Menetin eilen synagoga neitsyyteni.
Yliopistossamme toimii Middle Eastern Association -ryhmä, joka järjestää silloin tällöin erilaisia tapahtumia Lähi-Itään liittyen. Ryhmän puheenjohtaja, Karen, pyysi minua mukaansa synagogaan Evanstonin kaupunginosaan. Olemme molemmat Contemporary Middle East -kurssilla, josta melkein kaikki (okei meitä on vain kahdeksan) osallistuivat synagoga reissulle. Vaikka vierailu ei kuulunut varsinaisesti kurssiin, halusin osallistua, koska synagogassa puhui tällä kertaa palestiinalainen Sandy Tolan, kuuluisan Lähi-Idän konfliktia ruotivan The Lemon Tree -kirjan kirjoittaja. Julkisuudessa kuulee harvoin palestiinalaisten ääntä, joten pakkohan luennolle oli raahautua. Saimme itse asiassa kyydin synagogaan Karenin tuttavalta, palestiinalaiselta mieheltä, joten matka oli helppo – ei tarvinnut miettiä juna- tai bussireittejä.
Perjantaina osallistuin Harvardin politiikan professorin Robert D. Putnamin luennolle yliopiston salissa. Aiheena oli Putnamin bestseller-kirja, American Grace – how religion divides and unites us. Kirja kertoo amerikkalaisten asenteista uskontoon varsin kattavan aineiston avulla. Putnam teki kirjaa varten laajan kansallisen kyselytutkimuksen, johon osallistui 3000 amerikkalaista. Yksi huvittavimmista tuloksista oli, että useampi amerikkalainen uskoo taivaaseen, mutta ei kuoleman jälkeiseen elämään. Luennosta voisi kirjoittaa enemmänkin, sillä Putnam oli erittäin innostava luennoitsija.
Uskonnon ja luentojen puolesta tämä viikonloppu onkin taputeltu – maailmanparannuksen sijaan ei. Aion nimittäin osallistua näin perjantai-illan riemuksi yliopiston järjestämään viikottaiseen ”homeless” -iltaan. Yliopistolta lähtee yhdeksältä joka perjantai-ilta porukka jakamaan ruokaa Chicagon kodittomille, jotka asuvat periaatteessa maan alla parkkipaikoilla. Tästä kokemuksesta lisää seuraavassa blogitekstissä.
Tags: kodittomat, luennot, synagoga
