Kuukausiarkisto elokuu, 2010

Moukari katsomoon

lauantai 28. elokuuta 2010

Suomen ja Ruotsin yleisurheilumaaottelua pitää aina katsoa/kuunnella, vaikka tarjolla ei nykyään olisi kovinkaan kummoisia sattumuksia.

Toista oli silloin, kun Voitto Hellsten ja Tankki-Salonen ja… Ja kun Birger Asplund (1950-luvulla?) heitti Tukholman olympistadionilla moukarinsa katsomoon ja Pekka Tiilikainen lausui ikimuistoiset sanansa ”toivottavasti ei osunut suomalaisiin”. Tai jotain sinne päin.

Tämä Asplund mennen tullen hakkaa Olli-Pekka Karjalaisen maaotteluvoitoissa. Hän nuiji suomalaiset 13 kertaa, kun Karjalainen on voittanut naapurimme vasta 11 kertaa.

Asplund oli niin kova kaveri, ettei edes Lappeenrannan ylpeys Kalevi Horppu häntä silloin pystynyt voittamaan. Painajaisia tästä Suomen tappajasta varmaan näki kauan.

Perjantai-illan ilo maaottelussa oli Sanna Utriainen, isänsä tytär. Harvoin näkee niin välittömän tyylikkäästi yleisön ottavaa urheilijaa kuin tämä Sanna.

Kestäisi nyt vaan käsi ja jalka. Sääliksi käy näitä keihäänheittäjiä, yleensä eivät tervettä päivää näe. Paitsi ehkä tämä Thorkildsen.

Siskot ja niiden parikkalalainen veli

tiistai 24. elokuuta 2010

Kesän virallinen taideretki on nyt tehty, jonkin verran myöhässä.  Kohteina olivat Helena Schjerfbeck suomenruotsalaisine siskoineen Retretissä ja Veijo Rönkkönen patsaineen Parikkalassa.

Schjerfbeckiltä on Retretissä runsain määrin tauluja, mutta vai kaksi omakuvaa, mikä on vähän, kun niitä yhteensä sentään  on 40.

Merkittävä havainto mielestäni oli, että Schjerfbeckin 32 siskoakin kaikki olivat  suomenruotsalaisia, ainakin nimistä päätellen. Heidän nimensä ovat suomenkieliselle yhtä hankalia tai jopa hankalampia kirjoittaa kuin itse Schjerfbeck. Mainittakoon tässä vaikkapa Beda Stjernschantz, jonka sukunimessä on kaksi vokaalia kuten Schjerfbeckilläkin, mutta peräti 11 konsonanttia eli keraketta, kaksi enemmän kuin Schjerfbeckillä.

Enkä nyt halua omine kirjoitusvaikeuksineni tässä sanoa, että pakkoruotsi pitäisi poistaa kouluista, päin vastoin. Keskiluokkainen sadan vuoden takainen suomenruotsalaisuus on voimavara, josta me savupirteistä vasta tulleet suomenkieliset voimme kiitollisin sydämin ponnistaa.

Esimerkiksi symbolisti Stjernschantzilla oli kyllä hieno maalaus tämä ”Kaikkialla laulu kaikuu”, jonka voimasta kertoo, että se heti toi mieleen mahtipontisen Ylioppilaskunnan Laulajat, vaikkei ole yhtään mahtipontinen.

Hankalanimisten siskojen joukosta erottuu Maria Wiik, jonka ”Huono omatunto” on kaikille yhtä ymmärrettävä kuin on hänen nimensä helppo kirjoittaa.

Symbolismissa jopa Stjernschantzin varmaankin hakkaa ITE-taiteilija Veijo Rönkkönen, jonka yli 450 betonipatsasta, omakuvaa ja muuta, jäivät viime talvena orvoiksi, kuka 49-vuotiaana, kuka vastasyntyneenä.

Symbolistista varmaankin on, että Asta ja Veera säästivät Veijon ainutlaatuiset patsaat tuholta. Puiston yli kulki pitkin Kuutostien laitaa vain yksi kaksi metriä leveä syöksyvirtaus, joka kaatoi pari haapaa ja isoa lehtikuusta, muttei patsaitten päälle.

Olkoon tämä muistutukseksi parikkalalaisille, että kantaisivat vartuun tästä  kansallisesta muistomerkistä, taidekouluitta, Pariisin-opiskeluitta syntyneestä.

Newsweek, ystävämme

tiistai 17. elokuuta 2010

Kävi sitten niin, että Adolf Ehrnrooth, kutsuessaan Suomea hyväksi maaksi elää, oli aikaansa edellä mutta aivan turhan vaatimaton.

Arvostettu aikakauslehti Newsweek on nyt tutkinut, että Suomi ei ole elettäväksi vain hyvä, vaan jopa maailman parhain maa. Olemme tehneet parhaamme ja kas vain, se on sittenkin riittänyt aika pitkälle. Turhaan emme ainoina maailmassa ole maksaneet velkojamme viimeistä penniä myöten.

