Unkarin MM-kisoista jäivät käteen pettymys omiin vaisuihin suorituksiin ja laimean maikuinen pronssi viestistä. Henkistä latausta löytyi muutaman viikon tauon jälkeen sotilaiden MM-kisoihin Viroon. Erittäin kovatasoisten sotilaskisojen pitkän matkan viides sija ja viestipronssi yhdessä seuraavana päivänä Joensuussa voitetun SM-viestin kanssa kohensivat alavireisen loppukauden tunnelmia.
Viesteissä orastellut kurkkukipu jatkui jopa kuukauden päivät lievänä röhänä ja nuhana. Olisi pitänyt jäädä pois maailmancupin finaaleista ja SM-yöstä, jotta flunssaisuus ei olisi pitkittynyt, kun eivät nuo kisareissut raikkaassa syysilmassa ole kuulemma viisainta flunssan hoitoa. Mutta eihän sitä malttanut jättää isoja kisoja väliin, kun olo ei ollut kunnolla kipeä ja levänneet jalat tuntuivat rennoilta.
Koko kauttani leimasivat pienet virheet. Mitään jättimäisiä mokailuja ei tullut, mutta kisassa kuin kisassa loppuaikaa rasitti pino 20-30 sekunnin virheitä. Väliaikojen perusteella kaikissa tärkeimmissä kisoissa vauhti olisi riittänyt mitaleille, mutta tuloslistassa sija valui virheiden myötä alemmas. Ja sama turhauttava lopputulos kisa toisensa perään. Suomessa muutaman pikkuvirheen tehneenäkin pärjäsi, maailmalla ei. Olo ennen kisoja tai suoritusten aikana oli rauhallinen, mutta jotain aina tapahtui ja onnistumiset jäivät tulematta. Syitä löytynee liiallisesta kilpailemisesta, keskittymisestä vääriin asioihin, huonosta tuurista(?), kisan kolhuista ja liikayrittämisestä. Omaa päätä ei saa vaihdettua, mutta sen kanssa pitäisi jo oppia tulemaan toimeen.
On kauteen ilonkin hetkiä mahtunut: World Games -mitalit Taiwanista, pitkään seuraporukalla haettu SM-viestikulta upealla esityksellä, SM-sprintin voitto ja Huippuliigan kokonaisvoitto. Onnistuminen kuitenkin mitataan MM-kisojen perusteella, ja jo toisena vuonna peräkkäin oli kotiin tuomisina vain heikkoja suorituksia. Tuskin Suomen keihäsmiehetkään voivat kokonaisuutena hyvän kauteen olla tyytyväisiä, kun tärkeimmässä kisassa kaaret jäivät normaalia lyhyemmiksi.
Pimenevä syksy kauden juuri päätyttyä on ollut vuoden vähiten huonoin aika flunssan potemiselle. On voinut ajatella rauhassa uutta kautta ja tulevia harjoituskuvioita. Marraskuun alusta alkaa harjoittelu kohti ensi kautta. Vuoden lepokausi viimeisistä kisoista uuteen harjoitteluun ei ole pitkä, mutta tällä kertaa selvästi jo kaipaan heti kunnollisia harjoitusviikkoja puolikuntoisena rämpimisen tilalle.
