Saimaan rannalla

Yleisurheilu on monelle meistä rakas. Suomi-Ruotsi -maaottelu on monelle meistä rakas. Ja Ruotsi on paitsi rakas, myös vihollinen.

Ihan tavallinen yleisurheilun ystävä ei asu Helsingin keskustassa. Ihan tavallinen yleisurheilun ystävä kävisi mielellään katsomassa Ruotsi-ottelua.

Mutta mites menet. Tänä vuonna kisa käydään perjantaina ja lauantaina. Perjantaina ottelu alkaa kello 18.

Tämä on selvä viesti. Mäiske kuuluu ympäri Suomea, kun urheilujohtajat mäiskivät rätillä urheilun ystävää päin pläsiä.

Ohjelma on selvästi suunniteltu sen varaan, että pääkaupunkiseudun yrityksen PR- ja muut tärkeät henkilöt pääsevät viemään Stadionille ns. yhteistyökumppaneitaan., itsensä ohella. Siellä sitten turotetaan, parhailla paikoilla, milloin ei olla buffeen puolella napsimassa, naukkailemassa ja nauttimassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Maakunnan miehelle kisoja ei ole tarkoitettu.

Moderni on kisasivujenkin ilme. Kuinka osuvasti onkaan tapahtuman henki ilmaistu: Tärkeintä ei ole voitto vaan se, että Ruotsi häviää. Tässä hengessä on hyvä viedä yritysvieraita stadionille, ja lietsoa heitä yhä suurempaan uhoon. On siellä viestinnän ammattilaiset olleet rakentamassa sivuja. Yleisurheilutapahtumalle. Saavat onnitella itseään – nyt on suomalainen yleisurheilu astunut ison askeleen eteenpäin. Nuorekasta ja dynaamista. Ja jos eivät itse oivalla, niin tässä: onneksi olkoon.

Ja hyvin on brändätty myös uimari juoksemaan. Oiva oivallus! Miksi ei hankittu Satu Mäkelä-Nummelaa juoksujen lähettäjäksi?

Kisojen pääsponsoreiden ja pääyhteistyökumppanien kotipaikat ovat Vantaa (Cramo), Lahti ja Tampere (Skydda), Helsinki (Fonecta), Helsinki (Vattenfall), Vantaa (Veikkaus), Vantaa (Peugeot), Vantaa (Nike).

Siinä kotourheilumme koko kuva.

Yhdysvalloissa valitaan muutaman kuukauden kuluttua uusi presidentti. Iso juttu.

Valinta tehdään Obaman ja  McCainin välillä. Iso juttu sekin, ketkä ovat ehdolla.

Barack Obama valittiin varhain torstaiaamuna demokraattien viralliseksi ehdokkaaksi. Kyseessä on vain virallinen siunaus asialle, joka ratkesi jo ajat sitten. Ihan pieni juttu. Tätä ei uskoisi. Puoluekokouksen Suomessa saamasta julkisuudesta päätellen nyt valitaan presidentti, nyt tehdään tärkeitä päätöksiä.

Ihan höpöä. USAn demokraatit vievät, ja muu  maailma (läntinen) vikisee.

Paikalla on 15 000 toimittajaa 130 maasta. Huh.

Pieni Suomi (keskusta ja Sdp) suhtautuu tähän mahtavaan spektaakkeliin ja maailmanpolitiikan keskeiseen showhun vakavasti. Olemme lähettäneet (keskusta ja Sdp) paikalle parhaat saatavilla olevat voimat: Tarja Karpelan ja Eero Heinäluoman. Ovathan USAn demokraatit keskustan ja Sdp:n aateveljiä. Heh.

Näistä kahdesta Karpela vie, ja media vikisee. Heinäluoma on pitänyt matalaa profiilia. Karpelan kommentteja sen sijaan saadaan lukea Iltalehden blogista ja lukuisista muistakin lehdistä. Heh.

Tolkku on näinä päivinä vähissä, maailmanpolitiikassa.

Kun Lappeenrannan viime vuosien kehitystä on kuulostellut, niin sellainen kuva tulee, että uusia kauppoja on tullut pilvin pimein, ja ne on tehty venäläisiä varten. Venäläisille on rakennettu Myllymäki, heitä varten laajennettu Prismaa, suunnitellaan CityMarketin laajennusta.

Onhan se vähän niinkin. Mutta hämmästyttävän vähän. 8 prosenttia.