(lisää…)

Putkonen kuin kepu?

maanantai 16. elokuuta 2010

Katselin tv-uutisia. Timo Soini loisti kuin Naantalin aurinko Medvedevin vierailun aikana: Suomen ykköslobbari, ydinvoiman ylin ystävä, perusoikeistodemari, Lipposen ystävä, entinen Metalliliiton viestintäjohtaja Matti Putkonen siirtyy perussuomalaisten vaaliviestinnän vetäjäksi.

Enää ei Soinin tarvitse yksin keksiä tai keksityttää iskeviä sloganeja puheisiinsa. Hän voi rauhassa olla siellä, missä on ongelma eli EU:ssa, sillä koti-Suomessa on nyt tukena veroisensa sanaseppo. Matti Putkonen, mies, joka on keksinyt viime vuosikymmenten vetävimmän poliittisen fraasin kylläkansatietään jälkeen: kepu pettää aina.

Mahtoiko Putkonen jo ensi töikseen keksiä, että Raimo Vistbackan pitää mennä tunniksi kävelemään alasti hotellin käytävillä: kerrankos sitä rehellinen suomalainen poliisimies erehtyy vessan ovesta. Jo on kumma, jollei iltapäivälehdissä asista kerrota, positiiviseen henkeen.

Mitä mahtaa miettiä Paavo Lipponen miehestä, jonka avulla nousi demarien puheenjohtajaksi?

Astahov puhuu, Putin sammuttaa

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Venäjältä tulevat luonnonilmiöt ovat viime aikoina aiheuttaneet meille huolta ja murhetta. Onneksi ei ole ihmishenkiä mennyt kuten rajan takana.

Asta-myrskykin riehui maan rajoista välittämättä. Käkisalmen seudulla telttailemassa olleet Aleksandra, 15, Ksenja, 16, ja Aleksandr, 17, ruhjoutuivat kuoliaiksi Asta-yönä. Puut kaatuivat heidän telttansa päälle.

Murhenäytelmää on ollut tutkimassa myös, kukapas muu kuin Venäjän federaation lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahov. Liekö Asta-myrskyn suomalaisesta nimestä innostunut vai mistä, joka tapauksessa Suomessakin lausunnoillaan kuuluisuutta saanut Astahov syyttää Leningradin oblastin viranomaisia turman salaamisyrityksistä.

Nyt ovat Astahovin syyttämät viranomaiset ryhtyneet vastahyökkäykseen, kertovat kertoneensa turmasta nuorten omaisille ja miliisille sekä lisäksi televisiossa ja netissä. Sanovat Astahovia julkisuushakuiseksi, vaativat häneltä virallista anteeksipyyntöä. Jos sitä ei tule, Astahov uhataan haastaa sanoistaan oikeuteen.

Lapsiasiainvaltuutettu  tuntuu pelastavan Venäjän lapsia ja nuoria sanojen voimalla, sekä luonnonvoimilta että Suomen viranomaisilta.

Tehokkaammin luontoa vastaan taistelee Moskovan VPK:n vapaaehtoinen palomies, pääministeri Vladimir Putin. Tiistaina Putin hyppäsi metsäpalojen sammutuskoneeseen, tv-kuvien perusteella suoraan puikkoihin, ja sammutti oitis kaksi paloa pudottamalla tarkasti paloalueelle 24 tonnia vettä.

Ja kas, keskiviikkona olikin kaikista Moskovan ympärillä riehuvista paloissa sammutettu jo puolet.

Uutisankkuri

tiistai 10. elokuuta 2010

Ei ole Uutisvuodon Peter Nymanista näillä näkymin uutisankkuriksi.  Lienee niin, että vakavasti otettavaksi uutisankkuriksi tai uutisten lukijaksi täytyy kasvaa, ei siihen hommaan Nymankaan hyppää, vaikka kuinka olemuksellaan saisi mainosajan loppuunmyydyksi.

Maanantai-iltana ilmeni, että hänellä ei edes ole uutistenlukijan vakuuttavaa ääntä. Puute on perustavaa laatua. Kaiken lisäksi hän yrittää epätoivoisesti olla vakava, painottaa omituisesti prompterista lukemiaan lauseita, katsoo Suomen kansan sijaan väärään kameran  ja jää lopulta sanattomaksi, kun kansa odottaa loppukevennyksen kevennystä.

No, saattaa olla, että tuomio on liian ankara, onhan Nyman harjoitellut televisiossa esiintymistä vasta kymmenisen vuotta

Hullult puud maas

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Kierrettiin Ruokolahtea ja Rautjärveä eli vietettiin päivää Museotiellä ja vähän muuallakin. Ruispuuroa syötiin, muurinpohjalettuja nautiskeltiin, räätti jäi Kuokkalammilla syömättä, kun sitä oli muutenkin luvassa. Päätteeksi napattiin mukaan ylämaankarjatuotteita Miettilästä.

