Saimaan rannalla

Ihmisen perusoikeus oikeusvaltiossa on valittaminen. Velvollisuuksiin se ei kuulu, vaikka joku luuleekin.

Nyt hallitus aikoo rajoittaa tätä monen ihmisenä olemisen perusolemusta. Hyh-hyh, hallitus.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori perustelee tulossa olevaa lainmuutosta Helsingin Sanomien haastattelussa sillä, että se nopeuttaisi kaavojen toteuttamista.

Vapaavuori ja hallitus ovat ehdottoman oikeassa. Lainmuutos on tarpeen. Muutos ei veisi kansalaisilta vaikuttamismahdollisuuksia, ei oikeusturvaa. Kaavoista voisi edelleen valittaa, monessa vaiheessa. Ja muutoksella vain tehtäisiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittamisesta luvanvaraista. Ja voihan demokraattisessa yhteiskunnan valmisteluun osallistua jo ennen päätöstä.

Vaakakupissa ovat kansalaisten oikeus ja yhteiskunnan kehittäminen. Valitusoikeus on toki tärkeä osa oikeusvaltiota, mutta siihen pätee vanha sanonta: hyvä juttu, mutta jätkät sössi. Sen verran karmeita kokemuksia valittamisesta on useimmista kunnista, että jotain on syytäkin tehdä.

Esimerkiksi Lahdessa liito-oravan varjolla tehdyt valitukset veivät jokunen vuosi sitten jopa satoja työpaikkoja. Ja lykkäsivät uuden kaupungin osan rakentamista Eikä tuo Taipalsaaren kehittäminenkään ole ihan ilman valituksia sujunut, ei Saimaanharjulla eikä Kirjamoinniemellä.

Tarttis tehdä jotain, arveltiin vuosia. Ja nyt on jotain tekeillä. Yhteinen etu rules. OK.

Saimaata mainostetaan kansallisaarteena (Lappeenrannassa) ja huikaisevan kauniina järvimaisemana (Savonlinnassa). Viestin kohteena on matkailija.

Olisikohan järkeä, että Saimaan rannalla päästäisiin yhdessä matkailumarkkinoimaan Saimaata? Ainakaan matkailijaa ei hajanainen markkinointi pahemmin palvele.

Kun hakukoneeseen kirjoittaa Saimaa, ja hakee tärkeimmät järvestä kertovat sivut, tulee kärkipäähän kaksi vaihtoehtoa. www.gosaimaa.fi ja www.saimaa.fi

Mikäs siinä. Molemmista löytyy tietoa järvestä. Mutta onko tietoa järjestä? Gosaimaa-sivusto on Etelä-Karjalan matkailun ja Saimaa-sivusto Savonlinnassa toimivan Saimaan matkailu ry:n. Molemmat tuntuvat omivan järveä itselleen. Eteläkarjalaiset markkinoivat tietysti omia kuntiaan, lähinnä Lappeenrantaa ja Imatraa. Savolaisten Saimaa yltää Lappeenrannasta Varkauteen, Joensuuhun, Kuopioon ja Iisalmeen asti. Onhan siinä savolaisilla järkeäkin.

Mutta onkos Etelä-Karjalassa? Gosaimaa on hyvä sivusto, sen eteen on tehty työtä, poltettu yhteistä rahaa. Mutta olisiko ajateltava ennen kaikkea asiakasta? Ja asiakas on se, joka haluaa saada Saimaasta tietoa. Maakunnallinen lähestyminen on perin suppeaa.

Jos ihminen haluaa päästä Saimaalle eurojaan jakamaan, niin kyllä savolaisten sivujen kautta paremmin tietoa saa.

Matkailijan kannalta on ihan sama, minkälainen organisaatio sivuja ylläpitää. Eikä matkailijaa kiinnosta, onko alueen matkailuväki keskenään riistaista tai  kateellista. Pääasia on, että sivut löytyvät, niillä on ajantasalla olevaa olennaista tietoa, eikä yhden järven tapahtumia, risteilyjä ja tekemistä tarvitse etsiä monesta paikasta.