Näkemystä ovat vahvistaneet uutiset tax free -kaupan kasvusta. Luvut ovatkin huikeat. Lappeenrannassa myynti kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla 65 prosenttia. Lappeenrannassa ja Imatralla tax free -myynti oli yksin kesäkuussa 3,85 miljoonaa euroa. Venäläisten osuus koko Suomen tax free -kaupasta on 93 prosenttia. Etelä-Karjala on tax freessä merkittävin alue.

Helppo on siis arvella, että venäläisiä vartenhan täällä kauppoja perustetaan ja laajennetaan.

Mutta ei se kyllä ihan niin ole. Ei läheskään.

Venäläisten osuus vähittäiskaupasta on sittenkin pieni, vaivaiset 8 prosenttia tänä vuonna.

Kyllä kauppaa pyöritämme me ihan ite, ja sitten vähän venäläiset.

Lappeenrannassa vähittäiskaupan myynnin arvo vuonna 2006 oli 400 miljoonaa euroa. Viime vuonna luku oli ehkä 416 miljoonaa. Tax free -kauppaa tehtiin viime vuonna 26  miljoonalla eurolla. Sen osuus koko vähittäiskaupasta oli siten 6 prosenttia.

Sen lopun 94 prosenttia me maksamme itse.

Aika rohkeaa on väittää, että kaupat perustetaan venäläisiä varten. Ei, meidän lappeerantalaisten euroja kauppa hamuaa.

Eikä tämä ole mullistumassa. Tänä vuonna tax free -kaupan osuus kasvaa ehkä 8:aan prosenttiin.

Ei tuota vähäiseltä kuulostavaa määrää silti pidä vähätellä. Ei mitenkään. Se voi olla juuri se kasvu, joka tekee kaupan investoinnista kannattavan.

Sekin täytyy  muistaa, että ostosmatkailu ei jakaudu koko vähittäiskauppaan tasaisesti. Voisalmen Valintatalossa sen osuus on olematon, mutta jossain muussa kaupassa keskimääräistä paljon isompikin.

Eikä sitäkään pidä unohtaa, että tax free on vain yksi osa venäläisten euroista. Venäläiset tuovat tänä vuonna Lappeenrantaan arviolta 35 miljoonaa tax free -euroa. Sen lisäksi he maksavat toisen 35 miljoonaa euroa palveluihin ja muuhun kauppaan.

Hyvä kun tuovat. Tervetuloa.

Rovaniemen käräjäoikeuden mielestä suuri julkisuus ei ole peruste lieventää HI-virusta levittäneen miehen rangaistusta.

Oikein hyvä.

Julkisuus, uutinen ei ole rangaistus. Sen ei pidäkään näkyä tuomioistuinten päätöksissä. Julkaisemisen perusteet ovat muut kuin tuomioistuimen,  journalismi muuta kuin oikeudenkäyttöä. Näitä kahta ei pidä sekoittaa.

Viime vuosina on yritetty. Niin nytkin – miehen puolustuksen mielestä rangaistusta olisi pitänyt lieventää, kun rikoksia oli käsitelty tiiviisti ja näkyvästi eri tiedotusvälineissä. Käräjäoikeuden mielestä uutisointi ei ollut poikkeuksellista eikä yllättävää. Oikeus otti, onneksi, huomioon tekojen vakavuuden, vaarallisuuden ja lukumäärän.

Toivottavsti Rovaniemen käräjäoikeuden esittämä näkemys vahvistuu. Se on tuomioistuintenkin etu. Tuomiovallan käyttö on syytä pitää itsenäisenä ja erillään journalistisin perustein tehdyistä ratkaisuista.

Oikeuden lievennys – asian käsittely tiedotusvälineissä ei ollut poikkeuksellista ja yllättävää – onkin sitten vähän oudompi linjaus.

Jos hiv-positiivinen ihminen syyllistyy 14:ään törkeään pahoinpitelyn yritykseen, viiteen törkeään pahoinpitelyyn ja raiskaukseen, niin tottahan tällaisista teoista tiedotusvälineiden täytyykin raportoida. Mies on ollut vuosikausia vaaraksi ympäristölleen. Hän on tietoisesti aiheuttanut naisille parantumattoman, vakavan sairauden. Olisi perin outoa, jos näistä kertominen lehdissä lieventäisi rangaistusta. Loogisesti ajatellen rikoskin pienenisi, jos siitä kerrotaan.

