielipiteitä. Varmaan myös tarkoituksellista väärää tietoa.

Näille viesteille ja viestinnälle on englanninkielinen nimikin, tweet. Se tarkoittaa linnun liverrystä, sirkutusta.

Lirkuttajien viesteissä Mumbain uhrien lukumääräksi kerrottiin jo alkuvaiheessa jopa tuhat. Ei se pitänyt ihan paikkansa. Se ei ollut tietoa.

Olennaista uutistoiminnassa, journalismissa, on se, että tietoihin voi luottaa.

Ja siinä on sosiaalisen median ongelma: mitä tekee tiedolla, joka ei ole totta? iReport-sivusto tiivistää asian hyvin: unedited. unfiltered. Ja lisää perään: news.

Uutinen on luotettava, ajankohtainen, yleistä mielenkiintoa herättävä ja ennen kaikkea totta. Jos viesti ei täytä näitä vaatimuksia, ei kyseessä ole uutinen.

Näiden sosiaalisen median sivujen ”tietoa” ei ole toimitettu, tarkistettu, varmistettu. Uutisia ne eivät tosiaan ole.

Määrä ei takaa laatua, varsinkaan internetissä. Sosiaalisella medialla on toki oma arvonsa, mutta uutisvälitykseen siitä ei ole.

Kun netissä viestien – tekstien, kuvien, videoiden – määrä vain jatkaa kasvuaan, niin yhä tärkeämmäksi käy luotettavuus, ammattitaito ja kyky poimia maailmasta olennainen ja tärkeä.

Netissä tunnetut ja luotettavat tuotemerkit tulevat sitä tärkeämmiksi mitä enemmän kaikenlaisia viestiä on tarjolla. Vain ammattitaitoinen, luotettava ja eettisesti korkeatasoinen tiedonvälitys on oikeaa tiedonvälitystä.

Välineellä, paperilla, netillä tai mobiililla, on lopultakin vain välineen arvo. Oikealla tiedolla on väliä.

Aiheesta lisää:


/* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:”Normaali taulukko”; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:”"; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:”Times New Roman”; mso-ansi-language:#0400; mso-fareast-language:#0400; mso-bidi-language:#0400;} http://www.cnn.com/2008/WORLD/asiapcf/11/27/mumbai.twitter/

http://mumbai.metblogs.com/

http://mumbaihelp.blogspot.com/

http://www.ireport.com/ir-topic-stories.jspa?topicId=154184

http://www.madebymany.co.uk/bring-on-the-moron-filter-00351

http://confusedofcalcutta.com/

http://www.techcrunch.com/2008/11/26/first-hand-accounts-of-terrorist-attacks-in-india-on-twitter/

http://www.tomstechblog.com/post/Oliver-Wendell-Holmes-Turning-Over-In-His-Grave.aspx

http://www.nytimes.com/2004/12/28/technology/28blogs.html?ex=1261890000&en=861d90080b50622f&ei=5090&partner=rssuserland