Kuukausiarkisto maaliskuu, 2008

Osaavaa valtaa

torstai 6. maaliskuuta 2008

Tuomiovalta on länsimaisen demokratian julmimpia ja ankarimpia valtoja – armeijan ja poliisin laillisen väkivallan ohella.

Tuomiovallan käyttäjän päätökseen on kansalaisen alistuttava. Siksi on aivan keskeisen tärkeää, että tuomiovalta on asiantuntevaa, oikeudenmukaista, tasapuolista, ymmärtävää ja luotettavaa.

Kun käräjäoikeudessa tuomiovaltaa käyttää yksi juristin koulutuksen saanut tuomari ja kolme lautamiestä, maallikkoa, niin voiko kansalainen luottaa oikeuteen?

Ihan hevin en minä lähtisi määrittämään vaikkapa yksityisyyden suojan ja sananvapauden välistä rajaa. Vaikka molempia määritellään Suomen lailla, niin määräyksiä on paljon myös muualla. Olisi hyvä tuntea EY:n tuomioistuimen päätöksiä, olla perillä myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Pitäisi tietää, millainen suomalainen lainvalmistelu on ollut, minkälaisia näkökulmia siellä on pohdittu, ja miksi laki on sellainen kuin on. Myös aiemman oikeuskäytännön tunteminen on keskeistä. Eikä pelkän lain kirjaimen tunteminen riitä – pitää toki ymmärtää päätöksen yhteiskunnallinen merkitys, ja seuraukset sekä yhteiskunnalle että yksilöille. Ja kun oikeus ei saa olla sokea, myös ihmisen luonteen ymmärtäminen on hyväksi.

Näiden perin mutkallisten kysymysten pohtimiseen antaa eväitä juristin koulutus. Vuosikausien ankara lukeminen yliopistossa. Ja sitten vielä harjoittelut tuomioistuimessa päälle.

Vaikka lautamiehet perehtyisivät asiaan miten hyvin tahansa, pelkona on, että arkijärki toimii niinkuin sen on tapana: ensin tehdään omien arvojen perusteella päätös, ja sitten etsitään sille perustelut. Eikä lautamieheltä voi muuta vaatia kuin arkijärjen ja kaiken ymmärryksen käyttöä.

Ammattijärki toimii toisin päin.

Lautamiesten käyttäminen käräjäoikeuksissa on usein perusteltua, ja varmaan toimii hyvin.

Mutta vaikeissa, periaatteellisissa kysymyksissä tuloksena on se, että alioikeuden päätöksestä valitetaan joka tapauksessa. Itse asian juridinen merkitys katsotaankin vasta hovioikeudessa tai muussa ylemmässä tuomioistuimessa.

Näin ainakin tuntuu ajattelevan pääministeri Matti Vanhanen. Hänelle käräjäoikeuden päätös Ruususen ja Etukeno Oy:n vapauttamisesta oli lähinnä amatöörien puuhastelua, ja oikea päätös saadaan vasta hovioikeudesta Näin ainakin voi tulkita sitä, että Vanhanen vetosi niin voimakkaasti käräjäoikeuden tuomarin näkemykseen, ja tuntui väheksyvän lautamiesten päätöksentekotaitoa.

Kansalaisen, myös Vanhasen, kannalta tuomioistuimen päätöksissä on yksi tärkeä piirre: niitä pitää voida kunnioittaa.

Yhteinen häviää televisiosta

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Televisio on aikamoisessa myllerryksessä. Eikä pelkästään sen takia, että se muuttui digitaaliseksi.

Kanavien määrän raju kasvu tarkoittaa sitä, että jokaisella perinteisellä kanavalla on aiempaa vähemmän katsojia, kun ihmiset hajaantuvat ruutujen ääreen omien mieltymystensä mukaan.

Se tarkoittaa sitä, että television kautta ei suomalaisille enää tule yhteisiä elämyksiä, yhteisesti koettua, yhteisesti jaettavaa. Televisio ei enää yhdistä kuin 1960-luvulla, kun jokainen oli katsonut Spede shown ja muisti välitunnilla vitsit ulkoa. Silloin oli kaksi kanavaa, ja ohjelmaa vain prime timet – joista ei silloin mitään edes tiedetty. Nyt on peruskanavat, lisäkanavat ja maksukanavat.

Kanavien lisääntymisen ja yleisöjen pienenemisen ohella televisiota on muuttamassa digitalisoinnin tuomat mahdollisuudet, ja varsinkin Yleisradion rakastama ajasta irtaantuminen, josta Yle käyttää nimitystä Areena. Varmaan muutkin televisioyhtiöt tulevat pian perässä. Ohjelmat siirtyvät myös nettiin.

Toki Yle on aivan oikealla asialla, kun se tarjoaa mahdollisuuden katsoa mielenkiintoiset ohjelmat silloin kun asiakkaalle itselleen sopii. Ulkomailla tästä käytetään nimitystä on demand, kysynnän mukaan. Sen on ajateltu koskevan eritoten elokuvia, mutta kyllä kaikki ohjelmat tähän malliin sopivat.

Eipähän tarvitse hankkia tallentavia digibokseja, kun ohjelmat ovat tallessa Ylen – tai jollain muulla – serverillä.

Yle on muuttamassa rajusti tapaa katsoa televisiota, ja myös koko välinettä. Ja siirtämässä televisiota ja radiota nettiin. Olohuoneen ison television merkitys vähenee, ja henkilökohtaisen tietokoneen, tai ainakin jonkun ruudun, merkitys lisääntyy.

Tämäkin kehitys vähentää television kautta tulevaa yhteistä, perheen sisälläkin.

Netin kautta katsoja pääsee valitsemaan itse, milloin ja mitä haluaa katsoa. Netissä ei ole enää sidottu televisioyhtiön tarjoamaan lähetysaikaan. Ehkä tätä kautta murtuu myös suomalaisen yhteiskunnan säilyttävin instituutio, Ylen puoli yhdeksän uutiset. Varsinkin vanhemmalle väelle radio ja televisio ovat rytmittäneet vuorokautta, luoneet yhteistä aikataulua. Netti murtaa senkin.

Erityisesti nuorille netti on luonteva tapa katsoa televisiota, ja seurata muitakin tiedotusvälineitä.

Sanomalehtien liiton tuoreessa nuorisotutkimuksessa kysyttiin tiedotusvälineiden seuraamista. Tutkimus on tehty vuodesta 1982 lähtien muutaman vuoden välein. Siinä selvitetään 12-20 -vuotiaiden mediankäyttöä.. Ensimmäistä kertaa internet ohitti television sekä tärkeydessä että mieluisuudessa.

Televisio on silti tärkeä. Sen merkitys on kuitenkin muuttumassa. Se ei ole enää iso laatikko tai taulu olohuoneessa, ohjelma ei tule enää vain kaapelia tai antenniverkkoa pitkin.

Kuluttajalle, nuorten vanhemmille se merkitsee sitä, että kotona pitääkin olla useita näyttöjä, useita tietokoneita, ja oma langaton verkko.

Ja nythän televisio on tulossa myös kännykkäänkin.

Juuri on hankittu pari maksukanavapakettia, saatu maksettua digiboksi – tai useampi – ja ostettu taulutelevisio, tarvitaankin lisää rahaa. Kalliiksi on käymässä tämäkin muutos