Rasteilta

Herään hotellin käytävästä kantautuviin ääniin. Tai yritän herätä, silmät painavat ja nenä on täysin tukossa. Illalla kisan jälkeen noussutta lämpöä ei onneksi enää tunnu. On sitä ollut parempiakin aamuja.

Eilen maanantaina juostiin EM-kilpailuiden avauspäivänä Ventspilsin kaduilla ja puistoissa sprintti, joka oli yksi kauden tärkeimmistä kisoistani. Lauantaina vaivanneet vatsavaivat ja pohjekipu olivat sopivasti helpottaneet, mutta kurkkukipu oli vaihtunut nuhaksi. Olo tuntui normaalilta pään tukkoisuutta lukuun ottamatta. Aamupäivän vauhdikkaassa karsinnassa sijoitukseni oli toinen, edellä niukasti tuleva kulta- ja takana pronssimitalisti.

Ennen finaalia tukkoisuus jatkui, mutta kahden startin päivänä on vaikea sanoa kuinka paljon olon löysyys johtuu jo juostusta kisasta. Verrytellessä pää tuntui olevan unessa, mutta jalat alkoivat hiljalleen toimia. Finaalin rata ei ollut erityisen vaativa, oikeastaan juuri odotusten mukainen. Ehkä juuri siksi kisassa oli vaikea uskoa omaan suoritukseen, kun meno tuntui löysältä ja mieli ei ollut virkeä. Alkoi kerääntyä pieniä virheitä ja koko ajan piti yrittää puristaa lisää vauhtia. Ajatukset suuntautuivat siis liikaa omaan oloon ja vauhtiin, eivät itse asiaan eli virheettömään suunnistukseen. Väliajoista näkee jälkikäteen, ettei vauhti olisi riittänyt aivan kärkeen, mutta silti olisi pitänyt pystyä suunnistamaan hyvin.

Tänään ja huomenna juostava pitkä matka ei alun perinkään ollut ohjelmassani. Torstain välipäivän jälkeen perjantaina juostaan keskimatkan karsinta ja lauantaina finaali. Se oli kisojeni päämatka jo etukäteen, ja myös syy pitkän matkan väliin jättämiseen. Nyt on siis kolme päivää aikaa tehdä kaikki tervehtymisen eteen. Haastavaa, kun epävarmassa tilanteessa pitää latautua ja valmistautua keskimatkalle. Muiden kisaamisen keskellä olisi hyvä unohtaa hetkeksi menneet ja tulevat kilpailut, eikä koko ajan miettiä oman olon muutoksia.

Takana on onnistunut harjoitustalvi terveenä ja olen luultavasti elämäni kunnossa. Vaikka tekisi valmistautumisessa kaiken oikein, jostain tauti voi silti tarttua. Huippukunnossa elimistö on kaikin puolin herkimmillään. Onnen toivotukset kisoihin ovat siis aina paikallaan. Onnen varaan ei voi tekemisiään jättää, mutta kyllä sitäkin urheilussa tarvitaan.

EM-kilpailut Latvian länsirannikolla Ventspilsissä alkavat kymmenen päivän kuluttua. Jokavuotiset MM-kilpailut jättävät EM-karkelot väkisin kauden kakkostapahtumaksi. Maastojen puolesta ne kuitenkin tuntuvat Tsekin MM-kilpailuja kiinnostavammilta, sillä tiedossa on todella vauhdikasta menoa vaativissa maastoissa ja hyvillä kartoilla. EM-kilpailut ovat myös osa maailmancupia, joten Euroopan ulkopuolelta saapuvat nostavat osallistuvien maiden kokonaismäärän 29:ään.

Kun MM-kisoissa maat saavat juoksuttaa kolmea urheilijaa, niin EM-kisoissa lähtöviivalle pääsee kuusi. Niinpä taso nousee vahvojen maiden saadessa useampia urheilijoita kisaan mukaan. Parhaat ovat aina taistelemassa voitosta, mutta varsinkin sijoille 5–20 riittää enemmän potentiaalisia ehdokkaita. Ennakkoon ilmoittautuneista 110 naisesta ja 137 miehestä 51 tienaa jokaisesta karsinnasta paikkansa myöhempään finaaliin. Yleensä EM-kisojen karsinnoissa onkin nähty yllättäviä putoamisia aivan huippujenkin osalta. Virheiden myötä karsintaan voi myös hukkua turhaan voimia ja finaalin lähtöpaikka heiketä alkupäähän. Tulossa ovat erittäin tasaiset kisat, joissa virheettömät juoksut ovat jälleen kerran kovaa valuuttaa.

Viikon aikana kilpaillaan kolme henkilökohtaista matkaa sekä viesti, joten karsintoineen seitsemän kilpailun juokseminen on hurja urakka. Pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen päätin jättää pitkän matkan juoksematta ja keskittyä sprinttiin, keskimatkalle ja viestiin. Tavoite on menestyä yhdessä kilpailussa mahdollisimman hyvin eikä urakoida kaikkia matkoja hiljalleen väsyen. Pitkän matkan juokseminen vaikuttaa varmasti keskimatkan vireeseen, mutta on vaikeaa arvioida kuinka paljon. Nytkin viikkoon kertyy viisi kisaa, joten urakkaa riittää siinäkin. Täytyy ajatella myös EM-kisojen jälkeistä aikaa, Jukolan viesti juostaan jo kahden ja MM-kilpailut seitsemän viikon päästä.

Suomen EM-katsastuksissa oli helppoa kilpailla ilman suurempia paineita, olihan valmennusjohdon tiedossa viime vuoden lisäksi myös hyvät tulokseni EM- ja MM-kilpailuiden esikisoista. Loistavasti sujunut harjoitustalvi on jalostunut nopeasti myös kisavauhdiksi. Katsastusten kaksi voittoa ja yksi kakkossija tulivat hyvien suoritusten kautta. Kun vauhtiin voi luottaa ja mieli on rento, pysyy keskittyminen koko ajan suorituksessa eikä karkaa häiritseviin asioihin. Nyt tuo olo saisi siirtyä EM-kilpailuihin vaikka panokset kovenevatkin.

Seurakavereiden menestys siivittää aina omaa fiilistä. Jonne Lehdon hieno kevät kruunautui EM-kisalipulla. Eikä kauas jäänyt myöskään Simo-Pekka Fincke. Valitettavasti MM-esikisojen hyvät juoksut pehmenivät hieman katsastuksissa ja seuraavat tavoitteet siirtyivät SM-kisoihin. Hienoa kun ympäriltä löytyy tosissaan satsaavia, ei haittaa vaikka ”omat koirat” välillä purisivat tuloslistoilla. Silloin täytyy vain tehdä omat asiat taas hieman paremmin.