Kyröä lainatakseni, kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sunnuntaiaamuna piirsin numeroni vaalilippuun. Sillä hetkellä muistin, että paperi niihin lippuihin oli hankittu Ruotsista. Oli maksettu jotain 160 000 euroa ruotsalaiselle firmalle, jotta Suomen kansa voisi äänestää Suomelle presidenttiä.
Sitä se kilpailutus teettää. Kuului sentään vaalilipun teksti painetun Suomessa, kertoi Maaseudun Tulevaisuus. Se nyt vielä olisi puuttunut, että painatuskilpailun olisi voittanut vaikka gutenbergiläinen saksalainen firma.
Kunnioittavasti muuten katselin, kun muuten hiljaisilla kaduilla usea vanha ihminen saapui äänestämään taksilla. Eläkerahat menivät asiaan. Äänestäminen on oikeus, jota toivoisi käytettävän, vaikka kansanedustaja Jukka Kärnä olisikin toista mieltä.
Illalla sitten todettiin se ennakkoon selvä asia, että Sauli Niinistö voitti. Samalla tv-lähetyksestä kävi ilmi, mikä Niinistöä ja Pekka Haavistoa lopulta erotti.
Se, että Haavisto käyttää pakkasella Helsingin keskustassa kävellessään ainakin korvalappuja jollei jopa pipoa, Niinistö kävelee paljain päin.
Tästä voisi tehdä sen päätelmän, että Niinistö voitti, koska sen päätä ei palella. En sitä kuitenkaan tee, vaan totean, että Niinistö voitti, koska suurin osa suomalaisista halusi Mäntyniemeen ja etenkin linnaan Jennin (ja Lennun).
Tämä asia varmistui minulle viimeistään viime viikon SaiPan ja Jokerien pelissä, vaikka Helsingin asemahallin hieno Finlandia flashmob samaan aikaan ehkä toisin antoi ymmärtää. Lappeenrannan jäähallin käytävilläkin noin yhdeksän kymmenestä kuulemastani vaalia koskeneestä keskustelun pätkästä keskittyi hetero- ja homosuhteen merkitykseen keskustelijoiden äänestyskäyttäytymisessä.
