Rasteilta

Tällä viikolla urheilun jymyuutinen näyttää olevan omien dopingtulosten julkaiseminen. Antidopingtoimikunta kehaisi tiedotteessaan tekoa rohkeaksi ja dopingtestauksen avoimuutta lisääväksi.  Vaikka dopingtestauksen arkipäivää on hyvä avata ”suurelle yleisölle”, ei tällainen uutisointi juuri eroa politiikan lautakasojen selvittelystä. Yhdyn kuitenkin puhtaaseen linjaan ja julkaisen omat veri- ja virtsatestini vuodelta 2009: negatiivinen, negatiivinen, negatiivinen, negatiivinen ja negatiivinen. Tieto positiivisista tuloksesta olisikin ilmestynyt ensimmäisenä muualta isompaan tietoisuuteen.

Mutta enemmän tietoa irronnee viime viikolla tehdystä lihastasapainokartoituksesta. Oikea jalkani on ennalta tiedetysti reilun sentin vasenta lyhyempi ja aiheuttaa varsinkin kisakauden lopulla kipuilua lonkaan seudulla.

Kannattaako eroa lähteä korottamaan pohjallisilla, kun suurempia vaivoja ei ole ollut, mutta suuremmat muutokset niitä saattaisivat aiheuttaa? Yleensä loppukaudesta huoltavan harjoittelun ja lihaskunnon harjoittelu vähenee ja pieniä vaivoja alkaa löytyä. Ainakin uran jälkeen, varsinkin seisomatyössä, epätasapainoa kannattaa varmasti korjata, mutta vaikea on arvioida paljonko lonkan vino asento nyt vaikuttaa jalkojen suorituskykyyn ja mitä ongelmia korotus aiheuttaisi?

Yläselässä rangan nikamat 1-5 ovat jäykät ja saisivat liikkua paremmin. Niinpä rullauksia ja aktivaatioita sille seudulle. Jalkaterissä on  havaittavissa jalkaholvin madaltumista ja kantaluiden kääntymistä inversioon – ehkä siinä syy loppukauden akillesjänteiden kolotuksiin? Sen sijaan syvät lihakset aktivoituvat erittäin hyvin ja  polvinivelet ja nilkat ovat napakat. Ennen kartoitusta tehty reipas juoksureeni tuntui oikeassa takareidessä ja sen liikkuvuus olikin 10% vasenta heikompi.

Yllättävän paljon löytyi parannettavaa, mutta hyvä niin. Siitähän ne rasitusvammat pikku hiljaa syntyvät, kun on heikkoutta, löysyyttä, aliliikkuvuutta ja toisaalla kompensaationa ylirasitusta, kireyttä, yliliikkuvuutta. Pieni virheliike ja virhekuormitus – sekin riittää, kun tulee tuhansia toistoja, ja monet viimeaikaiset lievät jalkaoireeni saivat selityksen testituloksista.

Kuntoutusliikkeet ovat aina ikäviä, on kyseessä urheilija tai kuntoilija. Ei tule hiki, mutta joka päivä pitäisi asia muistaa ja tehdä liikkeet ajatuksella olohuoneen lattialla. Väärien liikemallien muuttaminen vie kauan eli edistymistä on vaikea huomata. Mutta jos liikkeet jäävät tekemättä, on jatkuvien vaivojen syyllistä turha hakea peiliä kauempaa. Siis aloitan päivittäiset liikkeet heti huomenna.

Tai viimeistään ylihuomenna.
 

Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 13. marraskuuta 2009 kello 1:05 ja sen aiheena on Yleinen. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit siirtyä sivun loppuun ja kirjoittaa vastauksen. Pingback suljettu.