Arkisto aiheelle ‘Yleinen’

Ne pienet erot

maanantai 6. helmikuuta 2012

Kyröä lainatakseni, kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sunnuntaiaamuna piirsin numeroni vaalilippuun. Sillä hetkellä muistin, että paperi niihin lippuihin oli hankittu Ruotsista. Oli maksettu  jotain 160 000 euroa ruotsalaiselle firmalle, jotta Suomen kansa voisi äänestää Suomelle presidenttiä.

Sitä se kilpailutus teettää. Kuului sentään vaalilipun teksti painetun Suomessa, kertoi Maaseudun Tulevaisuus. Se nyt vielä olisi puuttunut, että painatuskilpailun olisi voittanut vaikka gutenbergiläinen saksalainen firma.

Kunnioittavasti muuten katselin, kun muuten hiljaisilla kaduilla usea vanha ihminen saapui äänestämään taksilla. Eläkerahat menivät asiaan. Äänestäminen on oikeus, jota toivoisi käytettävän, vaikka kansanedustaja Jukka Kärnä olisikin toista mieltä.

Illalla sitten todettiin se ennakkoon selvä asia, että Sauli Niinistö voitti. Samalla tv-lähetyksestä kävi ilmi, mikä Niinistöä ja Pekka Haavistoa lopulta erotti.

Se, että Haavisto käyttää pakkasella Helsingin keskustassa kävellessään ainakin korvalappuja jollei jopa pipoa, Niinistö kävelee paljain päin.

Tästä voisi tehdä sen päätelmän, että Niinistö voitti, koska sen päätä ei palella. En sitä kuitenkaan tee, vaan totean, että Niinistö voitti, koska suurin osa suomalaisista halusi Mäntyniemeen ja etenkin linnaan Jennin (ja Lennun).

Tämä asia varmistui minulle viimeistään viime viikon SaiPan ja Jokerien pelissä, vaikka Helsingin asemahallin hieno Finlandia flashmob samaan aikaan ehkä toisin antoi ymmärtää. Lappeenrannan jäähallin käytävilläkin noin yhdeksän kymmenestä kuulemastani vaalia koskeneestä keskustelun pätkästä keskittyi hetero- ja homosuhteen merkitykseen keskustelijoiden äänestyskäyttäytymisessä.

Tuotesijoittelua

maanantai 30. tammikuuta 2012

Ns. gaalat ovat sitten tältä tammikuulta lopussa, kun sunnuntai-iltana nähtiin Jussi-gaala. Mieleenpainuvinta oli, kun Lasse Pöysti, 85, äityi lavalla kehumaan betonijussin saanutta Elina Saloa, 75, niin pitkäksi aikaa, että piti valot pimentää, jotta saatiin mies hiljenemään. Eipä silti, mukava oli Pöystiä kuunnella ja kyllä, Elina Saloa kannattaa kehua. Parempaa Pikky Myytä ei ole.

Gaaloissahan on tapana palkita yksiä, jotka sitten saapuvat lavalle ja kehuvat palkinnostaan toisia. Turhaa vaalimattomuutta, kehuisivat nyt joskus itseäänkin.

Monissa tositv-ohjelmissa nykyään alkuteksteissä usein lukee, että ”ohjelma sisältää tuotesijoittelua”. Miksei sitä ole gaalaohjelmissa, jotka ovat pelkkää tuotesijoittelua?

Aivan uusiin ulottuvuuksiin tuotesijoittelun veivät näyttelijä Sara Melleri &al., jotka sijoittivat elokuvatuotteen lomaan myös presidenttituotteen ja kannustivat tv-katsojia ja gaalan osanottajia äänestämään Pekka Haavistoa tai vähintäänkin numeroa 2. Jos Haavisto Korvenkankaan Nesteellä ehätti katsomaan Jussi-gaalaa, mahtoi tuntua mukavalta.

Mahtoi paikalla rentoutumassa ollutta SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaista puolestaan tilanne pänniä. Jutan ehdokkaaksi maanittelemaa Paavo Lipposta ei taida surullista kyllä muistaa enää kukaan.

Twitterissä Jutta sanoo olleensa Jussi-gaalassa juhlistamassa Suomalaista elokuvaa. Juhlistamassa? Olisiko ollut parempi sanoa juhlimassa? Jutta itse kuului tunnustaneen suosikkifilmikseen hurmeista äksöniä sisältävän amerikkalaisen Oscar-rohmu Gladiaattorin…

Viisi pinssiä

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Eivät sitten tule ne kaksi jäljelle (ei jälkeen-) jäänyttä presidenttiehdokasta enää Etelä-Karjalaan. Toista oli ennen: Manu-kiertue aikoinaan vieraili Kisapuiston jäähallissa, Mara tunnusti Lappeenranta-salissa uskonsa ja valittiin presidentiksi.

