Kuukausiarkisto joulukuu, 2008

Pavlovaa ja sarkasmia

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Sananen monikulttuurisuudesta, koska nautiskelimme sunnuntaina kotosalla ensimmäisen adventin kunniaksi pavlovaa, sellaista itsetehtyä makoisaa marenkikakkua.

Kaikki jauhopeukalot tietysti omat pavlovansa tuntevat, keskustelevat asiantuntevasti, missä lämpötilassa ja ajassa marenkipohjan saa parhaimman makuiseksi ja näköiseksi.

Itse en tätä ennen tunnistanut muita pavlovoita kuin Anna Pavlovan, joka tanssi Joutsenlampea viime vuosisadan alussa.

Kävi niin, että Anna Pavlova vieraili myös Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Lienee vienyt reseptin mennessään, sillä sen jälkeen näissä maissa on syöty pavlovaa  joka joulu ja muinakin sopivina juhlapäivinä. Näin kertoi asiantunteva syöjätaho.

Kaiken järjen mukaan pavlova siis on syntynyt Venäjällä, kuten Pavlovakin. Olisi siis moniinmaihanmuuttaja tämä pavlova. Kuten monet muutkin ruuat, etten sanoisi melkein kaikki.

Ja aatteetkin.

Vieläkin pavlova-ähkyssä kuuntelin tv:stä maanantaina perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia.

Ihme veikko, roomalaiskatoliseksi Irlannin-matkallaan kääntynyt EU:n vastustaja, ravien ja etelälontoolaisen divarijoukkue Millwallin fani. Kertoi käyneensä vuodesta 1976 alkaen 39 kertaa Millwallin otteluissa.

Soinilta tivattiin mielipidettä blogipoliitikko Jussi Halla-ahosta, joka myös on ihme veikko. Tohtorismies, muinaisslaavin ja monen muun kuolleen kielen tutkija, aseita harrastava ydinperheellinen sivari, Suomen Sisun jäsen, joka blogeissaan suhtautuu perin  pessimistisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen.

Halla-aho kipusi blogeillaan ryminällä Helsingin valtuustoon ja kivunnee kohta myös eduskuntaan tai EU-parlamenttiin, perussuomalaisena sitoutumattomana.

Opetuslapset kutsuvat häntä Mestariksi, mikä on Halla-ahon mukaan sarkasmia kuten ovat hänen useat blogeissa esittämänsä monikulttuurisuutta arvioivat lausuntonsakin. Niistähän on jo esitetty poliisille tutkintapyyntöjä, mikä taas on saanut Mestarin opetuslapset samalle asialle.

Sarkasmi on tyylilaji, jonka kohtalona aina on tuottaa enemmän väärin- kuin oikeinymmärryksiä. Halla-ahon sarkasmissa on arveluttavan hauskaa se, että sen nähtävästi ilomielin ymmärtävät väärin sekä hänen kannattajansa että vastustajansa.

Ehkä juuri se on Halla-ahon tarkoitus?

Pro gradunsa poliittisesta populismista tehnyt valtiotieteen maisteri Soini sanoi, että populismi aatteena vaatii menestyäkseen karismaattisen johtajan tai intellektuellin ryhmän.

Soini on karismaattinen johtaja.

Onko sarkastinen älykkö Halla-aho opetuslapsineen tulevaisuudessa se ryhmä, joka perussuomalaisia johtaa, jos Soini työhönsä väsyy tai peräti muuttaa Suomesta lähemmäksi suosikkijoukkuettaan?

Tsherbakoffin talo

maanantai 1. joulukuuta 2008

Olen tästä asiasta kirjoittanut aikaisemminkin. Lappeenrantalaisesta Hinkkasen talosta, joka on viime vuosikymmenet hiljakseen muuttunut lahopuuksi, jota ei enää näytä voitavan eikä – useimpien mielestä - etenkään kannata korjata.

Olen miettinyt, olisiko Raatihuoneen, Wolkoffin talon ja Tasihinin talon naapurin kohtalo ollut toisenlainen, jos sitä ei mielivaltaisesti kutsuttaisi Hinkkasen taloksi.

Hinkkasen taloksi se muuttui vasta sata vuotta rakentamisen jälkeen.  Sitä ennen se oli esimerkiksi Tsherbakoffin talo tai vielä aikaisemmin, Savanderin talo.

Wolkoffin talo, Tasihinin talo, Tsherbakoffin talo, siinä kokonaisuus, joka olisi hellyttänyt suojeluun pahimmatkin kultuurisen lahopuun halveksijat.

Tai miksei sitä olisi voinut hätäkastaa Vilhun taloksi. Silläkin nimellä olisi saattanut olla Hinkkasta enemmän suojeluarvoa. Ja -halua.