Kun tapaus oli Suomessa ainutlaatuisen törkeä ja jatkuva, toisen terveyttä vakavasti uhkaava, niin tottahan tiedotusvälineiden tehtävä on kertoa, isostikin. Uutisoinnin laajuus ei ollut oikeuden mielestä poikkeuksellista tai yllättävää, tässä tapauksessa.

Entä joku pienempi, toinen rikos, joka nousee julkisuuteen”poikkeuksellisesti tai yllättävästi”? Ilmeisesti Rovaniemen käräjäoikeuden mielestä näissä tapauksissa julkisuus voisi pienentää rangaistusta, ja rikosta.

Vähän omituiselta tuntuu. Tuomioistuinten tehtävä olisi seurata paitsi lakia, myös julkisuutta, tilata iso kasa sanomalehtiä, ostaa iltapäivälehtiä, kuunnella radiota, katsoa televisiot – ja tämän kaiken kokonaisuuden pohjalta tulkita lain lisäksi julkisuutta, ja antaa tuomio. Niinkö?

Oikeusvaltion aivan keskeinen piirre on tuomioistuinten riippumattomuus. Niiden on syytä olla riippumattomia myös julkisuudesta, myös päätöksissään.

Julkisuus ei ole rangaistus, vaan seuraus teosta.

Hirvittävä epäonni. Kauhea kohtalo. Käsittämätöntä. Urheilun dramatiikkaa pahimmillaan.

Yhdysvaltain pikaviestijoukkueiden torstai oli toivoa täynnä, mutta vain toivoa. Sekä miesten että naisten viestijoukkueet pudottivat kapulansa ja jäivät finaalin ulkopuolelle.

Kun vahva mitalisuosikki putoaa alkuerässä, niin mitä se on ellei urheilun dramatiikkaa?

Jotain tuttua tässä kuitenkin oli.

Tällaista epäonnea on viimeksi nähty Lahden MM-hiihdoissa 2001, kun siltä yhdeltä hiihtäjältä katkesi ensin sauva ja sitten särkyi side. Dramatiikkakin alkaa d:llä.

Paavo Lipponen, tuo entinen pääministeri ja entinen puhemies, on nyt venäläis-saksalaisen Nord Streamin konsultti. Firma haluaa vetää kaasuputken Itämeren pohjaan.

Asiasta on noussut jonkinlainen kohu. Tärkeimpänä asiana julkisessa keskustelussa on ollut se, voiko Lipponen säilyttää eduskunnassa työhuoneensa. No, monista mielipiteistä julkisuuteen seuloutuu journalistisen harkinnan jälkeen se paras, merkityksillisin ja tärkein. Kiitos vain toimituksille, jotka tämänkin näkökulman esiin nostivat. Lipponenhan ilmoitti luopuvansa työhuoneesta mediakohun takia.

Työhuoneellahan nyt ei ole  mitään väliä.

Sillä on väliä, onko meillä Suomessa erittäin kokenut, lukenut, laaja-alainen valtiomies kommentoimassa yhteiskunnan kehitystä. Vai ei.

Ei ole.

Lipponenhan alkoi saavuttaa tällaista päivänpolitiikan ylä- ja ulkopuolella olevan tarkkailijan asemaa. Valtakunnan epäviralliseksi marisijaksi ei ihan hevin päästä.

Koivisto oli parhaimmillaan mainio marisija ja totuuden muistuttaja. Lipponen oli lähellä.

Mutta nyt, kaasukonsulttina, Lipposen sanomisia täytyy tarkastella sen läpi, miten sanomiset liittyvät kaasuputkeen. Venäjän intresseihin. Saksan intresseihin. Nord Streamin intresseihin.

Eikä siinä mitään. Lipponen on viisas mies, ja valintansa tehnyt. Yksinomaan hienoa on, että mies lähtee vielä vanhoilla päivillään uusiin töihin, ja käyttää hyväkseen vuosikymmenten saatossa luomiaan yhteiskuntasuhteita. Ei siitä pidä Lipposta moittia. Vapaa mies tekee valintansa vapaasti.

Ikävä vain tulee Lipposen mainioita kirjoituksia, ainakin Suomen Kuvalehdessä ja Turun Sanomissa. Niiltä meni uskottavuus.

Nyt olisi valtakunnan marisijan paikka avoinna. Siihen ei ole tunkua.

Kaakkois-Suomen ympäristövirastossa se asuu viisaus: Hinkkasen talorähjä on merkittävä osa lappeenrantalaista historiallista kokonaisuutta. Suojeltava on, kuten Etelä-Saimaan uutinen kertoo.

