Artikkelit joissa on tagi ‘Trondheim’

Turnee takana

tiistai 31. elokuuta 2010

Kahden viikon kisareissu Norjaan päättyi reilu viikko sitten. Ensin MM-kisat Trondheimissa ja perään sotilaiden MM-kisat etelämpänä Kongsbergissa. Trondheim tarjosi mukavan aurinkoisen kisaviikon runsaalle yleisölle, mutta kilpailijoita maastot jäivät varmasti harmittamaan. Tottakai vanhojen karttojen perusteella oli tiedossa mitä on luvassa, mutta kun ympärillä on valtavasti upeita ja haastavia maastoja, jäi hiihtokeskuksen latuverkostossa juostuista finaaleista hapan maku. Yhden logistiikaltaan sujuvan keskuksen valinta helpotti varmasti järjestäjiä ja tv-tuotantoa, mutta en usko kaupungin läheisyyden vaikuttaneen juurikaan katsojamääriin. Muutaman kymmenen kilometrin säteeltä olisi löytynyt upeaa suunnistusta, josta olisivat nauttineet niin kilpailijat kuin yleisö.

MM-sprintti oli onnistunut kisa ja 10. sija ihan kelpo tulos, vaikka parannettavaa loppupuoliskolle jäikin. Keskimatka oli odotuksiin nähden valtava pettymys ja pehmeä suoritus vaivaa edelleen. Kai suoritus oli vain liian varmisteleva, vaikka yleensä tuollainen vauhdikas ja helpohko kisa sopii minulle hyvin.

Suuri osa mieshuipuista siirtyi toiseksi viikoksi sotilaiden MM-mittelöihin. Turkin peruttua kisajärjestelynsä viime syksynä, kisat siirtyivät vasta kevään korvalla pikaisesti Kongsbergiin. Maasto oli onneksi norjalaiseksi hyväkulkuista ja tasaista, joten MM-kisaväsymys ei liiemmin tuntunut urheilijoita vaivaavan. Sotilaskisoissa on jo vuosia ollut huikean kova taso, mikä toisaalta johtuu parhaiden maiden kuudesta urheilijasta (MM-kisoissa 3 / maa) sekä monen maan suunnistukselle tärkeästä yhteistyöstä armeijan kanssa. Vuosittain hymähdelläänkin venäläisten säästävän kovimman latingin vasta sotilaskisoihin, jotta työpaikka ja lajin asema ole vaarannu.

Jälleen toinen henk.koht. matkoista sujui hyvin. Keskimatkan pilasi viidennen rastin iso virhe, mutta loppumatka sujui tasavauhtia voittajan kanssa, mikä rauhoitti sopivasti hämmennystä MM-keskimatkan jäljiltä. Pitkällä matkalla olin neljäs reilun minuutin kahden tuoreen MM-pronssin Thierry Guergioun (FRA) ja keskimatkan maailmanmestarin Carl Waaler Kaasin (NOR) takana. Hieman olisi saanut olla parempaa tuuria kisassa mukana, sillä 150 osallistujan kisassa minuutin lähtövälillä Thierry keräsi eteen lähteneet kiinni hajontalenkeistä huolimatta ja kolmen porukka kiri yhdessä sijoille 1., 3. ja 5.

Muiden yksilölajien tapaan, suunnistajia löytyy monista maista armeijan urheilijalle myönteisistä työpaikoista. Esimerkiksi Saksassa armeijan, poliisin tai rajavartioston palveluksesta löytyy ampumahiihdon parhaimmistoa sekä miesten että naisten puolelta. Talvella Sotilaiden Maailmankisojen tuloslistoilta esimerkiksi maastohiihdon kärkipäästä löytyy rutkasti tuttuja nimiä: Vittoz, Livers, Di Zenta, Havsås, Piller Cottrer, Fischer, Jonnier, Chernousov, Magal…

Mahdollisuus yhdistää sujuvasti urheilu ja työ saisi edelleen kehittyä myös Suomessa. Japanissa sama kuvio toimii suurten yhtiöiden toimesta. Siellä urheiluseurat puuttuvat kokonaan ja aikuisurheilijat edustavat eri yhtiöiden joukkueita. Samalla tulee valmisteltua sopiva työura urheilu-uran jälkeiseen elämään, eikä tarvitse tehdä liian aikaisin valintaa täysipäiväisen työn ja urheilun välillä.

Vuoden tärkein viikko

lauantai 7. elokuuta 2010

Henkinen valmennus ja suomalaisen urheilun alakulo ovat jälleen otsikoissa suomalaisilta heikosti sujuneiden yleisurheilun EM-kisojen myötä. Sama kuvio on toistunut jo useamman vuoden, kun olympialaiset tai MM-kisat eivät tuo toivottua tulosta. Suomalaiset ovat menestyshullua kansaa, vain mitalit kelpaavat historian menestys mielissä. Miksi kaikki urheilijat eivät onnistu pääkisassaan? Miksi ratkaisuhetkillä suomalainen konttaa ja Ruotsi tekee maalin?

Suomalaiset eivät yleensä ole tiukkojen paikkojen menestyjiä, kun “mailaa puristetaan kädessä” liikaa tärkeällä hetkellä. Tietty pessimismi kuuluu suomalaisuuteen ja ehkä siksi negatiiviset asiat tulevat mieleen jännittävällä hetkellä. Jännitys lisää jäykkyyttä ja mieleen tulee enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.

