Suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten ihmisten turvallisuus perustuu keskeisesti siihen, että meillä viranomaiset huolehtivat ja valvovat. Viranomaisten vastuulla on paljon kansalaisten suojelemista. Siihen on totuttu luottamaan – niin itsestäänselvästi että asiaa ei tule edes ajatelleeksi. Luottamus on ansaittu joka päivä.
Nyt tämä lapsenusko on koetuksella.
Viranomaiset ovat epäonnistuneet ainakin parissa asiassa, eläintensuojelussa ja Nokialla.
Oikeutta eläimille -järjestö käytti kyseenalaisia, ehkä laittomiakin keinoja kuvatessaan lihatuotannon todellisuutta Suomessa. Tuottajat ovat ihan aiheellisesti tehneet rikosilmoituksia luvattomasta tunkeutumisesta tuotantotiloihin. Jupakassa on kuitenkin syytä kysyä, mikä on olennaista – where’s the beef (vaikka nautatiloja ei järjestö epäillytkään). Olennaista on eläinten olot. Ja se, että viranomaiset valvovat, että lakia noudatetaan.
Eläinten olojen valvominen on ollut läänineläinlääkäreiden ja kunnaneläinlääkäreiden sekä terveystarkastajien ja poliisinkin vastuulla. Kun valvonta on periaatteessa kunnossa, pitää kansalaisen voida luottaa siihen, että myös käytännössä valvonta toimii. Ja että eläimiä hoidetaan kuten laki määrää.
Nyt eläinaktivistien tietojen jälkeen viranomaiset tarkastivat ne tilat, joilla eläimiä epäillään kohdellun väärin. Ja kas: joka neljänneltä tilalta löytyi rikkeitä.
Kysyä sopii, olisivatko nämä rikkeet tulleet lainkaan ilmi, jos eivät aktivistit olisi asiaan puuttuneet. Kysyä sopii, toimiiko suomalainen valvonta. Kysyä sopii, voivatko eläimet Suomessa hyvin. Sitäkin sopii kysyä, miten viranomainen oikein tehtäväänsä hoitaa.
Kovin ovat olleet hiljaa nämä, eläinlääkärit ja terveystarkastajat.
Luottamus viranomaiseen on huojunut myös Nokialla, missä jätevettä pääsi talousveden sekaan. Se on jo selvitetty, että syyllinen on yksi työntekijä. Hän käänsi venttiilin väärään asentoon. Siitä ei ole niinkään puhuttu, että joku on sen venttiilin suunnitellut, joku on hyväksynyt suunnitelman yhdistää jäte- ja talousvesi, joku on määrännyt venttiilin asennettavaksi. Joku on tiennyt, että tällainen vesien yhdistyminen on periaatteessa mahdollista. Syyllisten etsiminen ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että ihmiset sairastuivat, ja että Nokian kaupungin kriisiviestintä epäonnistui totaalisesti.
Nokian viranomaisten epäonnistuminen vaaransi ihmisten terveyden. Se on vakava juttu.
Sen taakse on Nokialla turha mennä, etteikö tietoa olisi – myös kriisiviestinnästä. Kunnilla valmiudet ovat ehkä vähän ohuet, mutta valtionhallinto on varautunut hyvin. Sieltä olisi saanut ohjeita ja neuvoja. Vaikka valtioneuvoston kanslian lokakuun alussa julkaistusta uudesta kriisiviestintäohjeesta. Sen mukaan viestinnässä tärkeää on luotettavuus, nopeus ja vuorovaikutteisuus. Tämä sopii hyvin myös kuntien viestintään. Nokia epäonnistui kaikissa näissä totaalisesti.
Vuoden takaa löytyy myös valtioneuvoston periaatepäätös Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia YETT. Siitäkin olisivat nokialaiset saaneet ohjetta.
YETT:n mukaan vesihuollon turvaamisessa keskeinen ministeriö on maa- ja metsätalousministeriö. Toki kunnat ja vesihuoltolaitokset vastaavat vesihuollosta ylipäätään. Ministeriön tehtävä on kuintekin kehittää vedenhankinnan ”strategista ohjausta”, kuten YETT määrittelee. Käytännössä tiedotusvalmiutta on kehitetty jo vuosi. Ministeriö voisi ihan reilusti tulla julkisuuteen kertomaan, miten tiedotusvalmiuden kehitys onnistui Nokialla.
Luottamus syntyy joka päivä. Petetyn luottamuksen palauttaminen on pitkä tie. Avoimuus ja rehellisyys on siinä tärkeä seikka.
