Antti Munnukka

Saattaa olla, että on mennyt ohi silmien. En kuitenkaan ole paikallisissa julkaisuista huomannut tarinaa Imatran voimalaitoksen sähköntuotannon 80-vuotisuudesta. Tarkemmin sanoen siitä, että sen kuulun Imatran kosken uoma olisi ensi kertaa ollut täysin tyhjänä Saimaan vedestä vedestä 26.5.1928.

Käytännössähän tämä tyhjyys kai merkiksi sitä, että itse voimalaitos täydellä tehollansa olisi ryhtynyt suoltamaan sähköä Suomeen. Silloin vielä ajateltiin, että riittäisi meille pitkäksi aikaa se sähkö.

Aamulehdestä tämän juhlapäivän huomasin, Pitkon vitsejä lukuessani. Uskotaan, että Pitko on oikeassa, ison lehden toimittaja.

Imatran uoman tyhjyys oli kiinnostava juttu joskus 1950-luvun alussa, kun ei vielä ollut keksitty kiipeilyseiniä. Imatran kaksoisyhteislyseon lukujärjestys oli lähes tuhannen oppilaan takia hankala toteuttaa ilman ns. vapaatunteja.

Ne vapaatunnit me lapsellisuuksissamme käytimme esimerkiksi kiipeilemällä tyhjässä uomassa ja käymällä rauhanomaista pum-sotaa. Kukaan ei muistaakseni näissä taisteluissa kaatunut.

Onnea vaan Imatralle, 178 megawattia ekologista sähköä on kova sana nykyäänkin.

Hesarissa viisas mies kertoi, että metsässä oleilu laskee verenpainetta.

Kyllä, silloinkin kun peltomyyrä on kuorinut vaivalla istutetut taimet ja metsämyyrä katkaisssut lopuilta latvan.

Onneksi ostin markkinoilta siltä Savitaipaleen pönttömieheltä pöllönpöntön ja hilasin sen viime syksynä kuuseen.  Palkinto tuli heti toissa iltana: pöntön lähellä vaati tosi pullea (lehto?)pöllön poikanen vanhemmiltaan lisää myyrää.

Ja sitähän tänä vuonna on ollut riittävästi. Väliäkö muutamalla kuusen taimella, 50 vuoden kuluttua kukaan ei pysty sanomaan, onko siinä kohtaa sitä metsää ollut tarkoitus kasvattaa kuusikkoa vai lepikkoa vai koivikkoa vaiko kenties pelkkää metsäpihlajaa. Luonto ne hommat itse päättäköön. Sitä paitsi, Uruguayn eucalyptys joka tapauksessa on edullisempaa, aina.

Että lisääntykööt vaan myyrät ja niitten mukana pöllöt ja laskekoon ihmisen verenpaine, kun metsältä haisevassa  kevätillassa kuulee pöllönpoikasen myyräätännejaheti -äänen.

Ja kaulushaikaran pulloonpuhalluksen ja ruisrääkän kaksoisrääkäisyn, rääk rääk.

Eurovaaleihinkin voi osallistua, kun verenpaine on laskenut.

Käytiin, sattuneesta syystä, ihailemassa kevätlinnunsilmiä. Hiitolanjoella.

Häpeä tunnustaa, että vasta nyt kävin ensi kertaa katsomassa, miltä Ritakosken ja Lahnasen maisemat näyttävät siltä luontopolulta.

Hienoilta näyttivät, kuten myös valkovuokot ja ne kevätlinnunilmät, joita kukki joka puolella. Suosittelen vierailua Hiitolanjoen luontopolulla juuri tähän aikaan keväästä. Lehtometsän upea kellanvihreys, lintujen äänet, joen vieno virtaus. Eikä vielä itikoita.

Toutaimia ei vedestä erottanut eikä laatokanlohia. Koskahan mahtavat kalaportaat  tulla?

On siinä muuten kasvilla nimi, kevätlinnunsilmä. Mikä se on semmoinen kevätlintu, jolla on kellanvihreät silmät?

Olisiko kalasääski.

 ”Magdaleena on pikkuinen tyttö, jolla on kutonen laulussa”, riimitteli joskus Kaarina Helakisa. Edelleen tällä Magdaleenalla Helakisan mukaan ”sukka on rikki ja suussa yhdeksän hammasta”. Myöhemmin kävi lorussa vielä ilmi, että ”sukat on sillä makkaralla”.