Väkeä oli paljon, vaikka Moskovat savut lilluivat yli 30 asteen helteessä. Moni muukin varmaan yhdisti kotiseuturetken myrskytuhojen tutkailemiseen. Niin olivat puut Astan ja Veeran jäljiltä nurin ja pirstaleina kuin Talissa ja Ihantalassa muinoin. Tai Kollaalla, jonka museotupa oli avoinna sekin.

Ihme ettei ihmisille ollut pahemmin käynyt.

Rajan takana, entisessä kotikylässä tilanne varmaan oli sama. Ikiaikaiset petäjät luultavasti nurin. Kannattaneeko tuota Karjalaa enää toivoa takaisin, puutonta.

Illalla sitten jyrisi ja tärisi Helsingin seudulla. Virosta tuli ukkonen, sielläkin  jo varmaan oli tehnyt tuhojansa.

Öhtulehen nettisivuilta katsoin, löytyisiko tietoa. Löytyi: ”Äkki läks pimedaks: justkui öö oleks tulnut”, kertoi tunnelmiaan nainen Tartosta. Ja toinen Lappeenrannan ystävyyskaupungista: ”Rakveres hullult puud maas”.

Putin ja Medvedev, lopettakaa se helteen lähettäminen.

Uusi isäntä

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Päiviö Pyysalo on Lappeenrannan Linnoituksen uusi isäntä. Kävin häntä ihmettelemässä lauantaina kotikutoisen Linnoituksen yön jo alkaessa pimentyä.

Päiviö, Linnoituksessa syntynyt, on sanavalmis kaveri. Sanoi virkaansastujais- ja kiitospuheessaan, että Lappeenrannan kaupunginjohtaja Seppo Miettinen tunnetusti tekee hyviä valintoja. Vihjasi siinä, että Miettiselläkin lienee ollut sormensa pelissä siinä, kun  Yritystilalle löydettiin tämä  Wikström, joka sittemmin osoittautui sanoisinko haastavaksi valinnaksi.

Huuliveikkoja oli myös yleisössä. Kun Linnoituksen isännän kulkua poliisiauton vetämänä lähestyi Kristiinantoria, arveli siinä joku, että Yritystilan johtajaako siellä nyt tuodaan, että siinäkö se uusi isäntä.

Koskaan ei muuten Linnoituksen yössä ole ollut yhtä kuuma kuin nyt. Vihreässä makasiinissa Lappeenrannan kaupunginorkesteri soitti kuin saunassa, hiki virtasi niin energiseltä kapellimestari Tibor Boganyilta kuin yleisöltäkin. Ihailla sopii Tiboria, tahtipuikkoon tarttuivat niin Illat Saimaalla kuin Satumaatkin.

Ja bandoneon, se soi kauniisti.

Ohi ohi ohi

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Pirkanmaan hätäkeskus lähetti minulle puolenyön jälkeen television myötävaikutuksella merkittävän tiedon, vieläpä isoilla kirjaimille, mikä, kuten kaikki viestinnän tutkijat tietävät, lisää suuresti sanoman tehoa. Tai sitten ei.

OHI OHI OHI, ilmoitti Pirkanmaan hätäkeskus Lappeenrantaan ja kaikkialle muuallekin Suomeen. Kyse ei ollut Tommi Evilän ohimenneestä pituushyppyunelmasta vaan karhusta. Pirkanmaan Pirkkalassa oli illan suussa nähty karhu, jota katsomaan hätäkeskus oli aiemmin illalla television välityksellä kutsunut kaikki pirkkalalaiset ja muut suomalaiset.

OHI OHI OHI tarkoitti sitä, etteivät paikalle kutsutut poliisivoimat olleet saaneet kontaktia karhuun, joka Aamulehden nettiversion mukaan oli murissut takajaloillaan. Murinan lähde tuntuu oudolta. Yleensä karhu luullakseni murisee äänihuulillaan kuten ihmisetkin.

Haluamatta vähätellä citykarhujen vaarallisuutta saanen ihmetellä valtakunnallisen yleisradioverkoston käyttöä karhuvaaratilanteesta ja sen päättymisestä tiedottamiseen.

Etenkin, kun karhuvaaratiedotteiden ainakin tähän asti on tietääkseni todettu toimineen  tapahtumapaikkakunnallakin juuri päinvastoin kuin kuin tiedotteessa on toivottu: kun suomalaista käsketään pysymään sisällä, hän lähtee ulos katsomaan, missä vaara piilee.

Vihjeenä hätäkeskuksille, voisitteko välittää Suomen kansalle seuraavan tiedotteen: kesän ensimmäiset hirvikärkäpäset hykkäsivät mustikanpoimijan kimppuun elokuun 1. päivänä klo 16.15 Luumäellä. Ihmisiä pyydetään pysyttelemään sisätiloissa seuraavat kolme kuukautta.