Hesarin kuukausiliite kysyi, onko suppilovahveroiden kerääminen maittavampaa vai oliko se nyt hauskempaa kuin niiden kermalla maustaminen ja sitten syöminen.
Vastaan, että kyllä on. Samaan aikaa kun Suomi iloitsi vakuuksista, joista se joutuu maksamaan ja joille muut epäurheilijamaisesti nauroivat, pyrähdin taas kerran metsään.
Ja että niitä on. Kori täyteen kymmenessä minuutissa ja sitten ihmettelemään, mitä niillä tekisi muuta kuin puhdistaisi.
Ja vain yksi hirvikärpänen.
Jos lokakuu ei tuo mukanaan hirmu pakkasia, nousee sammalikkoihin vielä tonnikaupalla uutta satoa. Sinnehän jäävät, kun Dalla Vallekaan ei niitä taida ostaa ja thaimaalaiset ovat jo kotona. Sama kohtalo on suppiksilla kuin tämän kesän mustikoilla, joita kankaat yhä ovat tulvillaan, vaikka varvuista lehdet jo ovat pudonneet.
Seuraavalla mökkireissuilla, pahoin pelkään, suppiksiin taas sortuu, vaikka pääkohde on karpalot.
Niistä vakuuksista. Kun katseli kreikkalaisten kertomuksia nykyisestä elävästä elämästään, melkein tuli tippa silmään. Papandreout ja Karamanlikset ovat vuosikymmeniä johdattaneet kansaa harhaan. Nyt on tullut pää vetävän käteen. Velka kasvaa kuin suppilovahverot syysmetsässä. Ja sijoittajat vetävät välistä sen kun ehtivät.
Sääliksi käy Kataistakin. Parhain päin pitää euro-ongelmaa yrittää selittää, saamattomat ay-pomot vaativat ratkaisua, Soini taustalla hekottaa.
a
