Toisilla menee hyvin, toisilla huonommin. Sofia Pankilta loppuivat rahat vain reilun vuoden uurastuksen jälkeen, vaikka omistaja Seppo Sairanen oli netonnut, kauppakirjoja allekirjoittamalla, Islantia vararikkoon hoitaneilta nuorilta miehiltä 110 miljoonaa euroa.
Erehtyi sitten sijoittamaan uuden pankkinsa fyysisesti samaan paikkaan, jossa yksi islantilaispankki oli romahtanut kuin korttitalo. (lisää…)
Olen tässä parina iltana RS-flunssaa sairastaessani seurannut Facebookiin syntynyttä mielenkiintoista ryhmää, jonka nimi (yllä) jostain osui silmiini.
Siellä joukko isänmaallisia Suomen kansalaisia ilmiselvästi on huolissaan englantilaisen jalkapalloilijan Suomessa saamasta ylenmääräisestä tervehdyttämiskohtelusta.
Perustaja Mikko Anttilainen oli saanut eilisiltaan mennessä jo 3910 kannattajaa ryhmälle, jonka ALKUPERÄINEN sanoma on seuraava:
”JYRKKÄ EI ja portti kielto Begham-joukkueelle jotka tulevat SUOMEEN maailman parhaita TERVEYS PALVELUITA hakemaan ja hyväksi käyttämään. Veron maksajina kansalais velvollisuutemme on TORJUA ja KÄÄNNYTTÄÄ nämä potkupalloiliat jo ilmatilassa!!!!!!!!!!!!!!!!! PRESIDENTILLÄ OIKEUS MÄÄRÄTÄ TUNKEUTUJAT MUUALLE.
ei anneta SEN tapahtua!!!”
Siinä jää Homma-foorumi toiseksi, kun Bemu-kriittiset ryhmäläiset antavat hankalasti luettavan versaalisen sanan säilänsä viuhtoa tavalla, josta journalismipalkittu Aristoteleen kantapääkin olisi innoissaan.
Pari näytettä:
”NÄITÄ BEGHAMEJA PITÄIS AUTTAA LÄHI ALUEILLA MIS SE VÄITETTY ONNETTO MUUS TAPAHTUI (ONKO KUKAAN MUUTEN NÄHNYT RÖNTGEN KUVIA). sIELLÄ ITALIAN LÄHI ALUEILLA GIRURGIN HOITO OLI HALVEMPAAKIN JA MAHDOLLISTA LEIKATA SAMALLA VERO RAHALLA AKILLES VANNE. oLISI BEGHAMILLE ITSELLEENKIN PAREMPI OLLA SIELLÄ MUIDEN ULKO MAALAISTEN JOUKOSSA JOTKA EI OLE SOTAA KOKENEET.”
Ja kun Turun seudulla orava tunki kuononsa muuntoasemalle ja vei sähköt lähes tuhannelta, löytyi syypää nopeasti:
”ONPA KIVA SE ORAVA LEIKKAA ULKO MAALAISTEN JALKOJA TÄÄLLÄ TURUSSA JA SITTEN KATKAOO SÄHKÖT MEILTÄ SUOMALAISILTA ONKO SE VAAN BENGSHAMIN PUOLELLA.!
Uusin hälyttävä tieto eilisillalta:
”BEGMANIN MOLEMMAT MUMMOT ON TULOSSA HUOMENNA AAMUKONEELLA TURKUN”,
joka kohta sai pelkokertoimen kohoamaan:
”JOS NIILÄ ON VIELÄ GEENI TAALEISSA SE ETTÄ NAPSAHLEE AGILLES JÄNNE POIKKI JOKA MUMMOLTA NII SEHÄ TULEE HIRVEN KALLIIKS KUN JOKANE PITÄÄ LEIKATA JA TAAS JÄÄ SUMEN KANSA ILMAN PERSUSTUS LAILLISIA OKEUKSIA!!!!”
Ja vielä:
”KYMENIÄ TUHANSIA JALKA PALLOILIJAIN MUMMOJA ON SUOMEN RAJOILLA JO ODOTTAMASSA KAP SÄKKIEN KANSSA JA ROLLAATTORIN MOOTTORIT LÄMPIMÄNÄ…”
Päätteeksi, tämäkinkö jää Beghamien takia hoitamatta?
”PÄÄTTÄJÄT HOI KAUVANKO VIELÄ VILLE PELTOSEN PITÄÄ ILMAN ETU HAMPAITA PITÄÄ ISÄM MAATA RYHDISSÄ??? KANSALLINEN HÄPEÄ!!!”
Etten unohtaisi kehua, kerron että hiihdin toista sataa (kilometriä), vaikka viikon aikana ohitin vain kaksi surkeaa pariskuntaa, yhden mummon ja muutaman tanskaa puhuvan, naurettavalla tavalla ladulla koikkelehtivan hiihtodiletantin.
Edellisen kerran kävin hiihtämässä Kittilän Sirkan kylässä kevättalvella 1963 tai -64, jos nyt en väärin muista.
Tunnetuista kittiläläisistä puheen ollen, Päivikki Palosaari tuolloin aloitteli kansakoulua, koululainen Kalervo Palsa jo tiesi olevansa taiteilija, Reidar Särestöniemi jo oli palannut Leningradin Repin-instituutista kotiinsa.