Kyllä kai. Talo on suureksi häpeäksi Lappeenrannan kaupungille, lappeenrantalaiselle historialliselle kokonaisuudelle ja jokaiselle lappeenrantalaisellekin.

Talo on varmaan joskus ollut hieno ja komea aikakautensa edustaja. Se on kuitenkin ajan kuluessa pilattu moneen kertaan. Ikkunoiden kokoja on muuteltu sen verran, että ulkoasu ei mitenkään vastaa alkuperäistä.  Ja muutenkin talo on vuosien mittaan – ei vähiten ympäristöviranomaisen vetkuttelun takia – päässyt niin huonoon kuntoon, että ei sen korjaamisessa ole järkeä.

Mikä on se vuosi, jonka asuun talo pitäisi ympäristöviraston mielestä muuttaa? Pitäisikö se laittaa ihan alkuperäiseen kuntoonsa? Ilman sähköjä? Vai olisiko joku muu vuosi sellainen, joka olisi viranomaisen mielestä se oikea? Pitäisikö talo uudistaa sen vuoden asuunsa? Saako sisälle laittaa nykyaikaista tekniikkaa?

Ympäristöviraston mielestä talon korjaaminen on omistajan vastuulla. Eipä käy kateeksi Ossi Vilhua. Mies yritti vuosia saada asian järjelliseen ratkaisuun.  Mutta ei onnistunut. Ja nyt kun talo on vain mennyt surkeampaan kuntoon, kiitos muun muassa viranomaisen väliaikaisen suojelupäätöksen, se pitäisikin korjata.

Mikäs, jos rahaa jostain löytyy. Mutta ei sitä yksityisen ihmisen vastuulle voi sälyttää. Eikä lappeenrantalaisena veronmaksajana juuri innosta, että verorahoilla rötiskö korjattaisiin.

Ehkä ympäristöviraston budjetista löytyy ratkaisu.

Hienoahan se olisi, kun Raatihuoneen ympäristö oli kaiken kaikkiaan entisaikaisesssa mallissaan. Pitäisi tuo vanha Sokoksen rakennus purkaa, samoin Kolmen Lyhdyn rakennus. Ja ennen kaikkea, seurakuntien rakennus, joka jättää pahasti varjoonsa ”merkittävän osan Lappeenrannan raatihuoneen ja sen läheisten kauppiastalojen muodostamaa historiallista kokonaisuutta”.

Ihmisten mediankäytön nopea muutos on jakamassa myös mainoseuroja uudelleen. Aika luontevaa on, että eurot menevät sinne, missä ihmisetkin ovat. Etelä-Saimaan verkkosivujen kävijämäärä on vuodessa kasvanut 35 prosenttia. Nyt kuukaudessa käy pitkälti yli 40 000 eri ihmistä. Paperilehdellä lukijoita on tuplaten.

Tähän asti monia Suomen verkkopalveluja on merkittävältä osalta ylläpidetty muualta tulevilla rahoilla. Pitkän päälle sellainen ei tietenkään käy. Jokaisen välineen on maksettava omat kulunsa.

Netissä alkaa liikkua jo niin paljon mainoseuroja, että se alkaa pian näkyä myös verkon käyttäjille entistä parempina palveluina.

Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla eivät talouden huolet ole mainonnassa juuri näkyneet. Koko mainonta kasvoi TNS gallup Oy:n tilastojen mukaan 3,3 prosenttia vuoden takaisesta. Ja silloin lukuja nostivat eduskuntavaalit. Ilman vaaleja laskettu mainonnan kasvu oli viisi prosenttia.

Kasvusta ovat osansa saaneet lähes kaikki mediat. Ainoastaan kaupunki- ja noutopistelehdet ovat menettäneet mainoseuroja. Niiden osuus koko mainoskakusta on hieman alle kuusi prosenttia.

Sanomalehtien vaikeuksia on ennustettu pitkään, oman miesmuistin mukaan aina. Lehtien nujertajia ovat olleet vuorollaan radio, televisio, paikallisradiot, internet ja jossain visioissa myös mobiili. Sanomalehti on osoittanut vahvuutensa, enemmänkin kuin miesmuistin verran. Lehtiin luottavat lukijoiden lisäksi mainostajat. Sanomalehtien osuus kaikista mainoseuroista on edelleen yli 45 prosenttia. Eurot ovat lisääntyneet vuoden takaisesta liki kolmella prosentilla, kun vaalien merkitys jätetään pois.

