”Totisesta sanon mine teille, yxi teiste minun pettepi.”
Näin lauloi Jeesus (Juha Räisänen) lauantaina opetuslapsillensa. Siitä nämä kukin kyselemään ”lienengö mine se”. Eikä aikaakaan, kun se yksi petti ja Jeesus ristiinnaulittiin, vaikka häntä yksi urhea miekalla yritti puolustaa. Jeesus sen kielsi ja vielä varoitti: ”Caiki iotca Mieckaan rupeuat ne mieckalla hucatan”.
Totisesta minäkin sanon sanani, sen, että Johannes Vesterinen ja hänen Sonus Borealis -yhtyeensä ovat tehneet todellisen kulttuuriteon, kun ovat kaivaneet 250 vuoden takaa saksalaisen Mechior Vulpiuksen Matteus-passion meille eteläkarjalaisille esitettäväkseen.
Jopa vaadin sitä ensi pääsiäiseksi Ylen kanaville taltioitavaksi, jotta suurempi kuulijakunta pääsisi tunnelmasta osalliseksi.
Tänä pääsiäisenä tämä passio kuultiin ja nähtiin Kuusankoskella sekä Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkossa. Tämä Matteus-passio on siitä hyvä, että se lauletaan suomen kielellä, vieläpä sillä Mikael Agricolan meille kirjallisesti opettamalla.
Tänään Mikael Agricolan päivänä on suuri ilo ilmoittaa, että passion teksti perustuu Agricolan 1548 julkaisemaan ensimmäiseen suomenkieliseen Uuteen Testamenttiin. ”Se Wsi Testamenti” on kieltä, joka kirjoitettuna saattaa tuntua jopa huvittavalta, mutta sopii tähän Vulpiuksen passioon täydellisesti: teksti on vanhaa, soittimet sinkistä teorbiin vanhoja, sävellys vanha. Mutta kas, kokonaisuus on tuore, suomalaiselle tuoreempi kuin vanhalla saksalla lauletut Bach-passiot.
Vulpiuksen sävelkieli ei tietenkään Bachille vedä vertoja. Vulpius ei koreile vaan antaa laulajien kertoa sanottavansa kaikessa rauhassa. Riittää minulle.
