Milloin vaalisalaisuus lakkasi melkein kokonaan olemasta? Muistan termin yläasteen yhteiskuntaopin tunnilta, jolloin vähän myös pohdimme millaista jälkeä tulee, jos tuota oikeutta ei olisi. Lapsuudenkodissa äiti ja isä eivät suostuneet kertomaan ketä äänestävät. Vaalisalaisuus, oli perustelu. Ymmärsin sen myöhemmin.
Olen näitä presidentinvaaleja ennen saanut äänestää vain kerran presidentinvaaleissa. Opiskelin tuolloin Keski-Suomessa ja asuin soluasunnossa. Kämppiksen kanssa kerroimme toisillemme ketä äänestämme ja haukuimme toistemme ehdokkaat. Voi jessus että otti pannuun kun kumpikin luuli olevansa oikeassa. Nyttemmin naureskelimme, että kumpikin meuhkasi asioista, joista ei juuri edes tiennyt. Ehkäpä politiikka jos mikä on niitä aihealueita, joihin liittyvissä asioissa pitäisi pystyä puhumaan kirkkaan rauhallisesti, jos meinaa olla uskottava. Siinä jos missä pitää sietää erilaisia näkemyksiä.
Kun ensimmäistä kertaa toimittajana kirjoitan vaaleista lehteen, tajusin vaalisalaisuuden hälventymisen kun olin juttua varten kyselemässä ihmisiltä näiden mielipiteitä Niinistöstä ja Haavistosta. En kysynyt suoraan ketä aiot äänestää, mutta suurin osa sen kertoi. Mietin ajellessani Simpeleeltä Ruokolahdelle, että onko moraalisesti oikein edes kysyä tuota. Illalla kymppiuutisissa oli gallup, jossa käytiin kyselemässä ihmisiltä suoraan että Niinistö vai Haavisto. Vain yksi vastasi, että ei kerro, koska se on vaalisalaisuus.
Osaltaan Facebook tekee sen, että on helppoa ja jotenkin suotavaa ja siistiä esittää ketä äänestää esimerkiksi liittämällä ehdokkaan numero ja kuva oman profiilikuvan alalaitaan. Tai liittyä kaiken maailman kannatusryhmiin, joita riittää naamakirjassa kyllästymiseen saakka. Myös moni toimittaja liittyy niihin, mikä on mielestäni outoa, vaikka ikäluokastani moni haluaa kyseenalaistaa kaikki vanhat uskomukset, ettei toimittaja saisi tuoda poliittisia kantojaan esille, jos työskentelee poliittisesti sitoutumattomassa lehdessä.
Eilen luin lehdestä, että teinivuosieni suuri ihastus ja ihannoimani lyriikoiden kirjoittaja Toni Wirtanen Apulannasta oli suuttunut bändin rumpali Sipe Santapukille kun Santapukki oli ilmoittanut tukevansa Niinistöä. Viime viikolla Yle Etelä-Karjalan radion päällikkö siirrettiin sivuun vaaliuutisoinnista, sillä hän ilmoitti julkisesti tukensa Niinistölle.
Itse näen, että vaalisalaisuuden pitäminen on monessakin mielessä järkevä valinta. Jokainen toki päättäköön itse. Mutta milloin vaalisalaisuus hävisi lähes olemattomiin, vai johtuuko siitä kun on kaksi niin erilaista ehdokasta?
Olen täysin samaa mieltä kanssasi!
Ja varsinkin toimittajien on syytä säilyttää vaalisalaisuus. Houkutuksia on riittänyt; ”tykkäämistä” on monikin esittänyt, mutta olen jättänyt väliin. Ei kuulu kellekään! Ei edes aviopuolisolle, vaikka miten tivais! Jotkut näyttävät pyrkivän jopa ohjailemaan, olen huomannut.
Siis ei nyt eikä jatkossakaan, oli sitten millaista somea tahansa!
Hyviä näkökulmia. Samaa ihmetellyt itsekin. Vaalisalaisuus on ihan olennainen osa demokratiaa, kansalaisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Miksi näistä perusasioista luovutaan vapaaehtoisesti. Ihmettelen mie.
Vaalisalaisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus äänestää niin, ettei kenellekään paljastu, ketä hän on äänestänyt.
Vaalisalaisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kertooko ihminen vapaaehtoisesti muille se, ketä on äänestänyt. Tämä asia kuuluu sananvapauden piiriin.
Ihmisillä on oikeus sanoa, ketä äänestää ja oikeus olla sanomatta.
Vielä aivan oma lukunsa on esimerkiksi toimittajien sananvapaus. Tomittajilla on periaatteessa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin. Toimittajan ja tiedotusvälineen uskottavauuden kannalta saattaa silti olla parasta, ettei toimittaja ota julkisesti kantaa ehdokkaiden puolesta.