Tulipa käydyksi Ruokolahden Rautionhovissa, pitkästä aikaa. En ollut paikkaa tuntea.
Hyvä että kävin, näin Kimmo Saarisen opastamana keisarinviitan istuvan kyläkarhiaisella, tarkemmin sanoen sen kukassa. Wikipedian mukaan keisarinviitta on sellainen täpläperhonen, jolla ei ole täplää, kyläkarhiainen taas on muinaistulokas, joka tapaa asustaa Rautionhovin tapaisessa paikassa, jolla on historiaa.
Lempeähkön ohdakkeen oloinen kyläkarhiainen kasvaa jopa reilusti parimetriseksi. Sen kukkien mesi maistuu erityisesti keisanrinviitalle.
Rautionhovissa asui hovinherrana aikoinaan 1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä vara-amiraali A.A. von Weymarn, vaimonsa Vilhelminan ja ryökkynän eli tyttärensä fröken Maria Antoinetten kanssa. Hovissa oli silloin jopa 32 huonetta, joista osa siirrettiin sittemin Tornatorin voimin Tainionkoskella, siellä sitten hävitettäväksi.
Suomen kansasta osa tuntee Rautionhovin siitä, että sieltä kaadettiin hirmuisen paksu Karjalan kuusi, josta Eeva Ryynänen sitten rakensi kirkon tai ainakin melkein.
Nyt ei Rautionhovissa ole hovia, on suojellun luonnon keskellä vain muutama rakennus. Paksut pihtakuuset, metsälehmukset, tammet sun muut muistuttavat menneisyydestä.
Itse muistan Rautionhovista metsätyönjohtaja Herman Monosen, joka opetti lapsityövoimaa kylvämään männynsiemeniä ja istuttamaan kuusen taimia Rautionhovin lähimetsiin. Palkkaakin Herman Monosen edustama Enso-Gutzeit tästä työstä maksoi, ei järin paljon.
Kyläkarhiaisia ja keisarinviittoja en Rautionhovissa silloin aikoinaan ymmärtänyt nähdä.
Tags: keisanrinviitta, kyläkarhiainen, Rautionhovi, von Weymarn