Pitää ajatella positiivisesti, vaikka kisaviikolle olisi luvattu +10 astetta ja sadetta. Ei saa ottaa paineita menestymisestä, vaikka arvokisat ovat kauden tärkein viikko ja pelissä seuraavan vuoden toimeentulo. Ainakaan ei saa epäonnistua, sitä suomalainen oppii pelkäämään äidinmaidosta alkaen. Ruotsalaiset ne ovat taas eri maata: he vain hymyssä suin pitävät hauskaa joukkueena ja ovat rentoja tiukoista tilanteista huolimatta.

Varmasti suomalaisessa luonteessa on huonot, mutta taatusti myös hyvät puolensa. Jäyhä työhön keskittynyt suorittaja oli menneisyyden arvokisamestareiden malli. Keskittymistä suoritukseen, ilman liikoja krumeluureja.

MM-kisat alkavat Trondheimissa huomenna sunnuntaina. Norjalaiset maastot vaativat selkeää ja raakaa toteutusta, niin taidollisesti kuin fyysisesti. Mäet ovat isoja, muodot selkeitä – senkun katsoo mihin menee ja toteuttaa sen. Helppoa! Ei muuta kuin numero rintaan ja kisaan. Kisoissa urheilijat mitataan, sillä kisatilanne aiheuttaa juuri sen tunteen, mikä urheiluun motivoi.

Maastopankki

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Monestikaan suunnistusta tuntemattomalle ei ole selvää, mitä tehdään suunnistajan ”tutustuessa maastotyyppiin” tai harjoittellessa ”tyyppimaastoissa” ennen tulevia arvokisoja. Harjoitellaanko silloin tulevassa kisamaastossa vai ei?

Suunnistuskartta on kartoittajan näkemys kolmiulotteisesta maastosta piirrettynä yksiulotteiseksi paperille kansainvälisesti sovittujen normien mukaisilla merkeillä. Suunnistajan tehtävä on siis tulkita kartoittajan näkemys ja liikkua sen perusteella mahdollisimman nopeasti ennalta tuntemattomassa maastossa. Missään muussa lajissa ei tarvitse tehdä tällaista tuntemattomassa ympäristössä, sillä kisamaaston pitäisi aina olla kaikille osallistujille tuntematon. Esimerkiksi Jukolan viestissä kisamaasto pyritään rauhoittamaan kilpailuilta ja harjoituksilta noin 20 vuoden ajaksi.

Jokaisen maan maastoissa ja kartoissa on omat pienet vivahteensa, joiden hallinta ratkaisee kisan aikana nopeasti tehdyissä valinnoissa. Ampujille oli tärkeää päästä etukäteen harjoittelemaan Pekingin olympialaisten areenoille, jotta he hallitsisivat areenalle tyypilliset tuuliolosuhteet. Yhtä lailla suunnistaja tarvitsee lyhyelläkin kokemuksella selkärankaansa tiedon kannattaako bulgarialaisessa rantamaastossa juosta kesäkuussa mieluummin metsän puolella vai hakeutua keltaisella kuvatuille avoimille alueille ilman riskiä rintaan ylettyvästä nokkospellosta tai useista myrskyssä kaatuneista puunrungoista.

Aina joku huippusuunnistaja on tottunut paikallisiin olosuhteisiin. Häntä vastaan pitää pystyä juoksemaan arvokisassa, tehdä oikeat valinnat niin koko rastivälin reitinvalinnan kuin hetkessä katseella maastosta valittavan juoksu-uran suhteen.
Ensi elokuussa suunnistetaan MM-kisat Norjan Trondheimissa. Maajoukkue leireilee paikallisilla kartoilla tiiviin kansainvälisen ohjelman saneleman aikataulun lomassa enää 10 päivää ennen kisojen alkua. Se tarkoittaa reilua pariakymmentä tuntia juoksua maastossa kartan kanssa. Siinä ajassa pitäisi oman kokemuksen pohjalta pystyä omaksumaan maastojen vaatimukset yhtä hyvin kuin koko ikänsä Trondheimissa asuneet. Luonnollisesti kokemusten vaihto alueella paljon suunnistaneiden ja vanhojen karttojen analysointi korostuvat valmistautumisessa.

Suunnistajan pitää hankkia itselleen ”maastopankkia” nuoresta alkaen. Ei riitä että suunnistaa kisoja kotimaassa lähialueen kisoissa, vaan täytyy matkustaa myös ulkomaille ja mahdollisimman erilaisiin maastoihin. Aina uuteen maastotyyppiin sopeutuminen kehittää kykyä reagoida erilaisuuteen ja yllätyksiin myös kisan aikana. Oma maastopankki alkoi kertyä -90-luvulla ensin kotimaan maastoissa ympäri Suomea ja hiljalleen myös ulkomailta. Nyt olen suunnistanut noin 30 maassa ja edelleen erilaisten maastojen tuomat haasteet ovat keskeisimpiä urheilijana kehittymisessä. Samalla myös paikallisiin urheilijoihin ja kulttuureihin tutustuminen ovat opettaneet paljon – niin urheilijana kuin ihmisenä.