Antti Munnukka

Tulee tuuttien täydeltä Kiinaa, kun kisat lähestyvät. On siinä ymmärtämistä, kun siellä ihmisiäkin on joku 250 kertaa enemmän kuin Suomessa.

Kerran Taivaallisen rauhan aukiolle Maon muistomerkin avaamisen aikana eksyneenä sen vasta tajusi; yhtäkkiä ympärillä tuntui olevan miljoona kiinalaista turistia.

Hirvittävä määrä viisauttakin siellä on, ikivanhaa, kaiken kommunismin ja kapitaalin keskellä. Kuten esimerkiksi ne vanhat miehet ja naiset, jotka Pekingin puistoissa kävelivät takaperin. Pyrkivät näin palaamaan kohti keski-ikäänsä, jolleivat nyt ihan nuoruuttaan.

Turha heitä on mollata, yrittäkääpä itse kävellä muutama tunti takaperin vaikka Lappeenrannan Valtakadulla. Siinä joutuu luottamaan muistiinsa ja ympäröivään yhteiskuntaan, käyttämään sekä ruumistaan että sieluaan tehokkaasti hyväkseen. Alzheimer ei pääse iskemään.

Ajattelin joku päivä kokeilla.

Ja ostovoimaa Kiinassa jo riittää, 150 miljoonaa on jo marssinut pitkän marssinsa sisälle kulutuskykyiseen ja -myönteiseen keskiluokkaan. Luku on isompi kuin venäläisten yhteensä; näiden paljouttahan täällä jaksetaan taivastella.

Osuipa kirjastosta käteen Kati Tervon kirja Kesäpäiväkirja, jonka sisällöksi ilmeni Kati Tervon kesäpäiväkirja. Se kertoi enimmäkseen tästä Katista, sen miehestä nimeltä Jari ja pojasta nimeltä Kalle. Uutisvuodosta ei sanaakaan, ehkä siksi, että oli kesä jatkunut, kesä.

Luin sen kirjan mökin terassilla vaaka-asennossa aika nopeasti, kun se on aika nopealukuinen. Sen verran meni kuitenkin aikaa, että välillä piipahdin luontopissalla. Kaikkihan kai niin mökillä tekevät, miehet ainakin, käväisevät lähimmän puskan takana.

Kati Tervo kirjassaan toteaa, että poikansa on suorastaan riemuissaan tästä luontoonpissausmahdollisuudesta. Kuka ei olisi.

Saman tien Kati kertoo, että kielsi Kallea pissaamasta useaan kertaan samaan paikkaan. Tällaisesta teosta syntyy äidin mielestä nokkosia.

Minä luontoon katsomaan, onko nokkospuskia siellä, missä olen käynyt useimmin käynyt maata 30 vuoden aikana lannoittamassa. No ei ollut.

Sitä muistelin kyllä, että kieltävät tätä erinomaista, täyttä rautaa olevaa kevätvihannesta keräämästä kompostien ja sen semmoista luota, kun se kerää itseensä typpeä, jota pissassa tiettävästi on.