Yleisradio kysyi, kansa vastasi: kaikista arvostettavin urheilusaavutus on jääkiekon MM-kulta. Ei voi olla totta! Pienellä alueella aidosti harrastettu laji, jossa MM-kisojen aikaan parhaat pelaavat ihan muissa kaukaloissa! Eivätkö saavutukset kuningas jalkapallossa, olympiavoitto satasella tai maratonilla ole aivan eri maata?
Yksilölajeissa taistelu arvokisavoitosta, olympiakullasta tai maailmanmestaruudesta, on raakaa ja herkkää hommaa. Voittajan on todella oltava se paras juuri sinä päivänä, joka toteuttaisi elinikäisen haaveen ja palkitsisi vuosien uurastuksen. Pienikin sairastelu tai virhe valmistautumisessa voi kaataa huippu-suorituksen tärkeimmällä hetkellä. Yksilölajeissa menestymiseen ei välttämättä tarvita kovin suurta taustajoukkoa, vaan pienenkin (perhe)piirin laadukkaalla toiminnalla voidaan saavuttaa huippuyksilö ja -tuloksia.
Joukkuelajeissa voi yksilö olla voittamassa mestaruutta, vaikkei kaikkein paras lajissaan olisikaan, kunhan on parhaan joukkueen jäsen. Joukkueen osaamisen on riitettävä kaikilla osa-alueilla, ja menestyksen takaa löytyy loistavaa yhteen pelaamista ja tasaista materiaalia. Organisaation, kuten valtion, lajiliiton tai urheiluseuran, näkökulmasta menestys joukkuelajissa on yksilölajia vaativampaa. Tarvitaan vielä suurempi massa lahjakkaita urheilijoita, jotta lopulliseen aikuisjoukkueeseen löytyisi muutama tähti ja riittävästi hyviä pelaajia, ja näitä on valmennettava juuri oikein joukkueena. Olisivatko joukkueen tähdet yksilölajeissa olympiakisojen finaalipaikoista kisaavia, ja hyvät pelaajat b-rajan ja kisalipun kanssa kamppailevia? Arvoturnauksissa valittu all stars –kenttä kertoo lajin parhaista yksilöistä, joskin niissä valinnoissa kyse on makuasioista.
Miksi jääkiekko on saanut niin korostetun aseman Suomessa? Ainakin valtio on tukenut lajia valtavasti. Vuonna 1965 valmistuneen ensimmäisen jäähallin jälkeen niitä on saatu tähän vuoteen mennessä pystytettyä 212 kappaletta, pääosin julkisella tuella huolimatta lajissa nykypäivänä liikkuvista rahamääristä. Syystäkin tukea on riittänyt, jos hallit liikuttavat ja pelit viihdyttävät suurta osaa kansasta. Jääkiekossa urheilu on osattu viihteellistää ja tuotteistaa. Mediankin suosiolla on saatu aikaan ilmiö, jota kansa pitää paitsi mielenkiintoisena myös urheilullisesti uskottavana.
Jopa niin uskottavana, että MM-kisat uppoavat suomalaisyleisöön mainiosti. Jos jalkapallon MM-kilpailuiden aikaan pelattaisiin Mestarien Liigan välieriä, ei maailmanmestarin status paljoa painaisi parhaiden ollessa poissa. Jääkiekossa se kuitenkin riittää. Tai sitten yleisön vaatimustasoksi riittää viihdyttävyys, ja mikäs siinä – yleisurheilussakin ratajuoksujen hienoimmat hetket koetaan usein arvokilpailuiden ”hitaissa” taktiikkajuoksuissa eikä ME-aikaa (ja rahaa) jäniksen perässä tavoiteltaessa.
