Katselin ja kuunteli tuossa iltapäivän ja illan uutisia ja totesin, että taas. Taas kerran on Johan Bäckman saanut toimittajat hämätyksi. Joka ainoa Bäckman-juttu aloitettiin sanoilla ”Suomalainen tutkija Johan…” Tuntui kuin Bäckmanin mielipiteet olisivat tutkija-tittelin myötä muuttuneet jonkinasteiseksi totuudeksi.
Tutkija mikä tutkija, sitähän tämä Bäckman on, väitöskirjansa kirjoittanut ja valtiotieteen tohtoriksi vuonna 2006 väitellyt, vaikka vastaväittäjäkin väliin äimisteli johtopäätöksiä.
Väitöskirjan nimi on Itämafia. Uhkakuvapolitiikka, rikosilmöt ja kulttuuriset merkitykset. Mikäli oikein olen oikein ymmärtänyt, Bäckmanin väitöskirjan ydin hänen oman tulkintansa mukaan kuuluu seuraavasti:
”Sekä angloamerikkalaisessa että venäläisessä kulttuurisessa kehyksessä esiintyy inflatoitunut ja liioilteltu puhetapa, jonka mukaan mafia hallitsee Venäjällä kaikkea ja leviää kaikkialle. Tämä on venäläisen oikeusnihilismin, sovjetologian totalismiteorian ja neuvostoliittolaisen kapitalisminvastaisuuden jatkuvuuden tuottama kulttuurinen symbioosi, jonka ytimessä on perinteinen antisemitistinen paranoia”.
Aha.
Se siitä ja sitten päivän puheenaiheeseen, josta uutiset kilvan kertoivat. Että Bäckman oli siirretyllä Tallinnan Pronssisoturin patsaalla ollut julkistamassa uutta tutkimustaan nimeltä Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö.
Kirjan ydinsanoma kuuluu olleen, ettei Virolla ole valtiona minkäänmoista tulevaisuutta ja että Pronssisoturin, Tallinnan vapauttajien muistomerkin (!), siirto alkuperäiseltä paikaltaan merkitsi Viron historian loppua.
Ainakin Viron virolaiset ovat vetäneet Bäckmanin kirjasta porot sieraimiinsa. Eikä ihme. Oltiin virolaisesta vähemmistöpolitiikasta ja Nato-ihailusta mitä mieltä tahansa, tuntuvat Bäckmanin tutkijakammiossaan löytämät totuudet aika uskomattomilta.
Viime vuonna Bäckman tutki Anna Politkovskajan murhaa, päätteli sen oikeastaan itsemurhaksi ja julkaisi tutkimukset kirjassaan Saatana saapuu Helsinkiin.
Bäckmanin mukaan Suomessa vihataan Venäjää. Hän sanoo, että Anna Politkovskajan murhaa käytetään hurmoksellisen raivon nostattamiseksi Venäjää vastaan. Pääpiru tässä kiihotuksessa on Bäckmanin mukaan kansanedustaja Heidi Hautala.
No, jos vaikka ES:n estareita tai netin keskustelupaltoja katsoo, voi jonkunmoista venäjäkritiikkiä löytää…
Mutta, kuten professori Jeja-Pekka Roos Bäckmanin kirjan arvioinnissaan toteaa: ”Bäckman pilaa hyvän asian. Kuka voi enää suhtautua myönteisesti Venäjään, jos sillä on tällaisia tukijoita?
Bäckmanilla on Pietarissa kirjankustantamo nimeltä Johan Beckman Institute, jolle hän kuuleman mukaan on saanut rahallista tukea mukavilta pietarilaisilta isoäideiltä. Bäckmanin kustantamosta ovat lähteneet julki muun muassa venäläishistorioitsijoiden, isä ja poika Baryshnikovin talvi- ja jatkosotaa koskevat tutkimukset.
Jos Bäckman ei Suomessa ja Virossa olekaan saanut kirjoistaan varsinaista suitsutusta, on hänen kykynsä huomattu Pietarissa. Hän sai vuonna 2004 Neuvostoliiton marsalkka L.A. Govoroville omistetun kirjallisuuspalkinnon.
Leonid Aleksandrovitsh Govorovista tuli Neuvostoliiton marsalkka 18.6.1944, juuri ennen Viipurin valtausta. Govorov komensi puna-armeijan joukkoja Kannaksen suurhyökkäyksen aikana. Talvisodassa Govorov oli tykistön komentajana.
Kirjallisuuspalkinnon perustelut ovat mielenkiintoiset. Pietarin kaupungin virallisessa asetuksessa todetaan, että palkinto voidaan antaa kirjallisista teoksista, jotka ”paljastavat kansallisten urotekojen mahtavuuden sekä suurten sotapäälliköiden roolin Suuressa isänmaallisessa sodassa 1941-1945, soturien ja piiritetyn Leningradin asukkaiden sankaruuden ja miehisyyden, isänmaallisuuden, ihmisrakkauden sekä voittaja-esi-isiemme kunniakkaita perinteitä jatkavien aikalaistemme korkean moraalisen laadun”.
