Taas oli kaikkien aikojen jättipotti jaossa. Koko kansa sekosi ihan täysin, kaikki tuntuivat täyttävän ja jättävän lottokuponkeja. Facebookis oli lottokuponkii sivun täydeltä, niin että oli painettava rastia, etten haluu ko. ilmoituksia. Kaikki halusivat rahaa. Minä en. No, kyllä minulla oli lottonumerot, sillä minulla on ollut noin 15 vuotta samat numerot ja kestona. Niin huonot numerot, ettei ole pelkoa voitosta. Silti, otin kimppaloton, ihan vaan siksi, että numeroitten tarkistaminen on mukavaa ja kun ottaa kimppaloton, niin ei tarvii yksin kaikkea saada.
En siis todellakaan haluaisi mitään jättipottia! Minun elämä on ihan tarpeeksi rikasta nyt, en haluaisi sellaista mieletöntä rahamäärää, sillä se sekoittaisi elämäni kertaheitolla(sorry vaan, lapset). Jos on tottunut siihen, että miettii kaiken aikaa, miten saa rahat riitämään, niin kyllä se tässä iässä olisi kamalaa, kun ei tarttis enää sitä miettiä. Kun kaupassa laskee joka kerta, mitä voi ostaa, mihin on varaa ja mitä jättää ostamatta, niin kyllä se on ihan elintapa. Olisi järkyttävää mennä kauppaan, mättää kärry täyteen kaikkea, hintaa katsomatta. Ei kykenisi, tuntuisi ihan kamalalle.
Meillä oli monotilanne! Koska meillä ei liioin harrasteta hiihtoa, vain se pakollinen kouluhiihto, niin pojilla on yhteiset monot. Nyt ne monot olivat käyneet pieniksi. Herra 12v myi ne netin kautta. Samalla löysimme netin kautta isommat monot. Sillä aikaa kun olin töissä, poika oli tehnyt kaupat. Kun pääsin töistä, ajoimme hakemaan uudet monot. Näimme vaivaa, roikuimme netissä, laitoimme sähköposteja, soitimme puheluja, mutta se oli sen arvoista. Olimme jo kaupasta katsoneet uusia ja aijai, miten tyyriitä. Vähän vaivaa ja saimme paljon halvemmalla ja miten tuli hyvä mieli. Monella ihmisellä oli hyvä mieli!
Kun lottoarvonta lähestyi, ripustelin tyynen rauhallisena pyykkejä kuivumaan. Herra 12v järkytti minua kysymällä, että mitä jos sittenkin tulisi se jättipotti??? Ajatuskin kuristi kurkkua, mutta yhdessä tuumin päätimme jo kohteet, mihin jakaisimme rahat. Hän oli jo paria päivää aiemmin varovasti kysellyt, että olisiko mahdollista jakaa hyväntekeväisyyteen? Koska olin ilahtuneena vastannut myöntävästi, hän alkoi kertoa kohteita. Sieltä tuli heti ekana WWF ja sitten kehitysmaat. Kyllä ja ei mitenkään helposti, sillä hän oli sitä mieltä, että meidän olisi itse pitänyt lähteä valvomaan, että raha ei menisi välikäsien kautta ja katoaisi ties minne.
Huh, kyllä helpotti, kun oli vain 1 oikein! Elämä jatkuu, ihanasti ennallaan!