Harmi. Olisi ollut mukava tavata ehdokkaat, ehkä saada nimmari tai jokin muu muisto. Jäin Väyrys-mukittakin, kun en ollut paikalla.

Pitäisiköhän lähteä Kouvolan Toto75-raveihin, sinne Haavisto kuuluu tulevan jopa päivää ennen vaalipäivää. Jospa vaikka tapaa siellä Soinin?

Onneksi sentään sain tällä ensimmäisellä kierroksella viisi pinssiä, viime lauantaina. Neljä Haavisto-pinssiä irtosi Lappeenrannan kauppatorilta, jonne vihreitten ryhmä oli säästä huolimatta tullut. Muita vaalityöntekijöitä ei näkynyt mailla halmeilla, ei kyllä torikansaakaan. Siitä oitis päättelin, että Haavisto menestyy, kun vihreät pinssien jakajat tuulessa ja tuiskussa, tyhjällä torilla ovat tekemässä työtään.

Maanantaina kuulin jo, että Haavistolta oli kaikki vaalikama lopussa. Ihmekös tuo, kun pinssejä jaettiin noin avokätisesti.

Ja Lippos-pinssin sain SaiPan pelissä, kun kehuin Haavisto-pinssejäni demariaktiiville. Hän kaivoi povitaskusta Lippos-pinssin ja hyvästä sydämestään sen antoi, ehkä omansa.

Haavisto-pinssissä lukee Haavisto ja siinä on Haaviston värikuva. Lippos-pinssissä ei lue Pöö vaan Lipponen se oikea Paavo 2012. Lisäksi siinä on sinisenmusta silhuetti, josta kyllä Paavo Lipposen tunnistaa.

Mutta miksi kuva oli kovin tumma, miksei punainen tai kunnon sininen?  Oliko kampanjaväki  jo ennakkoon alistunut, kun niin tummaan värimaailmaan tukeutui?

Säästän pinssit. Jos Haavisto valitaan, voivat olla keräilykappaleita. Ja kun valtioneuvos Paavo Lipponen vuonna 2118 tulee vihkimään Sotahistoriakeskus Kannasta, jonka syntysanat Tali ja Ihantala aikoinaan Lappeenrannassa lausui, pistän rohkeasti Lippos-pinssin rintaan.

Vaalipäivä ja -ilta

maanantai 23. tammikuuta 2012

Vaalisunnuntai ohi, toinen kohta tulossa. Polvi kipeänä liikkasin Lappeenrannan seurakuntakeskukseen äänestysalueen 001 vaalipaikalle ja piirsin siististi numeron, vakaasti harkitsemani.

Äänestysalueella annettiin 3186 ääntä. Puolet äänesti Niinistöä, viidennes Haavistoa. Alue oli Lappeenrannan innokkain äänestämään (pros. 74,2) sekä niinistöisin  ja haavistoisin.

Hassu juttu muuten, tämä -stö ja -sto-pääte herrojen nimissä, taas saadaan sellainen presidentti, kun vasta Koivistosta päästiin. Niinistö öineen olisi kansainvälisesti hankalampi tapaus, hänestä tulisi englanninkielisessä maailmassa Niinisto.

Äsiaan. Äänestettyäni menin syömään pizzaa läheiseen ravintolaan, jonne jonotti myös nälkäisiä venäläisiä. Pizzan jälkeen liikkasin kotiin, lepäsin hetken, katsoin miten Tanja Poutiainen laski kakkoseksi Kranska  Gorassa. Siirryin sitten Lappeenrannan musiikkiopiston Helkiö-saliin kuuntelemaan rahoittavaa kamarimusiikkia, jotten illalla kotisohvan vaalivalvojaisissa hiiltyisi, kun Riikka Uosukainen ehkä gaalatyyliin kuuluttaisi, että Musiikkitalossa on ”ihan mieletön meininki” ja voittajilla  olisi ”aivan mahtava fiilis”.

J.S. Bachin yksi Brandenburgilainen  konsertto oli tämmöisen harrastelijan makuun, vähän niinkuin hyvä pizza.