Magdalena Kobierska on jo iso tyttö, laulutaidotkin ovat varmaan kutosta paremmat, muusikkosukua kun on. Sukka on luultavasti enimmäkseen ehjä eikä makkaralla, hampaita täysi määrä, ei vain yhdeksän. (lisää…)

Katsoinpa pitkästä aikaa Euroviisuja, siis tätä Moskovan ensimmäistä semifinaalia. Paremmin Puna-armeijan kuorona tunnettu  A. V. Aleksandrovin Venäjän armeijan kahdesti punalippuinen akateeminen laulu- ja tanssiyhtye esiintyi taas kerran tosi upeasti, mistä kiitos. Perinteet ovat kuulkaas kunniassaan tuossa naapurissa.

Mutta että niiden piti kehaista kesken biisien vielä voittaneensa MM-kiekonkin kuin ei olisi lauantainen Voiton päivä riittänyt. Ja oliko pakko rahdata leikkimigejä ja -tankkeja viisuareenallekin.

Pikkuvoitto se tuli Suomellekin, kun tämä Matti Vanhasen ystävä tai ainakin naapuri Nurmijärven Lepsämästä eli Waldo kavereineen dancesi kylänsä finaaliin. Hyvä näin. Ensi kerran kuultuna Lose Control tuntui jopa just siistiltä ja finaalipaikka ansaitulta.

Muuten oli Moskovassa valoja ja rynkytystä tarjolla migreeniin asti, mikä nyt tuntuu kuuluvan nykyviisujen tyyliin. Onneksi valtaosa tyhjänpäiväisyyksistä putosi.

Huomattavaa oli, että venäjän kieltä ei kuultu kuin Aleksandrovin solistilta eikä nähty kuin välipätkien kielikurssilla, silläkin englantilaisittain kirjoitettuna. Kovin on englanninkielinen tämän viisumaailma, missijuontajakin tyytyi toistelemaan vanhan Bond-laulun säkeitä eli From Russia with Love.

Mikäpä siinä,  rakkautta tarvitaan.

Hotelli Druzhban viidennestä kerroksesta näkyi lauantaiaamun auringossa hyvin Papulaan. Sinne näkyy nousevan maamerkiksi korkea kerrostalo. Kuinka käynee kauppa; mainoksiahan Papulan asuinalueesta on ollut sekä suomalaisissa lehdissä että erittäinkin Viipuriin Lappeenrannasta vievän tien varrella.

Samaan aikaan televisiossa oli alkamassa Voiton päivän paraati Moskovan Punaisella torilla. Ensin tuovat hidastettua paraatimarssia taivaltavat sotilaat Venäjän lipun ja kas kummaa, myös tutun punaisen, jonka sirppi ja vasara ainakin tänä Voiton päivänä näyttävät kuuluvan viralliseen rekvisiittaan. Putinia ja Medvedeviä ei vielä näy. (lisää…)

Olen taas menossa Viipuriin, Vanhan Suomen pääkaupunkiin, silloiseen monikulttuurisuuden keskukseen. Polkupyörällä sinne huomisaamuna posottelen suuressa joukossa, reilut 60 kilometriä, alamäkeen, kanavan laidalla valkovuokkoja katsellen ja käen kukuntaa kuunnellen.

Miettimään vaikka sitä, että isä ja äiti kävivät Viipurin Th Nyblinillä hääkuvassa. Norjalaiset Nyblinin veljekset hallitsivat niinä aikoina Suomen henkilövalokuvausta. Tosin puolalainen Barsokevitsch taisi olla taiteellisempi, vaikka menikin Kuopioon.

Enää ei ole Viipurissa monikulttuurista Nybliniä.

Mutta yhä on meitä pyöräilijöitä odottamassa Ruotsin aikainen Viipurin linna ja Salakkalahden rannalla neuvostoaikana syntynyt Druzhba, ystävyys. Ja lauantaina 9.5. voiton päivä,  jonka ylpeää ja mahtipontista viettämistä vain kovin harva venäläinen sallii arvosteltavan, oli syntynyt tsaarin, Stalinin, Hrushsthevin, Brezhnevin, Gorbatshovin tai Putinin aikana.

Mielelläni minä sinne ajelen, monenlaisia asioita ajatellen.

Kaikki jo ovat H1N1:stä kirjoittaneet. Miksen minäkin. Eilisillan tilaston mukaan H1N1 on todistetusti surmannut 44 henkilöä, niistä 42 Meksikossa, loput kaksi USA:ssa. Ivalossa epäillään yhden suomalaisen sairastuneen.

Normaali, kaukoidästä starttaava kausi-influenssa jälkitauteineen tappaa yleensä korkeintaan 100 000. (lisää…)

Kuten kaikki varmaan tietävät, on avosetti viroksi naaskelnokk, mikä mielestäni kuvaa avosettia paremmin kuin suomalais-latinalainen nimi avosetti.

Eikö kuvaakin? (lisää…)