Kahden viikon kisareissu Norjaan päättyi reilu viikko sitten. Ensin MM-kisat Trondheimissa ja perään sotilaiden MM-kisat etelämpänä Kongsbergissa. Trondheim tarjosi mukavan aurinkoisen kisaviikon runsaalle yleisölle, mutta kilpailijoita maastot jäivät varmasti harmittamaan. Tottakai vanhojen karttojen perusteella oli tiedossa mitä on luvassa, mutta kun ympärillä on valtavasti upeita ja haastavia maastoja, jäi hiihtokeskuksen latuverkostossa juostuista finaaleista hapan maku. Yhden logistiikaltaan sujuvan keskuksen valinta helpotti varmasti järjestäjiä ja tv-tuotantoa, mutta en usko kaupungin läheisyyden vaikuttaneen juurikaan katsojamääriin. Muutaman kymmenen kilometrin säteeltä olisi löytynyt upeaa suunnistusta, josta olisivat nauttineet niin kilpailijat kuin yleisö.
MM-sprintti oli onnistunut kisa ja 10. sija ihan kelpo tulos, vaikka parannettavaa loppupuoliskolle jäikin. Keskimatka oli odotuksiin nähden valtava pettymys ja pehmeä suoritus vaivaa edelleen. Kai suoritus oli vain liian varmisteleva, vaikka yleensä tuollainen vauhdikas ja helpohko kisa sopii minulle hyvin.
Suuri osa mieshuipuista siirtyi toiseksi viikoksi sotilaiden MM-mittelöihin. Turkin peruttua kisajärjestelynsä viime syksynä, kisat siirtyivät vasta kevään korvalla pikaisesti Kongsbergiin. Maasto oli onneksi norjalaiseksi hyväkulkuista ja tasaista, joten MM-kisaväsymys ei liiemmin tuntunut urheilijoita vaivaavan. Sotilaskisoissa on jo vuosia ollut huikean kova taso, mikä toisaalta johtuu parhaiden maiden kuudesta urheilijasta (MM-kisoissa 3 / maa) sekä monen maan suunnistukselle tärkeästä yhteistyöstä armeijan kanssa. Vuosittain hymähdelläänkin venäläisten säästävän kovimman latingin vasta sotilaskisoihin, jotta työpaikka ja lajin asema ole vaarannu.
Jälleen toinen henk.koht. matkoista sujui hyvin. Keskimatkan pilasi viidennen rastin iso virhe, mutta loppumatka sujui tasavauhtia voittajan kanssa, mikä rauhoitti sopivasti hämmennystä MM-keskimatkan jäljiltä. Pitkällä matkalla olin neljäs reilun minuutin kahden tuoreen MM-pronssin Thierry Guergioun (FRA) ja keskimatkan maailmanmestarin Carl Waaler Kaasin (NOR) takana. Hieman olisi saanut olla parempaa tuuria kisassa mukana, sillä 150 osallistujan kisassa minuutin lähtövälillä Thierry keräsi eteen lähteneet kiinni hajontalenkeistä huolimatta ja kolmen porukka kiri yhdessä sijoille 1., 3. ja 5.
Muiden yksilölajien tapaan, suunnistajia löytyy monista maista armeijan urheilijalle myönteisistä työpaikoista. Esimerkiksi Saksassa armeijan, poliisin tai rajavartioston palveluksesta löytyy ampumahiihdon parhaimmistoa sekä miesten että naisten puolelta. Talvella Sotilaiden Maailmankisojen tuloslistoilta esimerkiksi maastohiihdon kärkipäästä löytyy rutkasti tuttuja nimiä: Vittoz, Livers, Di Zenta, Havsås, Piller Cottrer, Fischer, Jonnier, Chernousov, Magal…
Mahdollisuus yhdistää sujuvasti urheilu ja työ saisi edelleen kehittyä myös Suomessa. Japanissa sama kuvio toimii suurten yhtiöiden toimesta. Siellä urheiluseurat puuttuvat kokonaan ja aikuisurheilijat edustavat eri yhtiöiden joukkueita. Samalla tulee valmisteltua sopiva työura urheilu-uran jälkeiseen elämään, eikä tarvitse tehdä liian aikaisin valintaa täysipäiväisen työn ja urheilun välillä.
