Saimaan rannalla

Puolueet alkavat käyttää verovaroja verkkolehtiensä kehittämiseen. Kateeksi käy.

Keskusta ja Sdp aikovat julkistaa keväällä uudistetut verkkopalvelunsa. Ne keskittyvät puolueiden mukaan politiikkaan ja yhteiskuntaan. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen vakuuttaa Helsingin Sanomissa, että ”journalismi edellä mennään”, kun verkkolehti Apilaa kehitetään.

Samoja aiheita siis käsitellään kuin sanomalehtienkin verkkolehdissä.

Keskusta aikoo rekrytoida verkkolehteen peräti kuusi toimittajaa. Ulkoasu tilataan mainostoimistolta. Ei tule ilmaiseksi se ulkoasu.

Viime vuonna keskusta laittoi Apilaan 400 000 euroa. Tänä vuonna summa on 950 000 euroa. Ja kaikki rahat tulevat iloisilta veronmaksajilta. Keskusta saa lehdistötukea kaikkiaa 4,5 miljoonaa euroa. Verkon osuus siis kasvaa vauhdilla.

Minkäänlaista häpeää muiden rahojen käyttämisestä Korhonen ja keskusta ei tunne. Päinvastoin, puolue ilmoittaa selkeästi, että se haluaa kosiskella päivälehtien lukijoita.

Demarit laittavat Ruusuverkkonsa kehittämiseen 300 000 veroeuroa. Sillekin verorahoista maksetaan noin 4,5 miljoonaa euroa lehdistötukea.

Mikäs siinä.

Sanomalehdissäkin panostetaan toki verkkoon. Mutta se tehdään ihan omilla rahoii tlla. Ne rahat tulevat siitä, että sisältö on riittävän laadukasta houkuttelemaan lukijoita, ja lukijat taas kiinnostavat ilmoittajia. Lehdistössä voi vain haaveilla kuuden toimittajan rekrytoinnista verkkopalvelun kehittämiseen. Kun menot pitää kattaa tuloilla, ei vahvassa kasvussakaan oleva verkkomainonta vielä kata puolen tusinan journalistin palkkakuluja kuin ihan muutamassa lehdessä. Kun muitakin ammattilaisia tarvitaan, ei maakuntalehdistössä ole ihan pian mahdollista pärjätä väkimäärässä puolueiden ”journalismin” kanssa.

Puoluesihteeri Korhonen on huolestunut suomalaisen journalismin tasosta. Hänen mielestään markkinat ”tuntuvat vievän suomalaista lehdistöä kuin kiinalaisvalmisteista sateenvarjoa talvimyrskyssä”.

Jaaha. Jopahan oli lausunto puoluesihteeriltä.

Politrukin mielestä laadun tae on siis se, että sisällöt hoidetaan puoluetoimistoissa, poliittisin perustein valittujen sisällöntuottajien voimin, varmaankin puolueen ja sen sihteerin hyväksymien periaatteiden voimin. Ja muiden rahoilla. Vakaasti kuin kepu talvimyrskyssä.

Kun polttoainevero nousi vuodenvaihteessa, näyttää bensiinin hinta nyt olevan lähellä 1,40 euroa litralta Lappeenrannassa – jossain huoltoasemalla vähän ylikin. Pääkaupunkiseudulla 98 maksaa jo liki 1,50.

Onhan se paljon. Onhan?

Kun autovero laski vuodenvaihteessa, on uuden auton ostaminen viime vuotista halvempaa. Ero on useilla autoilla tuhansia euroja.

Tämä on hallituksen politiikkaa. Liikennepolitiikalla halutaan näennäisesti olla ympäristön asialla. Kun uudet autot halpenevat, ihmiset ajavat autoilla, joiden päästöt ovat pienempiä kuin vanhemmilla malleilla. Kun polttoaineveroa nostetaan, hallitus ajattelee, että ihmiset ajavat entistä vähemmän. Ja tämäkin säästää ympäristöä.

Siellähän se on hallituksen pää, pensaassa. Ja silmät kiinni.

Ei ilmaston lämpeneminen sillä hidastu, että ajetaan uudella autolla. Ja näyttää tuo bensan hintakin olevan sen verran matala, että suomalaisilla on kyllä varaa maksaa.

Liikennepolitiikka on ihan kohtalaisen merkittävä osa ympäristöpolitiikkaa – liikenteen päätöt ovat viidennes kasvihuonepäästöistä. Jos päästöjä halutaan vähentää, yksityisauton suositteleminen on aivan väärä keino. Julkista liikennettä pitäisi suosia. Myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla (joka muuten on sanana suomen rumimpia. Jos Helsingin seudun kunnat yhdistyisivät, mikä olisi yksinomaan järkevää, voitaisiin puhua reilusti Helsingistä).

Nykyisin linja-auton käyttäminen esimerkiksi Lappeenrannassa on tolkuttoman kallista.

Jos täältä Lappeenrannan Kanavansuulta, Saimaan rannalta, lähtee käymään linja-autolla vaikka Prismassa, ei ihan viereen pääse, mutta muutaman sadan metrin päähän kuitenkin. Myllymäen ostoskaupunginosaanhan ei bussia kannata edes harkita. Se mikä estää ympäristöystävällisen joukkoliikenteen käyttämisen, on ensisijaisesti hinta. Menolippu maksaa 3,10 euroa hengeltä. Kun nelihenkinen perhe tuntee vastuunsa ympäristöstä, ottaa bussin ja pyörähtää Prismassa, tulee bussilipuille hintaa yhteensä 24 euroa 80 senttiä.

Tällä hinnalla ei kahta kertaa tarvitse miettiä, ottaako oman auton vai bussin.

Myös tämä on hallituksen liikennepolitiikkaa.

Nyt pääministeri Matti Vanhanen haluaisi työsuhdematkaliput osaksi ”valtakunnallisia työehtosopimuksia”, kuten Vanhanen keskustan Suomenmaan kirjoituksessaan sanoo.

Ajatus kuulostaa hyvältä. Mutta työehtosopimuksiin ei näinä liittokierroksen aikoina ole hallitus tai valtio ylipäätään juuri puuttunut. Vanhanen sysää ympäristövastuuta työmarkkinajärjestöille.

Toki Vanhasella olisi pääministerinä käytössään hurskaiden toiveiden lisäksi konkreettisempiakin keinoja.

Linja-autoliiton hallituksen puheenjohtaja Matti Paunu esittää Yleisradion haastattelussa, että joukkoliikenteen hintatasoa pitää laskea. Hyvä tavoite, mutta mitkähän keinot olisivat? Valtion suora tuki on nykymaailmassa perin kyseenalainen keino. Eikä hintojen laskiminen koske pelkästään linja-autoja ja paikallisliikennettä. Ympäristön kannalta esimerkiksi VR:n hinnoittelu on perin kohtuuton. Pendolinolla Lappeenrannasta Helsinkiin maksaa 43,20 euroa. Kun nelihenkinen perhe pistäytyy pääkaupunkiseudulla, tulee matkan hinnaksi 345,80 euroa.

Liikennepolitiikkaa tämäkin. Tätä haluaa Vanhasen toinenkin hallitus. Perhe autoon ja baanalle.