Antti Munnukka

Kolme iltaa on mennyt kotijoukkueen kannustukseen. Kädet hellinä tässä saa kirjoitella

Torstai-ilta  oli Olli Leppäniemen ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin. Olli Leppäniemi, 29, on klarinetisti, jonka soittoa minulla on ollut ilo kuulla kohta 20 vuotta, monenmoisissa yhteyksissä. Kaupunginorkesterin klarinetisti Jorma Lautanen se opetti rasavilliä pikkupoika Ollia soittamaan klarinettia, musiikkiopistossa ja seurakunnan puhallinorkesterissa, ymmärsi kun kiksejä tuli ja kannusti eteenpäin. (lisää…)

Vietettyäni päivän piristävässä pakkasessa katselin illalla uutisia televisiosta. Paavo Väyrysen näköinen mies siellä ilmoittautui  Suomen keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi.

Joko vahingossa tai ei, Väyrysen näköisen miehen pään takaa näkyi osa keskustan nettiosoitteesta. Katsojasta katsoen Väyrysen oikeasta korvasta lähti teksti kusta.fi.

Kannanotto oli mielenkiintoinen, siis Väyrysen kannanotto puheenjohtajaongelmaan. Puolueen kunniapuheenjohtajasta jos tulee pelkkä puheenjohtaja, menettääkö hän silloin kunnian? Entä mikä hänestä tulee uuden puheenjohtajakauden jälkeen? Kaksinkertainen kunniapuheenjohtaja? Kunniakunniapuheenjohtaja?

Yleensä yhteisöt valitsevat kunniapuheenjohtajakseen puheenjohtajan, joka ei ole vapaaehtoisesti älynnyt luopua puheenjohtajuudestaan.

Suomen kansa on ennakkoluuloton. Valitsi Soneran, Elisan, DNA:n, Saunalahden välittämin 99-senttisin äänin  167-senttisen Viivi Pumpasen tämän vuoden Miss Suomeksi.

Sitten Pirkko Mannolan, 162 cm, ei näin pientä rääpälettä kai ole Miss Suomeksi valittu. Tätä muistaakseni ennakoi jo Jari Tervo lauantain Uutisvuodossa, jossa löysi Napoleonista ja Viivi Pumpasesta yhteisiä piirteitä.

Järjestäjät ehkä toivoivat Miss Pumpasen vielä missivuotenaan kasvavan. Minusta näytti, että niin hänelle kuin myös perintöprinsessoille ojennettiin palkintojenjaon yhteydessä kukkien sijaan terveellistä ruokaa, kookkaita kukkakaaleja.

Mahtaisiko Viivi Pumpasesta olla politiikkaan? Ennen Miss Pumpasen valintaa katselin puoluesihteeri Jarmo Korhosta Nyberg-ohjelmassa. Ihailla piti, Nybergin sanatestissä Korhonen vastasi yhden sanan vaatimiin kysymyksiin arvioni mukaan keskimäärin 20-30 sanalla.

Jos ja kun Korhonen joskus valitaan eduskuntaan, saavat puhemyllyt Esko-Juhani Tennilä, Jukka Gustafsson, Pentti Tiusanen ja kumppanit vakavan kilpailijan, joka puoluesihteerimatkojensa ansiosta pystyy pitämään Suomen jokaisesta kunnasta puolen tunnin esitelmän.

Ristiriitainen ihminen tämä amatöörinäyttelijä ja ammattikriitikko Kaarina Hazard.

Ei näyttäisi enää Suomen kansan mielestä olevan se Liian paksu perhoseksi -elokuvan hauska, pulska ja oikeudenmukainen Kaisu, joka koppasi kevyesti Ernin syliinsä ja kantoi avioliiton satamaan.

Tai Postia pappi Jaakobille -elokuvan Leila, jonka lapsuus oli kenties vielä kauheampi kuin Tony Halmeen, mutta jonka paleltunut sielu sokean pappi Jaakobin välittämän armon myötä suli.

Ironia ja parodian välittäminen lukijalle on äärimmäisen vaikea asia.

Luin, että ohjaaja Klaus Härö valitessaan Kaarina Hazardin elokuvaansa näki tässä näyttelijänä jotain ainutlaatuista.

-Hänellä on kyky laittaa sivuun viehättävyys ja olla halutessaan tyly ja julma, sanoi Härö Hazardista.

Nyttemmin on käynyt niin, että kun Hazard Iltalehden kolumnissaan ilmeisesti halusi olla tyly ja julma Tony Halmeen surkeasti loppuneella elämällä mässäilleelle iltalehtimedialle, hän omienkin sanojensa mukaan  epäonnistui tyylilajissaan ja sananvalinnoissaan.

Tulikin suuren enemmistön mielestä olleeksi tyly ja julma Tony Halmetta, hänen muistoaan, jopa lähiöistä hänen ansiostaan uurnille kivunneita äänestäjiään kohtaan.