Illalla siis Niinistö voitti, Haavisto tuli toiseksi ja Väyrynen kolmanneksi. Suomen kansa on julmaa: Lipposta kävi sääliksi, komiata poikaa. Jungner miettii pari päivää, Urpilainen lähtee aamulla Brysseliin, Katainen oli ottanut pari olutta.

Soini oli vakavana, vaikka haki huumoria. James Hirvisaari uhkaa äänestää Haavistoa. Tämä uhkaus satanee ääniä Niinistön laariin tai nukkuville.

Suomi voitti jääkiekkokultaa 16-vuotiaiden kisoissa sekä jalkapallossa Trinidad&Tobagon.

Mikä ei ole käydessä nukkumaan.

Klikkaa Minttu sekä Kaisa

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kahta gaalaa tuossa televisiosta olen viime aikoina silmäillyt, Urheilua ja Kultaista Venlaa. Toinen pidetiin Hjalliksen jäähallissa, toinen Kansallisoopperassa. Molemmissa oli Hjallis.

Ravigaalakin oli viikko sitten, muttei televisiossa. Olisi vaikka voinut ollakin, moninkertainen ravikuningas Saran Salamakin oli paikalla palkittavana ollut, elämäntyöstään.

Parin viikon päästä taitavat vielä gaalaamaan tulla Jussit.

Kovasti on juhlallista, jenkkilän Oscar-bileistä jollain lailla kopioituja kai kaikki. Suuri joukko hyvinpukeutuneita ihmisiä, osalla naisista valokuvaajia varten rohkea kaula-aukko. Ainakin kaksi juontajaa, yksi on vitsikkäämpi kuin toinen, toinen tyytyy sanomaan ”mieletöntä”.

Palkitut rahtautuvat illaspöytien välistä lavalle, jossa heitä halataan, annetaan käteen Venla, Uuno tai Jussi. Palkittu sitten jotain yrittää sanoa, kiitokset kotiväelle ja koko tiimille ja sponsoreille, joita kaikkia ilman ei olisi ollut mahdollista. Ilmaveivimies Mikael Granlund yritti taas sanoa, että eihän se veivi mitään. Kansa oli eri mieltä. Näyttelijä Krista Kosonen keskittyi huutamiseen. Mieletöntä!

Ennen televisiointia on jo syöty,  esimerkiksi uhreilugaalassa 200 kiloa luomuhäränfilettä ynnä tilkassa jaloviinaa marinoitua lohta.

Tärkeimmät palkinnot jakaa taustayhteisön tärkein, Urheilugaalassa Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen, jolle unohdettiin maksaa lisäeläkettä, joten sitä pitikin sitten maksaa lisää, myös koko ryhmälle, johon kuului toimitusjohtajan ohella varatoimitusjohtaja. Tai jotain sellaista.

Urheilugaalan palkintoja jakoivat myös presidenttiehdokkaat, jalkapallofani Arhinmäki ja kävelijä Essayah.

Urheilun Hall of Fameen valittiin uusia nimiä, Äiteekin ja Kalle Kangasniemi. Missä viipyy kaikkien aikojen parhaan mäkihyppääjän sinne nimeäminen? Eikö Matti Nykänen muka ole ”henkilöitä, jotka ovat kuuluneet lajissaan maailman eliittiin tai heillä on ollut muuten poikkeuksellinen merkitys urheilun historiassa”, kuten säännöissä sanotaan?

Tai Mika Myllylä. Kangasniemikin siellä jo on, hieman traaginen muisto ajalta, jolloin anabolisten steroidien käyttö oli luvallista.

No mitä näistä. Onnea naisille, Minttu Mustakallio ja Kaisa Mäkäräinen ovat hienoja menestyjiä. Jarmo Punkkista Lappeenranta muistanee, kukkasilla ainakin. Ja Inka Henelius oli kaunis eikä sanonut mieletöntä, mistä kiitos.

Mielipide, totta?

perjantai 13. tammikuuta 2012

Hyvää perjantaita ja kolmattatoista päivää.

Katselinpa eilisiltana taas televisiota, sekä Idols-karsintaa että Kehä kolmosen tällä puolen eli Järvenpäässä pidettyä presidentinvaalikeskustelua.

Idols-tuomarit valitsivat Tampereelta jatkoon kenet valitsivat, heidän mielipiteensä olivat heidän mielipiteitään ja sillä hyvä. Ei ole tarpeen kiistää heidän päätöksiään. Myöhemmin illalla tulin mielipiteistä hieman eri ajatuksiin.

