Pidän juoksupaitaa vain mytyssä kädessä, mutta se on silti kastunut hiestä läpimäräksi ja puristan siitä juostessa hikinoroa polulle. Sama noro valuu koko ajan leuasta ja sormenpäistä. Polku nousee ja nousee vuoren rinnettä. Hotellini sijaitsee aivan meren rannassa ja olen juossut jatkuvaa nousua yli puoli tuntia ensin tietä ja sitten metsäistä vaelluspolkua pitkin. Välillä rinne jyrkkenee ja kiviä on aseteltu polulle rapuiksi.
Sadeveden runtelemasta puronotkosta noustessa tiheä metsä muuttuu avoimeksi heinikoksi ja harjanteen päällys alkaa vihdoin siintää polun yläpuolella. Tuuli ei käy lainkaan rinteeseen, aurinko paistaa suoraan edestä ja saa hien virtaamaan entisestään. Kengät rahisevat polulla askelten tahtiin, hengitys ja sydämen syke kuuluu korvissa, mutta ympärillä on täysin hiljaista, aivan kuin Lapin tuntureilla.
Pääsen vihdoin harjanteelle ja näkymät pysäyttävät paikoilleen. Oikealla merenlahden takana naapurisaaressa on Hongkong – valtavien pilvenpiirtäjien tiivis rypäs vihreiden vuorten ja meren välissä. Vasemmalla vuoren huipun toisella puolella, suoraan laakson alapäässä, on Hongkongin kansainvälinen lentokenttä ja koneiden jatkuva liike niin maassa kuin taivaalla. Saarien välissä syvän sinistä merta kyntää jokaisessa suunnassa kymmenittäin erikokoisia laivoja.
Maisema on epätodellinen. Seison märkänä hiestä yksin polulla vihreän vuoren harjanteella totaalisessa hiljaisuudessa, mutta näkymä ympärillä kuvaa täysin erilaista maailmaa.
Päivittäin on lämpöä yleensä +32 astetta, mutta yhdessä kosteuden kanssa vaikutus on +40 asteen kieppeillä. Sisällä kaupoissa ja ravintoloissa ilmastoinnin takia voi silti palella kostealla paidalla.
Tulin Hongkongiin lauantaina totuttautumaan lämpöön ja aikaeroon ennen Taiwanissa torstain avajaisilla alkavia World Gamesejä. Muu Suomen joukkue saapui Hongkongiin maanantaina ja keskiviikkona lensimme perille kisakaupunkiin Kaohsiungiin Taiwanin eteläkärkeen.
World Games on olympialaisiin pyrkivien lajien jättikisat, jotka järjestetään neljän vuoden välein. Joitain 31 lajista mainitakseni, osa on suomalaisille ennestään tuttuja (biljardi, keilailu, karate, kiipeily, squash, rugby), osa jopa aivan vieraita, (korf-, fist- tai tchoukpallo, rantakäsipallo, boule, wushu) ja osa hymyilyttää ja kiinnostaa eksoottisuudellaan (sumopaini, köydenveto, ju-jitsu, hengenpelastusuinti, rullataitoluistelu, dragon boat -melonta, laskuvarjohypyt).
Lajista riippumatta yhteinen kieli ja ajatus voi löytyä helposti, ainakin majoitushotelleja kiertävässä bussissa omanilaisen rantakäsipalloilijan kanssa oli helppo manata pitkää matkustusta ja kisakaupungin katujen iltaruuhkaa.
Kaikkiaan 100 maasta saapuvat 4800 urheilijaa ovat koko miljoonakaupungin keskipisteenä seuraavan kymmenen päivän ajan. Kaupungissa liikkuessa kisalippuja ja -mainoksia näkyy kaikkialla, lentokentällä urheilijoita tervetulleeksi laulanut ja soittanut satapäinen lapsijoukko suorastaan hämmensi, puhumattakaan illan muhkeasta ilotulituksesta ja paikallisten ihmisten ystävällisyydestä.
Vasta kisoihin 115 miljoonalla eurolla valmistuneen aurinkopaneelein päällystetyllä kisastadionilla avajaisten 30 000 pääsylippua myytiin nopeasti loppuun ja samoin kävi monien lajien pääsylipuille – niin myös suunnistuksen osalta ensimmäisten lajien joukossa! Mielenkiintoista on nähdä kuinka paljon yleisöä puistoissa käytävissä kisoissa tulee olemaan ja joka tapauksessa kyseessä lienee ainutlaatuinen kokemus eksoottisessa ympäristössä!
