Chicago opettaa

Nyt se on ohi!

Ihanaa ja ihan kamalaa. Kotiin on aina ihan parasta palata, mutta kyllä Chicago vei palan sydämmestä. Onneksi taskussa on varmuuden varalta paluulippu syksylle..

Vielä en osaa kaivata takaisin, mutta ihmisiä on jo ikävä – toisin sanoen kaipaan siis takaisin, turha kai sitä kierrellä. Onneksi on olemassa skype, whatsup ja facebook! Viimeisenä iltana kokoonnuimme porukalla Mattin, Beccan, Nickin ja Ericin asunnolle viimeistä kertaa. Moni kavereistani valmistui ja oli myös lähdössä matkoille, töihin, kotiin – pois Chicagosta, kuten minäkin. Ilta oli täynnä kyyneliä, halauksia, valokuvausta ja lupauksia reunionista. Vaikka ystävystyin monen kanssa, tiedän, että harvemman kanssa tulee enää tavattua. Surullista, mutta totta, myös jutustelut facebookissa ja skypessä harvenevat jossain vaiheessa.

”It is end of an era”, kuten Sarah totesi.

Vaikka ystävyyssuhteet viilenisivät, aika Chicagossa ei varmasti koskaan unohdu. En kadu yhtään, että päätin lähteä vieraaseen miljoonakaupunkiin enkä epäile ollenkaan suositella samaa kokemusta kaikille. Etenkin opiskelijat kuulolle: MARS VAIHTOON! (muut voivat matkustaa).

Vaihtovuoden aikana oppii, näkee ja kokee uusia asioita. Myös itseään oppii tuntemaan paremmin – huomaa, minkälaisten tyyppien parissa viihtyy, mitkä arvot ja asiat ovat itselleen tärkeitä ja mitä tulevaisuudelta toivoo. Minä tajusin, että tykkään hengailla melkein minkälaisten tyyppien kanssa tahansa (no, okei, aika hipstereitä olivat), että tarvitsen aina tietyn määrän omaa aikaa (tai räjähdän) ja että tulevaisuudessa aion olla ulkomailla (siis ihan missä vain mahdollisimman paljon).

Tiivistettynä, vaihtovuoden jälkeinen fiilikseni on hervoton into kokea uutta.

Kliseistä, mutta totta, maailma on avoin ja sinne pitää todellakin mennä – esimerkiksi vanhan kunnon Tehosekoittimen tahdissa.

Ohessa vielä Chicago-fiilistelykuvia.

Ensi sunnuntaina juhlitaan meksikaanien tapaan.

5. toukokuuta on nimittäin meksikolaisen kulttuurin ja perinteiden juhlapäivä nimeltään Cinco de Mayo. Juhlaa ei kannata kuitenkaan sekoittaa Meksikon itsenäisyyspäivään, jota juhlitaan syksyllä.

North Parkissa otettiin varaslähtö viikonlopun juhlaan jo tänään torstaina. Koulun ruokala täyttyi meksikolaisesta musiikista ja tanssiesityksistä. Ruoka oli tietysti myös meksikolaista – tacoja ja tortilloja, mitäpäs muutakaan.

Ilmakin sattui olemaan teemaan sopiva – kuuma ja painostava. Olo on ollut nyt pari päivää kuin viidakossa konsanaan. Hiki valuu väkisin +27 celsiuksessa. Huh huh! Ja edelleen olisi ne vikat kouluhommat tekemättä!