Aika kesäkuusta elokuuhun tuntuu hujahtavan liian nopeasti kausi toisensa jälkeen. Niin tänäkin vuonna, vaikka ehdin nauttia kesästä kotimaassa toista kuukautta. Toukokuun Ranskan leirin jälkeen kisavire alkoi herkistyä sopivasti Porvoon maailmancupiin, mutta potkaistuani viimeistelyharjoituksessa ukkovarpaan kipeästi kiveen, jouduin lähtemään kisaan muutaman lepopäivän pehmentämänä. Aamun karsinta sujui vielä mukavasti (6.), mutta iltapäivän sprintti Porvoon kaduilla oli väkinäistä yritystä löysillä jaloilla ja loppumatkan virheiden tuloksena käteen jäi sija 24.
Jätin loput maailmancupin kiertueesta väliin keskittyäkseni harjoittelemaan ja Jukolan viestin järjestelyiden jälkeen suuntasinkin Ylläkselle. Viikko Lapissa juhannuksen ympärillä tarjosi hiljaista ympäristöä ja kivisiä rinteitä. Kipeä ukkovarpaan tyvinivel vaati vielä veronsa ja harjoittelu rytmittyi pakosta vuorotellen kivisille ja pehmeille alustoille. Myös syksyllä leikattu akilles tarvitsi taas tarkempaa huoltoa ukkovarpaan aristelun takia, se kun jotenkin muutti koko jalkaterän kuormitusta rasittaen myös nilkkaa.
Heinäkuussa osallistuin Sotilaiden Maailmankisoihin Rio de Janeirossa. Menolennon aikataulu Brasiliaan muuttui pariinkin kertaan viime tipassa ja kaksi päivää ennen sprintin MM-katsastusta selvisi, että ehdin kuin ehdinkin viivalle ennen lentokentälle lähtöä. Ranskan MM-kisaviikolla sprintti ja pitkän matkan finaali ovat peräkkäisinä päivinä, joten sprinttipaikka ei ollut tavoitteenani. Tavoitteena toki oli kuitenkin juosta katsastuskilpailu hyvin ja kärkipaikan menettäminen aivan viimeisillä sadoilla metreillä harmitti vietävästi. Luin hetken karttaa väärän rastin kohdalta ja sekoilin 15 sekuntia – pitkiä sekunteja vauhdikkaassa ja tasaisessa katukisassa.
Kisapettymykset jatkuivat Brasiliassa. Huolimatta alkureissun lepäilystä olo oli mäkisissä kisoissa väsymyksen puolella ja sorruin molemmissa henk.koht. starteissa pariin virheeseen. Viestissä suoritus oli kelvollinen ja olin toisen osuuden nopein. Virheet harmittavat aina ja varsinkin isoissa kisoissa. Yksilölajissa syyllinen löytyy onneksi aina peilistä, vaikka reissuun mahtuikin monenmoista kolhua ja pieniä yllätyksiä kisan aikana.
Suoraan Brasiliasta matka jatkui Ranskaan MM-leirille ja viimeisiin katsastuksiin. Aikaero muistutti itsestään parin ensimmäisen yön jälkeen unta odotellessa, mutta fyysisesti vire tuntui parantuneen selvästi. Maastot Ranskassa ovat täysin toista kuin Brasiliassa: vaikeakulkuista ja kivikkoista rinnettä. Keskimatkan katsastuksessa olin toinen ja erityisesti kisan alkumatka sujui hyvin antaen itseluottamusta tulevaan. Pitkän matkan kisan jätin väliin flunssaoireiden vuoksi. Oli turha ottaa riskiä terveyden kanssa, koska kisapaikka ei ollut enää viimeisen kisan tuloksesta kiinni. Mahtavan piristävä juttu oli seurakaveri Jonne Lehdon pääsy ensi kertaa MM-joukkueeseen ja sitä myöten kämppäkaverikseni.
Paljoa yli viikkoa ei kotona ole ehtinyt lepäillä katsastuksista paluun jälkeen, sillä tulevana sunnuntaina on edessä lähtö MM-kisoihin. Kisat alkavat karsinnoilla vasta viikkoa myöhemmin, mutta metsäkisat käydään sen verran korkealla (1200-1500m), että menemme asumaan ennakkoon kisakorkeuteen. MM-kisat ovat vuosittainen onnistumisen mittari ja tänä vuonna niihin on tullut keskityttyä harjoittelussa ja kisaamisessa vielä aiempaa enemmän. Isolla innolla kisoja jo odottaa, vaikka erityisen vaativat maastot hieman myös kummittelevat mielessä.
