Kausi 2011 on takana ja loka-marraskuu on hujahtanut jo uuteen kauteen valmistautuen. Edellisen kauden tapaan on menneeseen kesään vaikea olla selkeästi tyytyväinen tai pettynyt. Paremmin olisi tuloksellisesti voinut ja saanut mennä. Lisäksi turhan moni pieni kolhu vaikeutti harjoittelua kisakauden aikana.
Kieltämättä paljon matkustusta sisältänyt helmi-syyskuu vaati veronsa. Kotona olo ilman seuraavaa kisa- tai leirireissua on ollut rentouttavaa. Edellä mainitut reissaukset ovat kuitenkin stressaavia tavoitteellisen päiväohjelman takia. Vaikka ulkomailla matkustellessa näkee paljon, on nähtävyyksien parissa rento hengailu vähissä. Silti uusissa paikoissa vierailu ja ympäristön kokeminen, usein syrjäkylillä kaukana turistipaikoista, on ehdottomasti nykyisen elämäntapani hienoimpia puolia.
Elokuun MM-kisoissa aloin tuntea kipua akillesjänteessäni. Siinä 31-vuotiaan ainoassa vielä terveessä. Viime syksynä toinen leikattiin (hyvästä syystä), joten silläkin lienee osansa näihin ongelmiin. Lisäksi kesäkuun alussa Jukolan ratoja koejuostessa potkaisin kiveen leikatun jalan ukkovarpaan, jonka tyvinivel on ollut edelleen kipeä. Yleensä jonkin kohdan kipu tai varominen kompensoituu muualle. Eli jostain syystä ärtynyt akillesjänne vaivasi syksyllä ja oikeastaan sen rauhoittaminen ja syyn löytäminen oli tärkein asia lokakuun lepokauden aikana. Uuteen kauteen ei kannata lähteä vanhan vamman hidastamana.
Lokakuun alussa akilles magneettikuvattiin ja jänne todettiin odotusten mukaan ehjäksi. Niinpä ärsyyntymisen syitä on etsitty lääkärien, fysioterapeuttien ja kiropraktikon kanssa. Lopulta on myös löytynyt toiminnallisia ongelmia ja nyt tilanne vaikuttaa hyvältä eikä jänne enää ärsyynny juoksuista. Uusi harjoituskausi alkoi marraskuun alusta eli harjoittelu ensi vuoteen on alkanut.
Kaksi edellistä kisakautta on sujunut tahmeasti jalkavaivojen oltua harmina varsinkin arvokisojen alla. Sama ilmiö on itse asiassa tullut tutuksi aiempinakin kesinä. Vammojen sanelemalla kompromissiharjoittelulla pääsee lähelle aiempia kykyjä, mutta seuraavan askeleen ottaminen on vaikeaa ja kisoissa vajaaksi jäänyt valmistautuminen koettelee itseluottamusta.
Seuraava tavoitteeni on ehjä talven harjoituskausi ja varsinkin kilpailukauden tukitoimiin täytyy kiinnittää selvästi erityistä huomiota. Toki harjoittelunkin täytyy uudistua sopivasti, jotta kehittymistä tapahtuisi. Marraskuun harjoittelu opettaa taas säännöllisyyteen ja valmistaa kroppaa jaksamaan rankimman jakson joulu-maaliskuussa.
