Aamusella riitti lukemista, kun tavasi läpi yhden satasivuisen kirjan ja lukaisi siinä sivussa 32 sivua isoa tabloid-kokoista lehteä.
Satasivuinen kirja oli Lappeenrannan kuninkuusravien uunituore käsiohjelma, nelivärijulkaisu, joka tarjoaa ravi-ihmiselle hämmästyttävän määrän tietoa. Suuri osa tekstistä vielä on painettu kohtalaisen pienellä präntillä, mikä tietysti lisää sekä tietokoneitten että ihmisaivojen tuottaman tiedon määrää. Ja tunnustaa pitää, panee tämänikäisen miehen siristelemään silmiään.
Voin sanoa, että Lappeen käsiohjelma on hyvä, etten sanoisi erinomainen. Erinomaiseksi sen suomenhevosten kannalta tekee historiaihme Veijo Toivosen laatima kahdeksansivuinen katsaus kuningas- ja kuningatarkilpailun hevosiin.
Sitä hevos- ja ihmissukujen tuntemusta! Tuhoton määrä suomenhevostietoa on Nastolan miehen päässä ja arkistoissa.
Mielenkiintoinen huomio löytyi muuten heti ohjelman alusta, jossa kerrottiin kuningatar- ja kuningasehdokkaiden hoitajat ja kasvattajat. Oriiden hoitajista oli naisia 11, tammojen hoitajista vain kuusi? Onko tästä pääteltävä, että lempeä(?) nainen saa kovaluontoisen oriin aisoihin paremmin kuin mies.
ME-hevosiakin käsiohjelmasta löytyy kaksi. Ne voi tavata sunnuntaiaamuna heti kymmeneltä, kun ravataan sekä A- etä B-kategorian oriiden Suomen mestaruudesta. Shettisten lähdössä esittäytyy 107-senttinen urho Golda Apache, joka on ravannut km-ajan 1.59,3. Muistan ajan, jolloin kahden minuutin alitus on suomenhevosellekin kelpo suoritus.
Ja se toinen ME-ori on russ-poni Gumino, jonka vastikään juostu ME on 1.36,1. Älkää missatko näitä lähtöjä!
Sananen sitten siitä lehdestäkin. Lehti on tietysti Hevosurheilu, jonka liitteenä oli kahdeksansivuinen Kunkkarisanomat. Hauskoja juttuja oli useitakin. Enpä esimerkiksi ole tiennyt, että entinen opetusministeri Sari Sarkomaa on ollut niin innokas Lappeen ja muittenkin ravien kävijä, kun kirjoittaa olevansa.
Ja tämä Inka sitten, tv:stä ja Etelä-Saimaastakin tuttu Inka Henelius, joka tunnusti aloittaneensa työuransa Lappeen ravien ns. sisäänkirjoituksessa voilokkien jakajana. Ei tyttöraasu ollut edes tiennyt mikä on voilokki, puhumattakaan, että sen voilokin värillä olisi jotain merkitystä.
Ja senkin tiedon Kunkkarisanomista sai, että Borgströmien tallin uusin tulokas (i. B. Vilunki, e. Kihin Vilma) syntyi EU-vaalien aikaan. Niinpä tammavarsan nimeksi tuli jälleen borgströmiläisittäin hauska, B.Meppi.