Asuimme opiskelijaporukalla sirkkalaisen poromiehen tuvassa, joka oli verholla jaettu kahtia, jotta sukupuolet saisivat nukkua toisiltaan rauhassa.
Käsittääkseni poromies perheineen hoiteli ruuanjakelunkin. Poromiehellä oli myös satunnaista alkoholitarjoilua. Pullo oli piilotettuna halkopinoon.
Metsurit olivat jo hakanneet Levitunturin rinteeseen aukon, jota ylös pääsi Kittilan kunnan rakennuttamalla hissillä ja jota myöten, kantoja väistellen muutama meistä kaksimetrisillä pujottelusuksilla laski alas. Muut hiihtivät, usein umpihankea, koska latukoneita ei ollut vielä keksitty eikä poromiehen palvelu sentään kaikkeen riittänyt.
Nyt Sirkassa ja ympäristössä on noin 22500 hotellitason vuodepaikka, maailmancuppiakin tällä vaatimattomalla 500-metrisellä Levillä pujotellaan, latukoneet hyrräävät aamuvarhaisesta tietä niin luistelijoille kuin pertsailijoille.
Sirkka on menesttänyt statuksensa, nyt puhutaan vain Levistä, jonka tori on kuin tiiviisti rakennettu pikkukaupunki maanalaisine parkkitaloineen. Gourmettia saa ravintolasta kuin ravintolasta, Lauri Tähkää jonottaa puoliltaöin kuuntelemaan tuhat ensimmäistä, Kimi Räikkönen bailaa joukkoineen jossain, Luvatussa maassa pertsaväki tanssi monotanssejaan, 18-väyläinen golfkenttä lepää metrisen hangen alla, kylpylän laajentuminen tarjoaa 16 erilaista allasta.
Kätkä vieressä odottaa peläten suojeluaan, eikä syyttä.
Huomenna sitten on talvisodan loppumispäivä. 13.3. 1940 klo 15.15 laskettiin lippu Viipurin linnan tornista. Serkkupoika oli Summaa puolustessaan kaatunut jo helmikuun puolella, velipoika jäänyt naamuitta suorittamaan asevelvollisuuttaan, naapurikylän Simo Häyhä saanut räjähtävän luodin leukaansa Kollaalla. Kollaa kesti.
Viipuriakaan ei silloin vallattu, Ilmeen Häyhän kylästä puhumattakaan. Kotiväki siellä Häyhässä kuunteli radiosta, mitä Moskovan rauhassa päätettiin. Raja vedettiin kauas vallatuilta alueilta. Ei muuta kuin ala lähteä.
Kaik män.
Kuljen huomenna läpi Suomen. Aurinko paistaa, kuten taisi paistaa talvisodan päättyessäkin.
Mahomed Hossain on näitä nykyaikaisia internetin käyttäjiä, Kairosta. Eli Egyptin pääkaupungista, jossa asuu siinä 20 miljoonaa ihmistä.
Mr. Hossain katseli viime vuonna YouTubesta videopätkää, jossa näkyi hiihtäviä ihmisiä, ilmeisesti suomalaisia, kenties lappeenrantalaisia. Sinne, ja hiihtämään, päätti Mr. Hossain!
Mitä voi ihminen tehdä silloin, kun englantilainen herrasväki juo kello viiden teetä? No tietenkin, siirtyä päivällispöydästään sohvalle katsomaan, miten Hercule Poirot ratkaisee Herra Davenheimin katoamisen, Halvan huoneiston seikkailun tai Kaapatun pääministerin.
Yhtenä iltana kuuntelin ja katselin, vai oliko se nyt aamuna, kun Yleisradion tuleva toimitusjohtaja Lauri Kivinen ensi kertaa esiintyi tulevassa mediassaan. Nokian suunnasta kuului tulevan.
Sliipatun näköinen mies. Niin sliipatusti puhui, etten ymmärtänyt, mitä tarkoitti. Olettaisin kuitenkin, että jotenkin aikoo Ylen ja julkisen median puolesta toimia.
Puheesta innostuneena kävin netistä kuuntelemassa Åttopoikien biisit Ryssälauma, Kerenski ja Warshavjanka. Että Kivinen soittaa ja laulaa Åttopojissa nimellä Ilari Vinkuen, sen ehtivät tutkivat journalistit oitis kaivaa julki.
Ei siinä mitään, mukavia lauluja, tulivat mieleen muinaisten opiskelijailtojen kosteahkot lauluillat.
Kivinen vapautti Microsoftilta tulleen Mikael Jungnerin pätkätyön ikeestä. Jungnerista kaivettiin nimityksensä jälkeen julki Mensan jäsenyys (äo 163) ja Maailman rauha -nimisen kammottavan neukkuveistoksen tervaus ja höyhennys.
Saattaa tässä tulla Jungneria ikävä, vaikka seuraajan laulut olivatkin hauskoja.
Kävi jostain myös ilmi, ettei Kivinen ole kymmeneen vuoteen tilannut ensimmäistäkään paperista suomalaista sanomalehteä. Financial Timesejä on lukenut, niitäkin myöhässä.
