Oxfordissa on pubi nimeltä The Eagle and Child. Siellä fantasiakirjailijat J.R.R. Tolkien ja C.S. Lewis tapasivat toisiaan ja muita aikansa älykköjä virvoittavien tuopillisten äärellä 1930-50-luvuilla. Maanantai- ja tiistaipäiviin sijoittuvat kokoontumiset tapahtuivat Rabbit Room -nimisessä loungessa pubin takaosassa. Pubi oli vanha jo tuolloin, sillä se perustettiin vuonna 1650.
Kaksi viikkoa sitten Rabbit Room –kyltin eteen kokoontui ryhmä Sanoma-konsernin toimittajakoulun Media 2020 –kurssin osanottajia. Kynänkäyttäjiä mekin, mutta toistaiseksi ei aivan yhtä kuuluisia kuin Tolkien ja Lewis. Olut oli virvoittavaa, ja puitteet mieltäylentävät. Olimme juuri nauttineet illallisen Oxfordin yliopiston Christ Chruch –collegen illallissalissa, mikä oli sen verran huikea kokemus, että yhtään The Eagle and Childia mitättömämpään pubiin emme olisi voineet siirtyä.
Olimme vieraina Reuters Institute of Journalismissa, jonka edustajat ystävällisesti tarjosivat meille kolmen ruokalajin illallisen kolkossa, mutta mielettömän kauniissa ja tunnelmallisessa salissa. Siellä historian havina oli ihan oikeasti melkein kuultavissa. Kyseisessä salissa on kuvattu Harry Potter –filmejä, minkä lisäksi siellä on nautittu illallinen jos toinenkin jo satojen vuosien ajan.
Illallisen ajan seuruettamme tarkkailivat paksuille kiviseinille ripustetut collegen vanhojen rehtoreiden muotokuvat. Reilun 30 ihmisen seurueemme täytti hädin tuskin puolet toisesta salin megapitkistä, jykevistä ruokapöydistä. Pientä epämukavuutta aiheutti se, että vessat sijaitsivat toisessa rakennuksessa, jonne päästäkseen piti pystyä pitämään mielessään nelinumeroinen koodi ja vielä onnistua näpyttelemään se oikein vaikeaselkoiseen hälyttimeen.
Illallinen ei ollut erityinen gourmet-nautinto. Sen kanssa tarjottiin kuitenkin oikein hyviä viinejä, ja ennen kaikkea nautintoa tarjosi korkeatasoinen journalistinen keskustelu instituutin professoreiden kanssa. Tosin omassa seurueessamme keskusteltiin journalismin lisäksi muun muassa joulupukista, jääkiekosta ja salibandystä. Naurua ja kuittailua suomalaisten ja brittiläisten eroista riitti, eikä akateemisesta jäykistelystä ollut tietoakaan.
Oxfordin kampusalue oli kaiken kaikkiaan todella viehättävä. Kaupungin hiljaista, akateemista ja historiallista tunnelmaa ei oikein pysty selittämään. Syksy tuntui vieläpä juuri oikealta ajalta vierailla siellä: hiljalleen kellastuvat puut lisäsivät jollakin oudolla tavalla vanhojen rakennusten viehätysvoimaa. Tosin yhden yön kestänyt vierailumme Oxfordissa sisälsi sen verran paljon painavaa asiaa, että käyskentely kaupungilla jäi vähiin. Saldoksi jäi kävely majapaikastamme St. Anne’s collegesta Christ Chruchiin ja takaisin, lisättynä kahdella pubikäynnillä.
Oxfrodin lisäksi söimme Media 2020 -matkallamme illallista myös Amsterdamissa ja Lontoossa. Ensimmäisen matkailtamme illallinen Amsterdamissa tapahtui De Silveren Spiegel -nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee vuonna 1614 valmistuneessa rakennuksessa. Ruoka oli huolella valmistettua, ja toiveita sai esittää vielä paikan päällä. Kun paljastui, että annoksessa on punaista lihaa, sain tilalle kalaa. Ruokailun lomassa palvelualtis tarjoilija kertoili tarinoita rakennuksen menneisyydestä. Yksityinen kabinettimme sijaitsi yläkerrassa, jyrkkien ja kapeiden puurappusten päässä. Hämärää salia valaisivat kynttilät, ja sisustus oli muutenkin mukavan vanhanaikaista.
Lontoon Kensingtonissa söimme pubruoka-tyyppisen illalllisen hotellimme lähellä sijaitsevassa Pub Britanniassa. 23 hengen seuruettamme piti olla palvelemassa kolme tarjoilijaa, mutta sairaustapausten vuoksi paikalla oli vain yksi tarjoilija. Tästä syystä palvelu ei ollut missään nimessä nopeaa, mutta kyseinen kovaan paikkaan joutunut brittiherrasmies hoiti työnsä hienosti. Hän otti jokaisen tilauksen ja kysymyksen vastaan ystävällisesti. Kesti kuitenkin lähes kaksi tuntia, ennen kuin pääruoka oli kaikilla nautittavissa. Onnistuneimman valinnan taisivat tehdä ne, jotka ottivat tarjoilijan suositteleman fish and chips -annoksen. Omassa halloumijuustoannoksessani leivitetty halloumi oli ihan hyvää, mutta lisukkeena olleet keitetyt kasvikset mauttomia. Myöskään alkuroaksi nauttimani peruna-hernekeitto ei maistunut miltään.
Maanantaista torstaihin kestänyt tehoiskumme Eurooppaan oli erittäin antoisa. Ravintoloissa nauttimiemme paikallisten herkkujen ohjella pureskeltavaa saivat myös aivot. Naisten aikakauslehti, joka järjestää kymmenien tuhansien kävijöiden kesäjuhlia ja perustaa b&b-paikan Barcelonaan? Aikuisten lehti, jossa on värityskuvia, tarroja ja irrotettavia tehtäväosioita? Hollannissa se tapahtuu jo, pian ehkä meilläkin.
Ennen paluulentoa Heathrow’n kentällä laitoimme elämän risaiseksi ja tilasimme pullon shamppanjaa. Skål, median tulevaisuus on pian täällä!