Tokko koskaan sanomalehden kolumni on Suomessa aiheuttanut moista paheksuntaa. Postia Julkisen sanan neuvostollekin on tullut enemmän kuin koskaan. Voi vain kuvitella mitä (”saa nyt se läski femakko maistaa sitä mitä itsekin kirjoittaa”) Hazardille itselleen suoraan on viestitetty.

Sosuassakin varmaan maa järisi toissa päivänä. Sosua on reilun sadan kilometrin päässä Haitin rajasta, Port au Princeen lienee matkaa joku 200 kilometriä.

Seinällämme on kaksi värikästä taulua – vai miksi niitä nyt kutsuisi. Ne ostettu muutamalla kolikolla mustimmalta mieheltä mitä ikinä olen nähnyt. Mies seisoi takavuosina muitten mustien miesten kanssa rannalle vievän kadun varrella Sosuan lomakaupungissa. Kaikilla mustilla miehillä oli myytävänään värikkäitä tauluja; punaista, keltaista, sinistä.

Musta mies oli kotoisin Haitista, Hispaniolan saaren toisesta tasavallasta, jossa puhutaan ranskaa, mutta ollaan silti köyhiä. Miehen tiesi haitilaiseksi siitä, että hän oli niin musta eikä hymyillyt. Dominikaanisen tasavallan kansalaiset olivat mulatteja, tanssivat merengueta ja hymyilivät.

Taulun myyjät eivät hymyilleet, koska he olivat köyhiä ja ilmeisesti paikalla luvatta, salaa rajan yli tulleita.  Haitin kansantulo on tuskin kymmenesosaa Dominikaanisen tasavallan kansantulosta, joka sekään ei kummoinen ole, toki riittävä hymyilemiseen ja turistien vastaanottoon.

Haitilla ei juuri turisteja ole. Se on epäonnistunut valtio, hyvässä uskossa Ranskan vallankumouksen jälkeen orjuudesta itsenäistynyt, sen jälkeen emämaansa ja kaikkien muitten maitten sekä oman eliittinsä riistämä, väkivallan riekaleiksi repimä.

Niin kuin se ei riittäisi, Haiti lisäksi on mannerlaattojen liitoskohdassa. Maanjäristyksessä kuolleita oli ensi tietojen mukaan kymmeniä (kuten maanjäristyksissä aina), sitten tuhansia, sitten 100 000, ehkä puoli miljoonaa. Tämä kaikki yhdessä maailman köyhimmistä maista, epäonnistuneessa valtiossa, jolla ei ole muuta tarjota kuin voodoota.

Mainostoimistot joskus onnistuvat. Kansa ja kirjoittajat ovat myötäänsä veistämässä omaa vitsiä Saunalahden ”Mistä näitä senttejä oikein tulee” -mainoksesta.

Minäkin siis veistän, ei mielestäni vitsiä, kun kysyn, mistä sylttytehtaasta näitä oikein tulee, kammottavia yritysten nimiä.

Oli ihan hyvä olo, kun katsottuani yhden erän SaiPan peliä ja kokonaisen, viihdyttävän koripallo-ottelun, käytyäni saunassa ja junttauduttuani sohvalle aloin katsoa televisiota. Saunassa koivuhaloin tuotettu löyly riitti, palloilevat kotijoukkueet olivat voittaneet, mikä kotiseutunsa hyvää toivovalle oli mieluinen asia.

Sitten tuli tv:stä mainos, siihen suuntaan, että Mikkelin Puhelin on nyt Concept.10.

Concept.10! Siis Konseptpistekymmenen? Sonkeptpistekymppi? Ja yrityksen logossa on supisuomalainen epähedelmä ananas, joka kuvaa firman tuoretta asennetta.

Surunvalitteluni savolaisille.

Eivät sitten valinneet Juha-Pekka Mitjosta Lappeenrannan laulukilpailujen finaaliin, vaikka minä niin toivoin.

Kas kun baritoni Mitjosen laulaessa kuulee sävelen lisäksi myös sanat. Kun Miljonen laulaa viinan kiroista, ei ole epäselvää, että juo ”sukkansakin suuri juoppo”.

(lisää…)

Yksinlaulukilpailujen välierästä kotiin kömpiessäni, pää vielä liedeissä,  ihailin keskikaupungin lumista maisemaa, sen keskinkertaista kylmyyttä. Mietin, että nyt tiedämme, miksi Joutsenon liittäminen Lappeenrantaan oli oikein ja kohtuullista.

Liitoksen ansiosta Lappeenranta oli toissa yönä eteläisen Suomen kylmin paikka. Miinusta kertyi 35.5 astetta, mihin Lappeenranta entisillä kyvyillään ja alueillaan ei ikinä olisi päässyt.

Mainosmiehet, nyt asialle. Lappeenranta, eteläisen Suomen kylmin paikka!