Saimaan rannalla

Suomen perustuslain 10 § sanoo näin: ”Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.”

Saman pykälän mukaan ”lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana”.

Kyllä näin maallikon mielestä tekstiviesti on täysin rinnastettavissa kirjeeseen tai muuhun luottamukselliseen viestiin.

Sitä ei saa julkaista ilman asianomaisen lupaa – ellei sitten rikosta tutkita. Onkos Kanervaa epäilty jostain rikoksesta?

Luovan tekstin julkaisemista säätelee myös tekijänoikeuslaki. Teosta ei saa tietenkään ilman tekijän lupaa julkaista. Ja Kanervan tekstiviestit kyllä näyttäisivät ylittävän teoskynnyksen useimmissa tapauksissa, sen verran luovaa sanankäyttöä näyttää olleen.

Nyt kävi niin, että poliittinen paine ja lopulta tarkoituksenmukaisuus ja luottamus ylitti lainsäädännön, jopa perustuslain.

Päätös julkaisemisesta on tietenkin Kanervalla. Julkaisuoikeus ei ole missään vaiheessa siirtynyt Johanna Tukiaiselle, eikä tiedotusvälineille.

Siitäkin kannattaisi keskustella. Niin Hymyn, Ilta-Sanomien ja Iltalehden kuin Ilta-Sanomienkin – kaikkien tiedotusvälineiden jotka julkaisivat Kanervan tekstiviestejä. Se että joku muu tiedotusväline on laittoman viestin julkaissut, ei poista tai edes vähennä julkaisijan vastuuta, vaikka siltä ehkä tuntuisi.

Monelta tiedotusvälineeltä on tässä hötäkässä unohtunut hyvä journalistinen tapa, yksilön suoja, tolkku, ja näköjään myös lainsäädäntö.

Rötösherrat kiinni, kyllä kansa tietää. Vennamolaisuus hiipii journalismiin.

Kokoomus on Suomen suosituin puolue 22,5 prosentin kannatuksella.
Työttömyysaste on kahdeksan prosenttia
Suomessa kaikki miehet käyvät armeijan.
Naisten euro on 80 senttiä.
Eronneet, lasten kanssa asuvat naiset ovat yksinhuoltajia, joiden taloudellinen asema on häpeäksi koko maalle.
Siinähän niitä, totuuksia.

Suomen suosituin puolue on tällä hetkellä kokoomus. Sitä kannattaa 23,5 prosenttia ihmisistä. Keskusta on kakkonen, 22,3 prosentilla ja demarit kolmas 21,5 prosentilla.
Näin kertoo Yleisradion tuorein gallup, lehtienkin julkaisema. Ja onhan sitä uskominen.
Näiden ”tutkimusten” virhemarginaali on 1,6 prosenttia suuntaan tai toiseen. Kokoomuksen kannatus on hyvin suurella todennäköisyydellä siis mitä tahansa 21,9 ja 25,1 prosentin välillä.
Mikä luku tahansa on yhtä tosi tai yhtä väärä kuin joku muu. Sitä ei voi sanoa, mikä näistä puolueista on tällä hetkellä suurin, mikä kakkonen ja mikä kolmonen.
Rehellistä olisi sanoa, että desimaalin tarkkuudella ei voida sanoa yhtään mitään. Jos journalismi on rehellistä ja totta, ei tämä ole journalismia. Jos journalismi on spekulaatiota ja viihdettä, niin sitten kyse on journalismista.

Suomessa on yleinen asevelvollisuus – Euroopan maista käytännössä ainoana Kreikan kanssa. Periaatteessa myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa, mutta niissä asevelvollisuus on valikoivaa, ja alle kolmannes miesten ikäluokasta suorittaa asevelvollisuuden. Lähes kaikissa maissa on ammattiarmeija.
Mutta Suomessa maan puolustaminen perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, jonka suorittavat siis kaikki miehet.
Tai ei ihan. Viidesosa ei.
Viidesosa on aika paljon. Viidesosa totuudesta on aika vähän.

Suomessa työttömyys on saatu laskemaan. Onhan työvoima valtiovallan erityisessä suojeluksessa.
Tämä erityinen suojelus on saanut aikaan sen, että työttömyysaste pyörii kahdeksan prosentin tietämissä.
Mutta jos mukaan otetaan piilotyöttömät, lomautetut, kursseilla, tukitoimenpiteillä ja työvoiman ulkopuolella olevat ja muuten työttömyyskortista poispidetyt, työtä vailla onkin jo lähempänä 15:tä prosenttia suomalaisista.
Ero on iso.

Kaikkihan senkin tietävät, että naisten euro on 80 senttiä. Se tutkimustulos ei totuudeksi yltänyt, että oikeasti määrä onkin 96 senttiä.
Totuus ei kelpaa. Tästä ei sovi edes keskustella. Miksiköhän?

Yksinhuoltajat ovat lasten kanssa eläviä, eronneita naisia.
Vai olisiko sittenkin suuri enemmistö heistä yhteishuoltajia? Olisiko lasten edun ja tasa-arvonkin kannalta parempi, jos korostettaisiinkin yhteishuoltajuutta, molempien vanhempien vastuuta, ja tulonsiirrot ja elatusmaksut jaettaisiinkin tasa-arvoisen vanhemmuuden mukaan?
Vai olisiko niin, että joku hyötyy siitä, että äitiyttä korostetaan ja isyyttä väheksytään?

Ja onhan niitä muitakin, totuuksia.
Eppäillä soppii, ja pittääkin.