Antti Munnukka

Taas ja jo syntyperässään mokannut keinosiementäjän poika Lokalahdelta on hymyillen ja hurskastellen ristiinnaulittu eikä enää ylös nouse, kiitos vapaan ja valppaan median.

Se hänestä. Suomi saa perjantaina uuden, nuoren ja urheilullisen ulkoministerin, jonka taustoista ei luurankoja löydy.

Voisipa sanoa, että tämä uusi ulkoministeri enteellisesti osoitti suuruutensa jo aprillipäivänä 1968, Euroopan hulluna vuonna. Alexander Stubb nimittäin painoi syntyessään 5,5 kiloa. Aprillipilaksi itsensä luonnehtiva Stubb muistelee, ettei veroistaan tuhisijaa ollut syntynyt Naistenklinikalle ainakaan 20 vuoteen.

Isä Göran Stubb oli epäilemättä mielissään potrasta ja nauravaisesta pojasta. Olettaisin, että isä-Göran toivoi hänestä vaikkapa NHL-legenda Carl Brewerin veroista kovaotteista mutta taitavaa puolustajaa. HIFK:n pomona toiminut Stubb sai samana vuonna iloita myös Breweristä, jonka silloin hankki joukkueen pelaajavalmentajaksi.

Ei ihan tullut NHL-tähteä, mutta tuli EU-tähti tästä nököhampaisesta Alexanderista, joka ihailee Mannerheimia ja juo joskus luvatta olutta.

Stubbin kotisivuilta on luettavissa, että isänmaallinen nuorukainen oppi kiekkoa B-juniorina Moskovassa pelatessaan, ettei kommunismi ehkä ole järjestelmistä mukavimpia; meni jenkkeihin opiskelemaan golfia, tajusi ettei  pysty Jack Nicklausiksi; opiskeli sittemmin valtio-oppia ja sivistystä viidellä kielellä noin viidessä maassa; kipusi EU-komission pomon Romano Prodin neuvonantajaksi; perusti kaksilapsisen ydinperheen englantilaisen lakinaisen kanssa; nousi yli 100 000 äänellä EU-parlamenttiin.

Ja kutsuttiin maanantaina Suomen ulkoministeriksi, juuri ehdittyään mukavalta lasketteluretkeltä Leviltä koti-Brysseliin.

Ainut mikä tässä vähän huolettaa on tuo Romano Prodi, joka muuten on opiskellut samassa London School of Economicsissa kuin Stubb (ja Jorma Ollila).

Prodi ei laajasta opillisesta sivistyksestään huolimatta ole sen paremmin EU- kuin Italian sisäpolitiikassaankaan hirmu hienosti onnistunut.

Ettei Stubb vaan olisi imenyt Prodista liikaa vaikutteita?

Harjoittelin viikon perässähiihtoa Luostolla. Hienoa oli, aurinko enimmäkseen paistoi eikä lunta tuiskunnut kuten täällä etelässä.

Perässähiihdin siksi, että kaikki painalsivat ohi paitsi kaksi pariskuntaa. Yhden ranskalaisen kaksikon ohitin Orresokan rinteessä, kun toinen raukka ei pysynyt yhtään pystyssä eikä toisella edes ollut suksia. Toinen kaksikko jäi taakse ametistikaivokselta laskeuduttaessa.

Kunto on siis kova, kilometrejä jäi taakse 140 ja kiloja yksi. Munkit ovat yhtä rasvaisia kaikissa latukahviloissa.

Pyhälläkin kävin. Ihme juttu, aivoni eivät millään suostu ymmärtämään, että Pyhätunturi on idässä, Luosto lännenpänä. Tuntuu aina, ainakin pilvisinä päivinä, että  käännyn väärään suuntaan, kun jommasta kummasta paikasta lähtee toiseen.

Pyhän tunnistaa siitä, että siellä on paremmat ladut. Latukoneen hoitaja ei Luoston laduilla osaa alamäissä leventää latua niin, että tavallinen turisti pysyisi tanakammin pystyssä, vaikka vauhti kasvaisikin.

Hotellin saunassa pääsiäisenä kuulin, että Tarjakin oli Luostolla, ja tohtorismies Pertti, jota häntäkin saanen lappilaisittain sinutella. Ladulla oli ensin tullut vastaan kuormitettu turvamies, sitten kuormaton Tarja, sitten Pertti ja sitten taas repuilla kuormitettu turvamies. Lehdistöä ei tapahtumaa juhlistamassa ollut, kun kaikkien silloin piti olla Turun tuomiokirkossa.

Siispä uutisena kerron  Tarjan kehaisseen, että sata kilometriä oli hänkin hiihtänyt. Ensi käden tietokaan ei kertonut, oliko kyse päivämatkasta, viikkourakasta vaiko koko talven ahkeroinnista.

Sen oli Tarja turvamiehen kuormituksesta maininnut, että kyllä ne jaksaa kantaa kun kaiket päivät bodaavat.

Siitä sadasta kilometristä vielä, Saimaan Ladun joukkueen Äitikkä, 81, hiihti hänkin viikossa reilut sata kilometriä. Ja illat kai tanssi, mihin minusta ei ollut.

Tosin iltalustia pidin aavistuksenomaisesti minäkin. Ensi kerran näin livenä Matin ja Tepon, Pekkaniskan Pojat ja Korsuorkesterin. Ensinmainitut tanssittivat, viimemainittu Pepe Kovasen harmaa M/36-joukko piti iltahartauskonsertin Pyhän Revontulikappelissa.

Matin tunnisti kai siitä, että hän oli enemmän äänesssä, jollei sitten ollut Teppo.