Lukiolaisten tuomaroimassa vaalikeskustelussa keskusteltiin tiukimmin rasismista, tiukemmin kuin kai missään tähänastisista.

Yksi lause jäi mieleen, Timo Soinin väite, että mielipide on totta, kun se kerran on oma mielipide.

Käsitinkö minä nyt oikein? Mitä ihmettä tämä sutkautusten kuningas oikein tarkoittaa?

Oletetaan,  että  olen sitä mieltä, että naapuritalo pitäisi polttaa, sen kummemmin perustelematta tai perustellenkin.

Mielipiteeni on siis totta, koska se on mielipiteeni. Tottahan se varmaan on jossain hämärässä filosofiassa, mutta naapuri silti pitänee mielipidettäni vääränä, mielestäni oikeutetusti.

Haavisto ja Arhinmäki veivät lukiolaisten äänet, Väyrysen itseironia ei kantanut loppuun asti, Niinistö oli totinen itsensä, Lipponen sanoi Pöö (kovemmin kuin mainoksessa) ja sai Soini-syytöksistä persujen vihat, Biaudet puhui liikaa, Essayah kompasteli Israelinsa kanssa.

Entä sanavalmis Soini ja mielipide? Vetosi varmaan moniin, ainakin sosiaalisessa mediassa. Mutta historiasta hänenkin piti nyt muut lyömäaseet etsiä, kun lukiolaiset eivät kysyneet EU:sta.  Jostain 1800-luvun Freudenthalista ja 30 vuoden takaisesta kissantaposta ei kovin montaa pistettä voi antaa.

Höperöitymisen alkuhetki

lauantai 7. tammikuuta 2012

Ihminen alkaa dementoitua jo 45-vuotiaana, kertovat Suomen työterveyslaitos ja Lontoon yliopisto, yhtäpitävästi. Ovat asiaa tutkineet, ja tähän tulokseen tulleet: vanhuudenhöperyyden oireita alkaa näkyä jo  nuorehkoilla keski-ikäisillä.

Ihan näillä sanoilla ei asiaa kerrota. Sanotaan, että älyllinen suorituskyky, eli muisti, kielellinen sujuvuus ja päättelykyky heikkenevät 45 vuoden iästä alkaen kiihtyvää vauhtia. Neljävitosten päättelykyky laskee 10 vuodessa 3,5 prosenttia, muisti heikkenee samassa ajassa 3 prosenttia. Näin on mitattu ja siihen on uskominen.

Mitä tästä pitäisi päätellä, sillä päättelykyvyllä, mikä 71-vuotiaalla vielä on jäljellä? No ainakin sen, että viisikymmenvuotipäivien höpinät ”miehestä parhaassa iässä” ovat sitten pötyä. Tätä parhaassa iässä -juhlaa pitäisi alkaa viettää 45-vuotiaana, sen jälkeen unohtaa ylisanat.

Eläkkeelle tai putkeen koko turha joukko, iloinnevat nyt firmojen saneeraajat.

Toisaalta, päivystävä professori sanoo, että pitkän työkokemuksen tuoma osaaminen korvaa suorituskyvyn hidastumista, ei siis suorituskyvyn hidastumisen. Kuinka paljon, missä ovat prosenttiluvut? Onko asiaa tutkittu, vai onko kysymys vain professorin mutu-mietteistä.  Voisiko olla niin, että tuo osaaminen jopa lisäisi suorituskykyä, ainakin johonkin ikään asti?

Kysykää vaikka niiltä kahdelta…, no niiltä kahdelta, joka pyrkivät… Niiltä yksiltä presidenttiehdokkailta.

Paavoilta.

Pöö ja 8-5

tiistai 3. tammikuuta 2012

Pöö.

Katselen tässä netistä  joltain kumman striimiltä Suomen ja Slovakian nuorten kiekko-ottelua. Joku ruotsalainen selostaa. SaiPan juniori Roope Hämäläinen juuri teki maalin; Suomi johtaa 2-1.

Illalla katselin uutisista, kun Paavo Lipponen sanoi Pöö. Jos olisin lapsi, en Lipposta pelkäisi, vaikka tämä sanoisikin Pöö.

Kun Lipponen sanoo Pöö, ei tule mieleen pelottava euromörkö vaan mieluummin Pikku Myy tai Herra Huu. Ihan söpöä.

Kyseisessä televisiomainoksessa lieneekin kysymys siitä niin suositusta sarkasmista. Että eurolle pelottelevien soinien puheet ovat Lipposen mielestä kuin hyttysen surinaa.