Televisiokin on vahvistanut asemaansa, ja euromäärä on kasvanut yli seitsemän prosenttia, ilman vaaleja tämäkin.

Elokuvamainonta on kasvanut huikeiten, prosenteissa peräti kaksi kolmannesta. Osuus kaikista euroista on kuitenkin vain 0,2 prosenttia.

Kovat kasvuluvut ovat myös internetillä, verkkomedialla. Sen osuus mainontaan käytetyistä euroista on nyt 5,5 prosentin luokkaa, ja kasvua vuoden takaisesta oli liki 30 prosenttia, otettiin vaalien vaikutus mukaan tai ei. Verkkomedian mainontaan käytettiin alkuvuonna 633 miljoonaa euroa.

On helppo ennustaa, että verkkoeurot jatkavat kasvuaan.

Ruotsissa ja Norjassa verkkomainonnan osuus koko mainoskakusta on rajusti suurempi kuin meillä, prosenteissa lähes kaksinkertainen. Suomi on vuosia ollut vähän hämäläinen, mutta nyt kasvu näyttää kiihtyvän. Verkkomedia alkaa päästä positiiviseen kierteeseen. Kun tulee rahaa, voidaan tehdä uusia palveluja, jotka tuovat uusia kävijöitä, jotka houkuttelevat mainostajia, jotka tuovat rahaa, joilla voidaan tehdä uusia palveluja, jotka tuovat uusia kävijöitä.

Verkon käyttäjillä alkaa olla myös perusteltu mahdollisuus vaatia yhä parempaa palvelua.

Tavallisen ihmisen kannalta se on hyvä asia.

Helsingistä kuuluu kummia: hallitus aikoo ryhtyä!

Sitähän täällä kaakkoisella rajalla on ihmetelty jo pitkään, että miksi hallitus ei ryhdy.

Iso on ilo, että nyt sentään aiotaan ryhtyä. Kiitos.

Rekkaliikennettä aiotaan siis ryhtyä rajoittamaan.

Ja ponteviltapa vaikuttavat hallituksen toimet. Etelä-Saimaan julkaiseman uutisen mukaan  ”ensi vaiheessa toteutettaisiin esimerkiksi”. Ja ”rajoituksia käytettäisiin”. Jopa ”saatetaan kieltää”. Ja parin vuoden kuluttua ”voitaisiin ottaa käyttöön”.

Jos tämä ei kerro pontevuudesta, päättävyydestä ja tomeruudesta, niin mikäs sitten?

Sitähän täällä ihmetellään, että miksi näitä nyt aiottuja tekoja ei ole tehty jo aiemmin. Ja miksi niitä ei toteuteta nyt heti.

Kun yhteiskunnallinen ongelma on iso, kasvava ja jatkuva, niin sitä vartenhan on meille hallitus annettu, että se toimeenpanovaltaansa käyttäisi, ja toimeenpanisi tarvittavat muutokset. Toimethan ovat olleet tiedossa jo pitkään, ja nyt jopa hallituksen tiedossa.

Ehkäpä odottelemme, että pääministeri saa olympialaiset ensin katsottua, sitten voi alkaa aikomaan ryhtyä. Sillä välin ne jyrää meitin.

Viimeksi kirjoitin, että evakoiden elämästä pitäisi tehdä pikaisesti kokonaisvaltainen selvitys.

Kirjoituksesta saattoi saada kuvan, ettei evakoiden elämää ja kokemuksia olisi kovin paljon tutkittu. Mutta onhan niitä. Tekstissä mainittiinkin joitain, mutta tutkijatohtori Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen tutkimukset puuttuivat.

Kuusisto-Arponen on tutkinut evakko- ja sotalasten paikkatunteen muuroksia. Kyseessä on Suomen akatemian rahoittama tutkijatohtorihanke. Haastatteluja on tehty 63.

Ja julkaisujakin on kertynyt pitkä lista. Tekstejä on julkaistu muun muassa Nuorisotutkimus-lehdessä, Karjala-lehdessä, Sotalapsi-lehdessä, Aamulehdessä, Kouvolan Sanomissa. Verkosta tekstejä löytyy nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentista.

Kuusisto-Arponen on tehnyt evakkolasten ja sotalasten kokemushistoriasta tutkimusta jo neljän vuoden ajan. Muitakin tutkimuksia on tekeillä, väitöskirjojakin.

Mutta kokonaisvaltainen, suuri selvitys puuttuu. Ja taitaa jäädä puuttumaankin.