Uutisia.
Varusmiespalveluksen keskeyttää heti alkuun yhä useampi. Noin 11,2 prosenttia Lappeenrantaankin parisen viikkoa sitten tulleista alokkaista on jo lähtenyt kotiin, hädin tuskin ensimmäisen hernekeitto- ja pannaripäivän koettuaan. Eivät ole tunteneet oloaan kotoisaksi menetettyään yksilönvapautensa. Tai sitten kärsineet kenraali Puheloisen diagnotisoimasta läskisyndroomasta.
Vantaalla luotiliiveihin sonnustautunut poliisi oli piirittänyt koulun ja ottanut oppilaalta pois käsiaseen näköisen sytkärin, jolla tämä oli osoitellut kohti.
On ilmennyt, että oppilas on sama, joka oli pari viikkoa sitten halunnut ottaa ruokailussa neljä kalapuikkoa (tai -palaa), vaikka olisi saanut ottaa näinä lama-aikoina vain kolme. Tilanne johti tarjottimen putoamiseen ja auktoriteettiongelmaan, joka johti poliisin kutsumiseen paikalle.
Kalapuikkopojasta tuli julkisuudessa ainakin puoliksi sankari; siitäs näette, kasvava nuori ei saa yhteiskunnalta riittävästi lakisääteistä peruskouluruokaa ja joutuu oikeuksia vaatiessaan viranomaisten pompottelemaksi.
Kahden viikon kuluttua sama sankaripoika tähtäili kaverinsa kouluun tuomalla sytkärillä ja taas tuli poliisi paikalle.
Mitä näihin uutisiin nyt sanoisi? Että työttömiä tuottavaa isänmaata voi puolustaa muutenkin kuin ase kädessä ja torstaisin hernekeittoa syömällä? Että pojat ovat poikia Vantaallakin? Että pitääkö sitä nyt turhista vauhkoontua?
Monia näitä asioita pohtii, ja syystä. Vastauksia tulee takuuvarmasti yllin kyllin. Käytäntö vaan ei ehdi pelaamaan teorioitten tahtiin.