Se on varmaa, että Lipponen saa tästä kuulla koko kampanjan ajan ja sen jälkeenkin, ehkä nahkurin orsille asti. Pöö!

Suomi voitti 8-5. Granlunditkin maalailivat. Maailmanmestaruutta ei Suomi voita, jollei puolustuspeli parane. Toiselle kierrokselle ei Lipponen pääse, jollei jonkinlaista eurosopua tule.

Uuden vuoden tasa-arvoa

maanantai 2. tammikuuta 2012

Uudenvuodenpäivän perinteiset televisiotapahtumat taas keräsivät sohvakatsomoihin väkeä.

Suomen ensimmäinen naispuolinen tasavallan presidentti piti viimeisen uudenvuodenpuheensa. Sitä en ehtinyt suorana katsomaan, kun oli tarjolla katsottavaksi myös hiljaisuutta, mökillä.

Järisyttävää en nähtävästi menettänyt, asiaa kuului puhuneen. Verbaalisesti kovin lahjakashan Halonen ei koskaan  sen paremmin puhujana kuin kirjoittajanakaan julkisesti ole ollut. Taannoiset tv-sketsit Presidentin kansliassa antoivat tosin ymmärtää, että sanallinen säilä muissa ympyröissä iski lujastikin.

Seuraavaa naispresidenttiä ei näillä näkymin ihan lähiaikoina valita. Jäikö Halosen suurimmaksi ansioksi ehkä juuri tasa-arvon tuominen tasavallan korkeimpaan instituutioon, sen selvittäkööt historioitsijat.

Wienin filharmonikkojen soitantoon ehdin mukaan. Iänikuiset (?) straussit kuulostivat entisenlaisilta, siis ihan hyviltä. Olin ymmärtävinäni, että perinteitä rikottiin, ensi kertaa kuultiin myös Tshaikovskia, kun vieraileva latvialainen kapellimestari Mariss Jansons niin halusi.

Viime vuosien ilonani on ollut seurata, onko naismuusikkoja ilmaantunut yhtään lisää tähän kunnia-arvoiseen ukkoseurueeseen. Eipä juuri näkynyt, harpistin kädet tunnistin naisen käsiksi, samoin yhden sellistin jousikäden.

Sitä olen ihmetellyt joskus, mistä nimitys vanha harppu on tullut. Ei ole tullut asiaa tutkituksi. Vanhat viulut ovat korkeassa arvossa, mikseivät myös vanhat harput?

Se uudenvuodenpäivän kolmas tv-perinne ilahdutti, kun japanilaiset pärjäsivät. Harmi, että Iton pylly viisti lunta, olisi itävaltalaisten hymy hyytynyt. Suomalaisia en moiti; ei ole ollut lunta, ei rahaa. Sitä paitsi, ponnistakaa itse lähes 100 kilometrin tuntivauhdissa kymmenesosasekunnissa oikeaan aikaan, jotta alkuilmalento onnistuisi.

Kiireinen Jarva

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

On vuosi 2012, uudenvuodenyö. On  sitten kuultu uuden kaupunginjohtajan Kimmo Jarvan ensimmäinen puhe lappeenrantalaisilleen. Puhui satamatorilla. Kaupunginlahti oli ilahduttavasti jäätymässä.

Jarvalla oli kiire, liian kiire, ei ollut helppo saada sanoista selvää, kun kello läheni keskiyötä ja piti saada ne sanat sanotuiksi, jotka oli paperille pistänyt. Se karkaussekuntikin kun oli poistettu, juuri ja juuri sai puheen pidetyksi ennen kellonlyöntiä.

Sanoi, ettei 12 vuotta sitten Taipalsaarelle tultuaan uskonut joskus olevansa naapurissa kaupunginjohtajana. Kehui keskikaiteellista kuutostietä, Allegro-yhteyttä, vilkasta lentoliikennettä, kylpylöitä, koulutuksen ja yritysten yhteistyötä, kaupunginteatterin tulevaa rakentumista. Lupasi palvelujen pysyvän jos ei jopa paranevan.

Ja lopulta: lupasi olla avoin ja pitää kaupungintalon ovet auki, jopa tunkea itsensä asukastilaisuuksiin.

Sammoista. Sitten katsottiin ilotulitus, joka komeasti heijastui pikkupakkasessa jäätyvän kaupunginlahden pintaan. Komea oli tulitus, etenkin ne muutamat saturnusmaiset planeetat. Kaikkea ne kiinalaiset keksivät.