Kyläpoliitikko on sellainen, joka ei näe, ei ymmärrä kokonaisuutta. Joka tuijottaa pientä yksityiskohtaa, pienen ryhmän etua.
Kun olemme muuttaneet maalta kaupunkiin, on kyläpolitiikkojen tilalle tullut korttelipoliitikko. Sellainen ei näe, ei ymmärrä kokonaisuutta, vaan tarkastelee yksityiskohtia, ja ajaa milloin kenenkin, milloin minkin pienen ryhmän etua.
Tältä ainakin tuntuu, kun katselee Lappeenrannan kehittämistä ja kehittymistä.
Kortteli-ajattelu ei ole kyllä mitenkään poliitikkojen, luottamusmiesten erityispiirre. Sama yksityiskohtien tuijottaminen, kokonaisuuden kadottaminen on ongelmana koko päätöksenteossa.
Erityisen rajusti ongelma korostuu kaavoituksessa ja rakentamisessa.
Lappeenrannassa on muutama ajankohtainen esimerkki, mutta eiköhän sama ongelma koske kutakuinkin kaikkia muitakin kuntia. Tähän viittasi Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus Kauppalehdessä julkaistussa haastattelussa.

Lappeenrannassa korttelipolitiikka ja korttelikaavoitus koskee sekä ydinkeskustaa että Myllymäen rakentamista.

Keskustassa ollaan kehittämässä Osuuspankin keskeisesti omistamaa korttelia. Pahalta näyttää. Korttelin puolen tusinasta tontista on yhtä alettu jo purkaa uuden tieltä. Mikäs siinä, onhan tontin omistajalla toki oikeus tehdä mitä kaava sallii. Mutta ongelma on se, että kun nyt kerrankin olisi mahdollisuus tehdä koko korttelia koskeva suunnitelma, niin lähdetään rakentamaan tontti kerrallaan. Toki koko korttelin suunnitelu vaatisi kiinteistönomistajien hyvää yhteistyötä, yhteisiä suunnitelmia – ja ennen kaikkea kaavoittajan, eli kaupungin, aktiivista otetta. Pahoin pelkään, että kun tontti kerrallaan tehdään, tulee arkkitehtuuriltaan ja toiminnoiltaan hajanaista kaupunkikuvaa. Nyt olisi ollut mahdollista tehdä aivan keskeisestä korttelista, varsinkin Valtakadun puolelta yhtenäistä, hyvää kaupunkikeskustaa.

Sama ongelma on viereisessä korttelissa, City-käytävän vieressä. Pahoin pelkään, että siinäkään ei päästä yhteiseen suunnitteluun, vaan tontti kerrallaan tehdään. Kun yksittäisen tontin omistajan rahat ovat rajalliset, ei mitään suurta kokonaisuutta päästä rakentamaan. Eikä keskustasta päästä tekemään viihtyisää, ihmisiä houkuttelevaa.

Keskusta hiljenee entisestään.

Ja ihmiset menevät autoillaan yhä enemmän Myllymäkeen.

Eihän siinä mitään, ihan fiksusti alue on enimmäkseen rakennettu, mitä nyt liikennejärjestelyt ovat vuosikausia myöhässä.

Mutta Myllymäki pitää säilyttää kokonaisuutena. Okan suunnitelmat rakentaa suuri kauppakiinteistö Eteläkadun varrelle pitää torjua. Okan tontti ei ole Myllymäkeä. Eteläkadun varrella on omanlaisensa yritykset – sinne ei missään nimessä pidä lähteä viemään suuria kauppakeskuksia. Jos suurelle tavaratalolle on Myllymäen alueella tarvetta, ei se pitää tehdä sinne, minne nyt on jo rakennettu paljon.

Toki tontinomistajana Okalla on omat intressinsä saada tulevaan rakennukseen suuria kauppoja. Ja saada isot pinta-alat vuokrattua mieluiten suurelle kaupalle.

Mutta kaupungin intressin pitää ohittaa yksittäisen yrityksen intressi. Yhtenäinen, suunniteltu ja tietoinen kaupunkirakenne on paljon tärkeämpi kuin yhden tontin ja yhden yrityksen taloudellinen hyöty. Linjaukset Myllymäen rakentamisen suhteen on tehty. Niistä ei pidä luopua – vaikka Oka niin haluaisikin.